Advertisement
Published: October 14th 2008
Edit Blog Post
Laitan tanne nyt tekstin, jonka kirjoitin eilen, mutta en saanut sita verkkoon, kun sivuilla oli kayttokatkos:
Nyt kerrankin kone hyvaksyy meidan kortinlukijamme, mutta on niin hitaat yhteydet, etten taida saada montaa kuvaa siirrettya. Pitaa huomenna etsiskella nopeampi kone.
Olemme nyt Vientianessa! Vasta tanaan saavuimme tanne, kun toissapaivana iski paha maha tauti. Piti sitten eilinen paiva parannella sita. Kalle on jo taysin terve, mutta itsellani vielakin mahassa hieman kiertelee.
Mitas viela muistaisin Vang Viengnista? Mukavasti sielta vielakin loytyi rauhallisempia paikkoja, joissa ihastella violetteja vuoria, varikkaita sudenkorentoja (eraskin oli kirkkaan punainen), liskoja, jotka hohtivat mahanaluseltaan sateenkaaren vareissa, suuria perhosia, sinisia laguuneja (joiden vari tuli luultavasti luolan mineraaleista) ja pienia kylia viehattavine taloineen puujalkojen paalla. Viimesina paivina Vang Viengnissa kaytimme paljon aikaa kuljeskeluun kaupungilla ja hyvien ruokapaikkojen metsastykseen. (kirjoittelin rannassa myos mahdollista lehtijuttuani, uin paljon, pyorailin hieman ja kavin temppelissa, jossa samalla asuttiin.) Oli haasteellista yrittaa loytaa jotain muuta kuin burgeria, pastaa, patonkeja, pizzaa tai laosilaisittain riisikasvismossoja. Jokaisessa listassa oli juuri nama ruuat! Ravintolan valintaa rajoitti myos se, etta emme halunneet menna paikkaan, jossa katsotaan frendeja. Valitsimme sitten omaperaisesti paikan, jossa pyori yllattaen Simpsonit. Tosin emme ohjelman perusteella suunnanneet sinne, vaan lihapullien. Oli mahtavaa saada pitkasta aikaa perunamuussia ja lihapullia! Laosissa peruna on kylla piristava poikkeus ainaisen riisin sijaan. Kuitenkin sita saa aika rajoitetusti vain satunnaisista ravintoloista. Poikkeuksena Vang Vieng, josta sai perunaa paistettuna ja kuorrutettuna juustolla tai kasviksilla, lahes joka paikasta. Lahes joka ilta kavimme eraassa kakkukahvilassa, johon koukahdimme taysin. Toiseksi viimeisena iltana sitten menimme syomaan jattisuuret suklaakakun palat ja niin paasimme riippuvuudestamme eroon. Sen jalkeen ajatuskin suklaakakusta oksetti.
Nain hiljaisella kaudella Vang Vieng oli viela siedettava paikka. En osaa sanoa, milta se mahdollisesti nayttaa joulun alla, jolloin on sesonki. Mielellani kylla perustaisin sinne jonkun vapaehtoisjarjeston suojelemaan jokea. Hieman hairitsi, kun paikan helmea hapeilematta saastutettiin. Sinne heiteltiin moskaa ja pikku pojat polkivat tahallaan maata joen reunoilta, hajottaen joen tormaa. Laos on kylla yleisesti paljon puhtaampi maa kuin esimerkiksi Mongolia. Taalla sentaan on paljon roskiksia, ihmiset lakaisevat pihansa huolellisesti joka aamu ja jonkinlainen jateautokin kiertaa ainakin isommissa kaupungeissa.
Kirjoittelempa nyt sitten gmailiin tata paivakirjaani, kun travelblog sivut lakkasivat toimimasta. Mihinkahan jainkaan? Vang Viengnissa oli koko ajan lisaantyvasta turismista huolimatta, hienoa huomata, ettei suuria hotelleja viela ollut. Siella oli kylla paljon kartanomaisia hotelleja, jotka osa mainostivat jopa uima-allasta takapihallaan, mutta ne eivat olleet sellaisia jarkyttavia laatikkomaisia lasi-teraskomplekseja, mita useimmat suuret hotellit. Nama rakennukset sulaituivat suuruudestaan huolimatta hyvin ymparistoon, silla niissa oli tyypillisia laosilaisia harjakattoja ja kivi ja puupintoja, ei jalkeakaan teraksesta. Ne olivat hyvin kartanomaisia pylvasparvekkeineen, kierreportaineen ja erilaisine holvimaisine kaarineen.
Nyt olemme Vientianessa, joka ei ole paljonkaan muuttunut. Taalla ei rakenneta lahellekaan yhta vauhdikkaasti kuin Vang Viengissa. Silti yllattavaa on, miten guesthousit ovat lisaantyneet rajahdysmaisesti! No, niille oli kylla tarvettakin, silla kun pari vuotta sitten olimme taalla, majapaikkaa oli hyvin vaikea loytaa. Silloin keskustan alueella oli vain muutamia guesthouseja, seka halvempia hotelleja. Jos niita oli silloin alle 10, nyt niita on vahintaan 30. Muuten kaupunki on pysytellyt lahes yhta rauhallisena, mita nyt liikenne on ehka hieman lisaantynyt. Tosin liikennetta ei ehka taman paivaisen perusteella voi arvioida objektiivisesti, silla tanaan taalla on laivafestifaalit. Vaki on ollut liikkeella! Mekongin rannassa oli isot bileet. Siella oli huvipuistovalineita, erilaisia kilpailuita, musiikki soi taysilla ja myyntikojuja oli joka suuntaan loputtomissa riveissa. Ostin sielta paidan reilulla eurolla ja osallistuin pallonheittokilpailuun. Ostimme myos hedelmia, joita emme osanneet syoda. Ihmettelimme pitkaan, mika osa tasta kastelukannunpaan nakoisesta hedelmasta syodaan! Selvisihan se sitten, kun lahdimme sita tarkemmin tutkaileen ja teimme sille leikkausoperation tutustuaksemme sen sisalmyksiin. Sielta loytyi kaivautumisen ja kuorimisen jalkeen, pienia herneita muistuttavia palloja. Sanoisin, etta maku oli jotain herneen ja pahkinan valilta. Jos nyt mausta voi puhua, silla aika mauttomia ne olivat.
Tulimme tanne paikallisbussilla ja matkaan meni vain vaivaiset 4,5 tuntia. Nain siitakin huolimatta, vaikka bussista meni rengas ja bussi eteni hyvin hitaasti pomppien ja taristen. Ihmettelin, miten bussiin tulee niin paljon polya sisaan, mutta sitten huomasin sen nousevan aina hiekkatie osuuksilla lattian lapi. Kun katsoin tarkemmin, huomasin, etta tie nakyi lattialankkujen valista! Oli koomista, kun mihin tahansa tarttui siihen jai ruskeat polyjaljet. Kun luin kirjaa jatin lahes joka sivulle sormenjalkeni. Kun taas join vetta pullosta, sita pitkin alkoi valua kuravetta, silla siihenkin oli tarttunut polya, tai tarttui kasistani. Kallen reppukin oli saanut uuden varityksen ennen kuin olimme perilla. Matkan puolessa valissa naimme ojaan katolleen kellahtaneen bussin. Jotenkin on ollut vaikea aistia mitaan vaarantunnetta noilla teilla, silla nopeudet ovat hitaita ja nyt emme edes ajaneet enaa kovin korkealla. Nyt se kuitenkin konkretisoitui, etta itse asiassa taalla sattuu paljon liikenneonnettomuuksia. En tieda yhtaan, miten onnettomuudessa oli kaynyt. Paljon oli ihmisia keraantynyt paikalle katseleen ja heilla oli vakavammat ilmeet kuin yleensa laosilaisilla. Onneksi bussi ei ollut pudonnut korkealta, eika ollut edes mitenkaan kovin lytyssa.
Nyt meilla on siedettavan mukava majapaikka. Ei loistelias, mutta puhdas, lukuun ottamatta vessan hometta, jota siella on joka puolella seinissa. Hienoa on, etta talla kertaa kasienpesualtaaseen on muistettu rakentaa viemarointi. Oli edellisessa paikassa rasittavaa, kun aina koko lattia kastui. Sita paitsi se houkutteli aina elaimia. Aluksi, kun meilla oli vessanlattia likainen ja marka, sinne ilmaantui jopa muutama torakka. Yhteispelilla saimme ne kuitenkin nujerrettua: Kalle sumutti hyttysmyrkkya ja tainnutti ne, nosti ne vessanpyttyyn ja mina ammun ne kasisuihkulla alas.Sen jalkeen torakat eivat enaa uskaltaneet kiusata meita. Tosin jatimme vessaan yoksi valot ja valtimme kastelemasta lattiaa. Tassa nykyisessa paikassa tuskin on torakoita, koska rakennus on sen verran tiivis ja suht puhdas.Pitaa silti olla tarkkana kaikkien roskien kanssa. Usein siirramme roskiksen kaytavalle huoneestamme, silla jos siella on vahakin jotain eloperaista jatetta, ilmaantuu heti muurahaisia. Tama elainmaailman rikkaus on siis seka ihastuttavaa etta vihastuttavaa taalla Laosissa. No, enemman on kuitenkin ihasteltavia elaimia. Unohdin kertoa esimerkiksi norsuista, joita tuli Pohjois-Laosissa usein tiella vastaan. Oli jotenkin upeaa nahda pikku pojat norsun paan paalla ratsastamassa. Tuli tunne ''minakin haluan tuollaisen kulkupelin'' ja myos tunne siita, kuinka taalla ihminen on niin ihanan lahella ymparistoaan. Toisaalta se ei ole paikallisille valttamatta aina niin idealistista kuin se minusta nayttaa. Esimerkiksi, kun joki tulvii kodin paalle, ei valttamatta osaa arvostaa sita, etta ymparisto on lahella. Nyt pitaa lahtea nukkumaan. Huomenna taas yritan laittaa kuvia.
Advertisement
Tot: 0.133s; Tpl: 0.014s; cc: 10; qc: 29; dbt: 0.0931s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb