Pienia ihmisia ja vahan muutakin

---

Viime paivina minua on erityisesti ihastuttanut pienet ja vahan suuremmatkin lapset. Hoi Anista matkattiin Vietnamin ystavallisimpaan kaupunkiin (nain mainosti opaskirja ja tuntui olevan ihan oikeassa) lahelle Laosin rajaa. Bussiasemalta hypattiin ihanien leveasti hymyilevien ruskeiden setien moottoripyorakyytiin, ja se kyyti huristi ihan hotellin ovista sisaan asti 😊 Puolessa paivassa ehdittiin kiertaa kaupungin nahtavyyksia ja jutella hyva tovi 17-vuotiaiden koulutyttojen kanssa, jotka tahtoi alkaa kirjeenvaihtoon meidan kanssa 😊 Kun paakaduilta poikkesi vahan syrjaan tupsahti heti maalaiskylaan, jossa hiekka pollysi ja lehmat kayskenteli siella taalla. Sielta loytyi myos orpokoti, jossa viihdyttiin pitka tovi.

Heti pihaan saavuttuamme meidan luokse juoksi muutama pieni vilkeri ja halusi syliin. Ensimmaiseksi syliini kiipesi ihana pieni ruskea poika, joka heti tutki nenaani. Ja kun erehdyin painalluksesta rohkimaan halusivat kaikki muutkin painaa nenaani, eika rohkimisesta meinannut tulla loppua 😊 Suloinen pieni orpopoika poimi puun alta valkean kukan ja ojensi minulle sulattaen sydameni lopullisesti levealla hymyllaan. Yksi hoitajista kierratti meita pitkin orpokotia. Voi suloisia vauvoja! Nuorimmalla oli ikaa vain 2 kk, ja se suloinen kiharapaa (molemmat vanhemmat kuolleet) viihtyi vain sylissa. Minakin sain pidella ihanaa vauvaa, ja sydanta sarki pienoisen kohtalo. Ja niiden kaikkien kohtalot. Orpokoti vaikutti kuitenkin ihan hyvalta paikalta asua ja elaa. Siella oli siistia ja melko paljon henkilokuntaa, joka naytti valittavan lapsista aidosti. Lapset olivat iloisen ja tyytyvaisen oloisia. Lapsilla oli myos erilaisia tehtavia, kuten siivousta, kasvimaan hoitoa, pienten lasten hoitoa tai ruokailussa auttamista. Ihan pienetkin kaksivuotiaat osasivat levittaa tuoleja poytien aareen ruokailun alkaessa. Varsinkin pienimmat nayttivat saavan paljon hellyytta isommilta lapsilta, mutta kuka sitten hellii niita isompia..? Tyttoja oli orpokodissa huomattava enemmisto, ilmeisesti niita hylataan jonkin verran. Ja yhteensa lapsia oli ehka 150. Enka varmaan valehtele vaittaessani lahes joka paasta loytyvan taita. Jopa nain muutaman elaimen! Kun lopulta lahdettiin sielta tuntui omakin paanahka kutisevan siihen malliin, etta.. Mutta ei me mitaan loydetty 😊

Seuraavan paivan bussimatka Vietnamista Laosiin oli yllatyksellinen. Suuri bussi tuli (reilun tunnin myohassa) hakemaan meita hotellilta, ja hiukan hammastyttiin, kun oltiin ainoat matkustajat. Bussin takaosa ja "hattuhyllyt" oli kylla pakattu tayteen erikokoisia tyhjia kanistereita ja penkkien alla oli pahvilaatikoita, mutta muita matkustajia ei ollut. Vain me, kuski ja apumies. Lahella rajaa kyytiin nousi 5 hengen nuori seurue, mutta nekin vaihtoi bussia heti Laosin puolella. Vietnamin raja oli rento ja nopea. Oltiin jo rahanvaihtopuuhissa, kun leveasti hymyileva nuori rajavirkailija tuli hakemaan meita takaisin. Han halusi kayttaa meidan rinkat liukuhihnalla. Laosin puolella oli juuri lounastauko meneillaan, ja odoteltiin hetki rajan aukeamista. Rakennukset oli pienia ja puisia, eika missaan nakynyt mitaan "odota tassa-viivoja", vaan kaikki tungeksi yhta aikaa luukuilla. Me myos, silla "maassa maan tavalla". Maisema vaihtui aivan toiseksi lahes rajaviivaa mukaillen. Vietnamin puolella vuorten rinteet on paljaaksi hakatut ja karut, Laosissa taas maisema on vihrea ja reheva, viidakkomainen. Bussi huristeli vauhdilla vuoristoteita alas, valilla taas mateli ylospain. Roikuin ulos ikkunasta ja haistelin Laosin ihanaa tuoksua 😊

Yksi yo Attapeu-nimisessa pikkukaupungissa riitti (ihan mukava kaupunki, mutta ei mitaan nahtavaa tai tehtavaa), ja noustiin Etela-Laosin ylatasangolle, Paksongin kaupunkiin ihastelemaan kuuluisia vesiputouksia ja nauttimaan viileasta ilmastosta (paivalla n. 34, yolla n. 23 astetta). Paksongin keskustaan saavuttiin juhlavasti minitraktorin lavalla. Bussi nimittain pudotti meidat kyydista pari kilsaa ennen keskustaa hienon hotellin kohdalla. Se hotellikaan ei ollut varsinaisesti tien varressa, vaan kukkulan laella melkein kilometrin paassa, eika meita yhtaan huvittanut paarustaa sinne helteessa rinkat selassa. Neuvokas Anna nappasi tielta moottoripyoralla ajavan nuoren miehen, joka hiukan hammentyneen oloisena lahti kyyditsemaan Annaa hotellille mun jaadessa rinkkavahdiksi. Hotelli oli kallis mutta kaukana, joten Anna kuskeineen suuntasi keskustaan etsimaan halvempaa vaihtoehtoa. Se loytyikin, ja paatettiin liftata keskustaan. Ja niin sitten paadyttiin traktorin lavalle 😊

Paksongista kasin retkeiltiin katsomaan paria suurta vesiputousta. Oli hauska kavella kahviplantaasien keskella ja kiipeilla vuorenrinteilla kayttaen liaaneja apuna. Vesiputoukset oli upeita ja maisemat hienoja. Alun perin oltiin ajateltu kavella vesiputousten vali viidakkopolkua pitkin, mutta paikallinen seta, jolta kysyttiin tieta lahes kielsi meita menemasta sita reittia, ja suositteli tieta pitkin kulkemista. Polku kylla nayttikin lahes haviavan nakyvista heti alkuunsa, joten ei sitten viitsitty lahtea seikkailemaan ja eksymaan niihin maastoihin. Varsinkin, kun alue on mm. tiikerien asuttama... Paksongin keskustaan oli tullut vierailulle tivolin tapainen, ja mekin kaytiin siella heittelemassa ilmapalloja tikoilla ja nauttimassa lasten riemusta tormailyautoissa. Kylailtiin myos lastentarhan pihalla ja kiherrettiin yhdessa lasten kanssa. Millaisia linssiludeja!

Eilen saavuttiin Pakseen, joka on Etela-Laosin suurin kaupunki. Ja. Taalla. On. Kuuma. Eilen paivalla varjossa 37, auringossa ehka 44 astetta (vaikee sanoo tarkkaan, koska mittarista loppuu asteikko). Yolla ehka vahan paalle 30 astetta. Yllattavan vahan haittaa toi kuumuus, hidastaa vaan tahtia ja suuriin urheilusuorituksiin ei kykene 😊 Tanaan on on haaveissa perinteinen laosilainen hieronta, huomenna suunnataan Mekongin saaristoon (4000 saarta, jos pienetkin sarkat lasketaan). Ja sielta Kambodzaan...

---

Comments

[Vuokko]

ihasteli pieniä söpöläisiä...
Aivan sulosia noi pikkuset. Kerta kaikkiaan. Varsinkin toi aivan pikkunen ja toi pieni koululainen... :) Harmi, ettette päässy sit tapaamaan tiikereitä, mutta ehkä se loppujen lopuks oli hiukkasen turvallisempi reitti... Hierontaa lähes kadehdin. Vasen hartiapuolisko aivan jumissa, eikä pysty kunnolla kääntää päätä.. ehkä se tästä. Nauttikaa lämmöstä, sais se pikkuhiljaa tulla tännekin päin... kevättä odotan jo hartaasti. :)

[Hupakko]

hihittää, kikattaa ja nyyhkii
Reissun parhaat kuvat <3

[harmaapää]

Ne täit, varo
tuomasta niitä tänne kotopuoleen! Pitääkö varalta lähettää sinne täishamppoota? Tyhjä bussi, herätti kyllä vanhan epäilykset: Minkä ihmeen porukan matkassa menitte, normaalisti bussit on täys kuin nuijalla lyötyjä. Eikö mitään selitystä? Taas se on nähty, lapsista saa parhaat kuvat, ne on aitoja milloin iloisine, milloin haikeine silmineen. Täälläpäin ollaan oltu kermakakku linjalla jo useampi viikko.

[Venla :..]

Voi kuinka suloisia<3
Laura sun ois kyl pitäny ottaa sieltä yks ne oli niin söpöjä varsinki se nuorin se Rhon se näyttää ihan niitteen yhtien tamperelaisten lapselta. Varo tuomasta tänne täitä mää en tykkää niistä vaikka niitä onkin täällä koulussakin. miks köhän se bussi oli tyhjjä ? onko sulla lisäää kuvia niistä lapsista?

[Lotta]

nuokkuu koneella
mutta ei malttanut jättää lukematta, kun kotona käydessä ei ehtiny, vaikka Venla kovasti yritti.. sitä kovasti harmitti, kun et yhtään niistä pienistä ottanu mukaas.. "Olis ottanu ton! Tai ton..toi on niin sulonen..." Kaikki se olis halunnu!Vaikka onhan se totta, että aivan sulosia lapsia! Ihania kuvia! :) Mutta ei ne Hemmu-pikkaraista voita! :) Tänään se ihan tyytyväisenä ensin lupas olla mun ikioma Hemmu-puppa-pikkarainen, mutta kun se kuuli, mikä se puppa oikein on, se katto mua pää kallellaan ja sano: "En mä haluakaan olla Se.." ja mun täyty sanoa, että ei sun tarvi, oo vaan pelkkä Hemmu-pikkarainen. Ja molemmat oli taas oikein tyytyväisiä! :D

[Team Vihilahti]

No jopas...
On kyllä kertakaikkiaan suloisia mukuloita ja en yhtään hämmästyisi vaikka adoptioprosessi olisi jo vireillä... Eli jos siis etsit kummisedäksi luotettavaa ja harrasta kristittyä niin ...