Advertisement
Published: October 10th 2008
Edit Blog Post
Sataa kaatamalla, voimaakkaasti kuin vain tropiikissa voi. Koko aamupaivan paisteli aurinko ja makoilimme rannalla pikkuisiin bambumajoihin kiinnitetyissa riippukeinuissa. Valilla kavimme uimassa, vaikka mitaan uimista se ei kirjaimellisesti ollut. Se oli lahinna kellumista ja pienta liikehdintaa paan pitamiseksi pinnalla. Virta tempasi vauhdikkaasti mukaansa heti, kun astui jokeen. Eraassa paikoin on mahtava akkisyva. Silloin, kun viela tutkailimme virtaa pohdiskellen, voiko siina uida ja kavimme kahlaamassa matalan suvannon kohdalla, tipahdin akkia syvanteeseen. Yllattaen paasin sielta kuitenkin ylos, ennen kuin virta ehti tarttua minuun, vain huosuni kastellen. Eipa siina olisi kuinkaan kaynyt muuten, mutta rahani, passini ym. olisivat saaneet kunnon kylvyn.
Naimme ensimmaisena paivana, kuinka eras lankkari tytto ei meinannut paasta tubailurenkaansa kanssa joesta pois. Han oli aivan hadissaan. Sen perusteella paattelimme aluksi hieman vaarin virran voimakkuuden. Toisaalta naimme kuinka pikku pojat vain hyppasivat virtaan sandaalit kasissaan rapyloina, saivat nopeasti tubailevan tyton kiinni ja kuljetivat hanet rantaan. Tama tytto ei selvastikaan oikein osannut uida. Aika paljon kai taalla sattuu onnettomuuksia, kun uimataidottomat lahtevat paissaan virtaan urheileen. Tuolla tytolla oli sentaan pelastusliivit, mika varmasti on tahan vuodenaikaan viisasta, kun virta on aika voimakas. No, sittemmin naimme kuinka monet paikalliset uivat virrassa ja uskaltauduimme sinne itsekin. Aamupaivalla rannalla ja joessa on mukava oleskella, kun siella ei juuri muita nay.
Tama paikka on yleisestikin aika kuollut paivisin. Rannalla ei nay ketaan, eika juuri kaupungillakaan. Kaikki ovat erilaisilla retkilla: kajakilla melomassa, norsuilla ratsastamassa, luolissa, uimassa eri laguuneissa yms. Monet varmasti myos nukkuvat paivisin. Illalla vasta kaupunki heraa eloon ja bileet alkavat. Koko paikka on yhta biletamista! Joka puolelta pauhaa musiikki ja ravintolat kilpailevat juomatarjouksillaan. Paljon on ilmaista juomaa tarjolla! Eilenkin Bucket baarissa oli kaikille halukkaille tarjolla ilmaiset kokisviski paukut. Usein ilmaisissa juomissa on kylla ehtona myos, etta syo paikassa tai ostaa yhden juoman ja toinen on ilmainen. Mutta baarien kovan kilpailun ansiosta joskus juomat ovat taysin ilmaisia. Nyt kylla on suhteellisen hiljainen kausi. Pippaloita on kylla joka puolella, mutta monissa paikoissa on porukka harvassa. Eilen hieman kiertelimme paikkoja ja olimme useissa ainoat tai lahes ainoat asiakkaat, kuten Bambubaarissa, joka on hyvin tunnelmallinen. Siella on bampurykelmia, joita on koristeltu jouluvalon tapaisilla, riippukeinuja ja nuotio. Varivalot joka puolella iltaisin saa taman paikan nayttamaan kuin aikuisten Disneylandilta, tai joltain Las Vegasilta. Mitaan valomainoskyltteja ei sentaan viela ole, vaan valaistus syntyy nauhoista, joiden sisalla on varivaloja.
On ollut hieman pelottavaa nahda taalla lapsiperheita ja elakelaisia. Ei silla, eta minulla olisi mitaan heita vastaan. He vain ovat yleensa vaativaa asiakaskuntaa ja varmasti tulevat muutamaan haluamattaan tata paikkaa huonompaan suuntaan. He haluavat usein asua tasokkaasti, niimpa tanne nousee varmasti yha hienompia hotelleja. He haluavat aina myos viimeisen paalle hyvia ja valmiita palveluita, niimpa esimerkiksi liikenne tulee varmasti muutumaan niin, etta paikallisbusseista luovutaan kokonaan yms. Luang Prabangissa paikallisbussit oltiin jo hyllytetty. Myonteista sinaansa on ollut huomata, miten taalla ei ole ollut sellaista huijauskulttuuria kuin tuossa pohjoisemmassa kaupungissa. Luang Prabangissa saimme monesti rahoista vaarin takaisin, ravintolanruokalistoissa oli eri hinnat paikan edessa pihalla kuin sisalla ja tuktuk kuskikin veloitti tonnin enemman kuin oltiin sovittu sen varjolla, ettei hanella muka ollut vaihtorahaa. Taalla on myos huomattavasti vahemman kaupustelua! Vaatekauppoja on kylla paljon, mutta kukaan ei huutele niista ja torikojuja (paitsi hedelmien myyjia muutama) ei ole keskustan alueella ollenkaan. Pannukakkuja ja patonkeja kylla myydaan, mutta he ovat aina vain tietyissa kohdin ja huutelevat iloisesti, illan mitaan vasyneesti, "sabadee, pancake, sandwich?" Heista ei paljon harmia ole. Olemme oikeastaan monesti tehneetkin kauppoja heidan kanssaan, silla heilta saa nopeasti hyvan patongin tai ylimakean pannarin.
Eilen meilla oli hyvin puuhakas paiva. Aamulla pyorailimme paikkaan, jossa kartan mukaan on hyvin kirkasta vetta ja hyva snorklata. Meilla ei snorkkelia ollut, muta hyvin siella mutenkin naki pinnan alle, kun vesi oli tosiaan kirkkaan sinista. Se oli meidan sininen laguunimme. Saimme uida siella aivan kahdestaan luonnon rauhassa. Iltapaivalla kavimme varsinaisella Blue laguunilla, mutta se ei ollut niin hauskaa, kun siella oli niin paljon porukkaa. Tosin koysilla heijailu veteen oli mukavaa. Aamupaivan pyoraily oli rentoa, koska matkaa oli vain reilu kilometri ja jouduimme jattamaan pyorat eraan sillan paahan. Taalla peritaan monista silloistakin maksu! Erityiselta huijaukselta tuntui, etta jos olisi mennyt tasta sillasta pyoralla olisi joutunut maksamaan 4000 ja vahan ajan paasta oli toinen silta ja kyltti, jossa kielletiin viemasta pyoraa sillan yli. Onneksi olimme olleet piheja jo ensimmaisen sillan kohdalla ja jattaneet pyorat sinne. Iltapaivalla maksu peritiin siita, etta paasi alueelle, jossa oli luola. Meidan oli varsinaisesti tarkoitus menna vain uimaan laguniin, mutta kun ne kerran olivat samalla alueella ja jouduimme jokatapauksessa maksamaan. Paatimme katsastaa myos luolan. Eraan kojun luona kyltissa sanottiin, etta luolassa on hyvin pimeaa ja, ettei siella ilman valoa nae mitaan. Kehotettiin vuokraamaan lamppu! Ensin siis myydaan liput paikkaan, josta ei nae mitaan ilman, etta laittaa lisaa rahaa likoon. No, emme vuokranneet valoa, vaan ajattelimme vain suuaukolta kurkkia luolaan. Sinne oli hyvin vaivalloinen ja pitka kiipeaminen! Se kuitenkin kannatti. Luola oli valtavan kokoinen ja tunnelma oli kuin kirkossa. Jotenkin se oli holvimainen ja sen suuruus ja viileys sai aikaan hiljentymisen kokemuksen. Sinne oli tuotu buddhalaisuuteen kuluvaa esineistoa, kuten buddhapatsaita. Se oli heille pyha paikka, mita en yhtaan ihmettele. Emme menneet syvemmalle luolaan, mutta tassa ensimmaisessakin ''huoneessa'' oli paljon nahtavaa. Vesi oli syonyt kivet patsasmaisiksi! Nain useissa kivissa tietynlaisia hahmoja ja katto oli monin paikoin kuin oli pitkulamaista roikkuvaa kivea, urkupillien nakoista.
Harmittaa, kun taalla ei voi kovin pitkasti kirjoittaa! Pitaa viela Vientianessa muistella naiden paivien tapahtumia. Porukat: Skypeillaan sitten, kun olemme Vientianessa. Viela huomisen olemme taalla.
Advertisement
Tot: 0.159s; Tpl: 0.018s; cc: 9; qc: 48; dbt: 0.0956s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb