26.-27.11.2009 Ulaan Baatar- Beijing

---

Taas junassa, naapurihyttiin osui samat kivat australialaiset, joihin tutustuttiin jo Siperian junapätkällä. Matkalla lumihuippuvuoria, villihevosia ja rutiköyhiä kyliä. Mongolian puolella ensin lunta ja pakkasta, siellä täällä paimentolaisia ja yksinäisiä jurttia (ei vieläkään kyllä pysty uskomaan että ne olis talviasuttavia, vaikka hyttinaapurit kerto, että niiden vierailemassa jurtassa oli telkkari ja pesukonekin…). Sitten alko valtava Gobin autiomaa, joka peittää kolmanneksen koko maasta ja jonka halki tuksutellessa toivoi ettei kiinalainen diesel-veturi ainakaan tähän laukeisi. Sen verran kylmän ja tyhjän näköstä.

Mongolian ja Kiinan rajamuodollisuudet hoitui tosi vaivattomasti, ja heti rajanylityksen jälkeen ajettiin koko juna pätkinä halliin, jossa vaunut nostettiin ilmaan ja alle vaihdettiin uudet telit. Raideleveys Venäjällä ja Mongoliassa on eri kuin Kiinassa, jonka vuoksi joka kerta rajalla toistuu sama parin tunnin operaatio pienten tehokkaiden kiinalaisten toimesta. Mietittiin, et oisko vaan helpompaa siirtää matkustajat toiseen junaan…

Kiinan puolella Sami kipasi aseman minimarketista Jintao-olusia, pullon vodkaa ja 1.5l pullon jääteetä (kun ei osaa Kiinaa, niin ei aina saa limuu) alle kahdella eurolla ja matka jatkui. Aamulla unet karisi silmistä aika äkkiä kun juna kiemurteli huikeissa vuoristomaisemissa Kiinan muurin luikerrellessa vierellä. Pekingiin saavuttaessa molemmat todettiin, että junassa olis viihtynyt vieläkin pidempään, yhteensä kuuden päivän junailu oli sen verran leppoisa irtiotto kaikesta.

---

Photos

Sain-Shand Station
Conductor is shopping