Lyhyt selostus Vang Viengnista

---

Ajoimme bussilla pilvien paalla ja minut meinattiin hukata seka myohemmin itse meinasin hukata yhta ja toista.

Tulimme Luang Prabangista Vang Viengniin 200 kilometrin matkan 8 tunnissa. Emme edes pysahdelleet paljon ja tietkin olivat kohtalaisessa kunnossa. Vain muutamassa kohdin tie oli mutakuopilla. Se vain oli sellaista kapea mutkiteleva serpentiini tieta, etta siina kesti. Olisimme halunneet matkata jollain paikallisella kyydilla, mutta public bussi oli lakkautettu. Ajattelimme edeta pikkuhiljaa pick upeilla kylasta kylaan, mutta niitakan ei nakynyt aamulla asemalla yhtaan. Olisimme voineet menna tien varten liftaileen, mutta satoi niin rankasti, etta paadyimme sitten expres bussiin. Siina oli kylla hieman rahastuksen makua! Se maksoi 10 euroa, vaikka olemme viime aikoina tulleet paljon pitempia matkoja puolet halvemmalla. Muutenkin Laos on muuttunut hieman rahanahneemmaksi paikaksi kuin kaksi vuotta sitten. Viimeksi taalla ei ollut yhtaan lasta kauppiana! Nyt lapset kaupittelivat Luang Prabangissa kaikenlaisia koruja ja muuta rihkamaa ja tulivat ravintoloihinkin sisaan kaupustelemaan. Viimeksi kauppojen pitajatkin lahinna nukkuivat kauppojensa edessa ja tuktuk kuskit ajoneuvoissaan, koskaan kukaan ei huudellut mitaan peraan. Nyt laosilaisetkin ovat selvasti paasseet markkinatalouden makuun ja useista putiikeista ja ravintoloista mainoslauseet lentelevat. Tosin monet osavat vielakin ottaa rennosti, kuten guesthouse tati, joka oli paivaunilla, kun Kalle olisi kysellyt majapaikkaa.

Edellisen kerran matkatessamme bussilla rinkkani meinasi jaada kesken kaiken kyydista. Se oli selvasti kyllastynyt toyssyilevaan kyytiin ja melkein pudottautui katolta, roikkuen jo ikkunan korkuudella. Nyt talla kertaa taas minut meinattiin jattaa kyydista. Kavin vessatauolla pusikossa ja silla aikaa auto oli jo lahdossa liikkeelle. Meita oli vain 6 matkustajaa isossa bussissa, joten ei olisi pitanyt olla vaikea laskea, ovatko kaikki tallella. Taas oli upeat nakoalat, kun ajelimme vuoristoisilla teilla. Ajoimme pilvien paalla ja valilla alempana nakyi vain pelkkaa sumua. Siihen vaikutti varmaan saatilakin, joka oli taas aika sateinen.

Tanaan olin ensimmaisen kerran hukata kaulapussini. Kun makoilimme talla Vang Viengnissa riippukeinuissa, tein siita vauhdinottokoyden. Vasta guesthousilla saikahdin, etta minne olen sen jattanyt. Siina oli nyt jopa aika paljon rahaa, silla vasta nostimme pankissa. (taalla on hankalaa, kun automaatista ei voi nostaa kuin 60 euron verran.Jos koko ajan nostaa sen, joutuu maksaman aika paljon komissioita Suomen pankille. 2 euroa nosto ja 2,5 prosenttia summasta ei kuullosta paljolle, mutta kylla siita nain pitkalla matkalla kertyy omaisuus) Pahinta olisi tietenkin ollut jos passini olisi kadonnut. No, onneksi pussi loytyi koskemattomana juuri siita, minne sen jatin.

En nyt kirjoita pitkasti, silla netti on taalla yllattavan kallis. En varmaan lahipaivinakaan paljon kirjoittele, mutta teen siten kerralla koosteen tasta paikasta joskus parin paivan paasta. Talla hetkella tama kaupunki nayttaa muuttuneen paljon (eli paljon on rakenettu uutta), mutta ei kuitenkaan liian paljon menettaakseen taysin viehattavyyttaan. Joki ja vuoret ovat yha tallella, seka meidan kodikkaat bungalowimme, joissa olimme viimeksikin. Ne ovat kuitenkin taman paikan sielu, ennen kaikkea joki, ja edes tama kaikki markkinahaslinki ei voi taysin pilata sen luomaa vaikutelmaa harmoonisesta luonnonkauniista paikasta.

---