Phantastic Philippines, jogs with the dead

---

Sunnuntaina sain vihdoinkin vedettyä ensimmäiset kunnon unet koko viikolla, ja pystyyn päästyäni riitti jo virtaa vähän perusteellisempaan blogisuman purkamiseenkin. Illemmalla kävin tarkistamassa kulman takana sijaitsevan Gaisano Mall-ostarin, ja sieltä löytyi vihdoinkin sellainen linkkari, jota olin koko loppuviikon metsästänyt. Paikallisia halpoja kopioita olisi myös ollut tarjolla alle parilla eurolla, mutta koska halusin saada oikeasti kynteni leikatuksi, päädyin aitoon Victorinoxin avaimenperälinkkariin (jotkut saattavat muistaa vielä aikanaan M8-bileissä jaetut linkkarit - tämä oli valoa lukuunottamatta täsmälleen sama malli).

Olin huomannut jo aiemmin karttoja katsellessani ja lenkkiväyliä haistellessani Santa Barbaran läheisyydessä sijaitsevan Cebu Memorial Parkin. Lenkkireiteistä vähintään yhtä kiinnostunut Hakulin Tero oli kuitenkin kuitannut sen vain toteamalla, että "se on hautausmaa", eikä ollut ilmeisesti itse edes käynyt tarkistamassa aluetta. Kaupoista päästyäni päätin kuitenkin käydä katsomassa, miltä paikka näytti läheltä, ja löysin hautausmaan leveät (periaatteessa autoille tarkoitetut, mutta lähestulkoon tyhjät) tiet, avarat ja tuulen raikastamat tilat ja - varsinkin varakkaimmilla alueilla - komeat haudat.

Siis todella komeat haudat.

Aivan törkeän komeat, jos ihan tarkkoja ollaan.

En nyt kyllä vieläkään saavuttanut ihan sellaista tarkkuutta, johon pyrin - ökypäässä kyse ei ole siis enää edes mistään haudoista, vaan arkkitehtuurista. Ensimmäisellä kierroksella en edes tajunnut prameimpia mausoleumeja haudoiksi, vaan luulin niiden olevan jonkin sortin kappeleita tai temppeleitä. Täällä päin joillekin kuolleille riittää tilaa ja designia, kun vain muutaman kymmenen metrin päässä muurin takana ollaan vielä elossa murto-osalla näiden muistomerkkien viemästä hinnasta, tilasta ja suunnittelusta.

Teiden asvalttipohjasta huolimatta hautausmaan alue oli kaikkeen muualla näkemääni verrattuna aivan ylivoimainen paikka lenkkeillä, ja ajatus jäi nakertamaan sen verran, että mainitsin asiasta Jarkolle illemmalla, kun aloimme viritellä iltalenkkiä. Itse olin ajatellut kysellä maanantain puolella kollegoilta, josko hautausmaalla lenkkeilyä olisi pidetty ihan sopimattomana enkä ollut ihan valmis vielä heti saman tien kokeilemaan onneani, mutta Jarkko marssi heti respan luo kysymään näkemystä asiasta, ja täti oli ihan yksiselitteisesti sitä mieltä, että se ei ole ongelma eikä mikään. Siltä pohjalta päätimme lähteä illan pimeydessä hautausmaahölkälle (tässä kohtaa olisi väärin sanoa että kuolemaa halveksuen, mutta muotoillaan jotenkin niin, että olimme ainakin sinut kuoleman kanssa) , ja olihan siellä lähes kahden kilometrin mittaista verraten saasteetonta ja häiriötöntä rinkiä juostessa niin ihanaa että ihmettelen vieläkin, miksi emme nähneet ketään muita lenkkeilijöitä tai edes ulkoilijoita.

Tässä kohtaa täytyy toki muistuttaa Madventures-jaksosta, jossa Riku ja Tunna löysivät Manilasta hautausmaan paljon tehokkaammassa hyötykäytössä:

Mainittakoon, että meillä oli Jarkon kanssa jossain vaiheessa tarkoitus kokeilla oheisen videon lopussa nähtyä balutia eli lähes täysin kehittynyttä ankan alkiota, joka syödään suoraan munasta. Tämä kulinaarinen tutkimusretki jäi kuitenkin tekemättä, kun näimme tämän pätkän ja tajusimme, mistä oikeasti on kyse.

---

Photos

Cebu Memorial Park Main Street
Leveätä ja aukeata eikä ketään missään

Memorial Park Decoration
Lähempi kuva hautausmaan keskellä sijaitsevaa suihkulähdettä koristavasta kaaresta.

Virgin Mary
Puiston perältä löytyi kallioluolasta Neitsyt Maria.

Miss Finland -74
Montebellossa on rampannut suomalaisia jo kun olin vielä tukevasti kapaloissa.