Advertisement
Published: February 19th 2009
Edit Blog Post
Ollaan edetty Pohjois-Vietnamista maan puolivaliin (viimeksi kuljettiin etelasta keskelle 😊. Vietnamissa on kaunis luonto. Upeat laajat riisipellot, kauniit vuoristot ja hurmaava meri rantoineen. Elamaa eletaan kaduilla ja kotien edustoilla, joten turistilla riittaa ihmeteltavaa. Yleensa kulkuvalineena on polku-tai moottoripyora, ja takalaisten lastaustaitoja voi vain ihmetella. Ei ole mikaan ongelma kuljettaa isohkoa vaatekaappia moottoripyoralla tai lastata 4-5 hengen perhetta yhden pyoran paalle. Vaki pukeutuu muotivaatteista pyjamiin. Naiset suojautuvat parhaansa mukaan auringolta kayttaen maskeja, hattuja, hanskoja. Valkoista ihoa ihannoidaan ja tavoitellaan. Ruoka on myos todella hyvaa ja usein edullista. 1,5 eurolla voi saada kolmen ruokalajin herkullisen aterian. Paikallisten herkkujen ja erikoisuuksien maistelu kannattaa (suosittelen minisimpukoita, valkoisia ruusua, wontoneita jne.).
Vietnam on myos nihkea. Vietnam on jarjestanyt turisteille valmiit reitit, joita olisi hyva seurata yhdessa muiden turistien kanssa. Vietnam on erottanut turistit paikallisista. Vietnam on tehnyt paikallisen tavan matkustaa turistille vaikeaksi. Turistitoimistot antavat tietoa vain reiteista ja matkoista, joita myyvat. Pidan Vietnamista, mutta en sen tavasta jarjestaa liikaakin turistien elamaa…
Hanoissa kierreltiin hiukan nahtavyyksia. Aivan ensimmaiseksi tinkasimme itsellemme riksakyydin seta Ho Chi Minhin ruumiin luo. Niin, luitte aivan oikein 😊 Vietnamilaiset ihannoivat ja lahes palvovat Ho-setaa, ja ovat rakentaneet mahtavan lootuksen mallisen (tosin monen mielesta myos laatikkomaisen) mausoleumin, jonka sisalla balsamoitu seta makaa
arvokkaasti selallaan, kadet ristissa rinnan paalla. Setaa ei niin vain marssita katsomaan, vaan ensin pitaa lapaista turvatarkastus. Laukut lapivalaistaan, kamerat takavarikoidaan ja vaatetus tarkistetaan. Sisaan ei paase pyjamassa, shortseissa tai muuten epasiistina. Lapaistiin tiukka seula, ja liityttiin monta sataa metria pitkan, mutta jatkuvasti etenevan jonon hannille. Suurin osa jonottajista oli vietnamilaisia, jotka lahes hartaina etenivat kohti Ho-setaa.Univormupukuiset vartijat ohjasivat meidat punaista mattoa pitkin sisalle mausoleumiin, ja siella seta lepasi. Pysahtya ei saanut, mutta siina ohi kavellessa vakisinkin iski epailys sedan aitoudest. Jotenkin kovasti oli vahanuken oloinen… Mitenkohan on? Kirjallisuuden temppelia mainostettiin rauhan tyyssijana. Puitteet tukivat mainosta, vaan ei taytteet. Meidan lisaksi n. 200 muutakin turistia kaipasi rauhaa ja hiljaisuutta saaden aikaan melkoiset markkinat. Asuttiin Hanoin vanhassa kaupungissa ja paaosin kierreltiin sen elamantayteisilla kaduilla ja vaisteltiin lukemattomia moottoripyoria.
Opaskirja on aina oikeassa? Ei, valilla se on erittain vaarassa. Kriittisyytemme lisaantyy… Opaskirja suositteli valitsemaan valmiin retken Halong Bayn maisemiin vaittaen omatoimimatkailun olevan lahes mahdotonta. Kuuliaisina tyttoina otimme 3 paivan retken, johon sisaltyi seilausta, laivassa yopymista, vaellusta, biitseja, melontaa, kelluva kyla jne. Ruoat, majoitukset, kuljetukset ja kaikki sisaltyen hintaan. Retki oli taynna yllatyksia, joista suurin osa ei niinkaan iloisia. Puitteet olivat hyvat,laiva hieno,hotelli ihan Plaza, ruoka hyvaa ja saa loistava. Jarjestelyt oli
kuitenkin kehnot, ja ihmeellista saatoa ja odottamista oli aivan liikaa. Lisaksi meita vahan ahdisti turistilaumassa elaminen ja kulkeminen. Tavattiin myos reissaajia, jotka oli ihan itse jarkanny retkensa ilman mitaan vaikeuksia… Nautittiin kuitenkin Halong Bayn kauniissa maisemissa (n. 3000 saarta) seilailusta, ja lisaksi meilla oli laivan paras hytti. Suoraan sangysta saattoi ihailla kaunista merimaisemaa ja haistella avonaisesta ikkunasta merituulta. Kauniin auringonlaskun jalkeen taivaalle kohosi taysikuu valaisten laivan kannen. Yoksi ankkuroiduimme tyyneen poukamaan monen muun laivan kanssa. Lempeasti valaistut laivat muodostivat kauniin kylan mustaan yohon. Tama kauneus karisi mielesta paluumatkalla, kun saimme jamapaikat kaytavalta minimaalisin jalkatiloin humalaisten turistimiesten karjuessa ja hohottaessa korvaan. Kerailtiin jo ihan viimeisia huumorin murusia…
Hanoista ajattelimme harpata kerralla 800km matkan Hoi Aniin, ja tuntui jarkevimmalta matkustaa yobussilla. Makuupaikat houkutteli, ja meille luvattiin leveat mukavat sangyt seka suora yhteys ilman vaihtoja, kesto 15 tuntia. Totuus oli toisenlainen: 50 cm levea nahkainen ylasanky, jossa oli lantion kahdalla pienet kauhukahvat, jalkoja ei mahtunut suoristamaan. Matka alkoi lupaavasti, korjattiin jarruja vajaa kolme tuntia. Huvitettiin alasankyjemme vanhuksia jalkakaytavajumpalla ja pallisteltiin mekaanikkojen tyoskentelya. Ja sitten unta yrittamaan. Jotenkin tuntui tarpeelliselta puristaa kauhukahvaa, koska bussin liikkeet liu’utteli liukkaalla nahkalla nukkujaa, etenkin jarrutuksien jalkeen loysi usein itsensa jalkopaadysta. Ilmeisesti torkuin kuitenkin ihan kohtuullisesti, koska yo
meni suhteellisen nopeasti. Se suora yhteys Hoi Aniin ei sitten ihan toteutunut, vaan hengattiin Hue-nimisessa kaupungissa nelisen tuntia ennen kuin jatkettiin matkaa. Perille savuttiin n. 23 tunnin matkustamisen jalkeen. Se niista lupauksista.
Hoi An on varmaan Vietnamin kaunein kaupunki. Talot ovat vanhoja, matalia ja hyvakuntoisia. Maaseutu on lahella ja 5 km paasta loytyy kaunis rauhallinen 30 km pitka biitsi palmuineen. Keskustaa varittavat lukuisat taidegalleriat, kasityoliikkeet ja puodit, joissa voi teettaa vaatteita ja kenkia. Ollaan teetetty 😊 Ja kayty lukuisia mielenkiintoisia keskusteluja paikallisten vaateliikkeissa tyoskentelevien tyttojen kanssa mm. niiden tyooloista ja elamasta yleensa. Yleensa tytot tyoskentelee 7 paivaa viikossa, 12-14 tuntia paivassa. Kerran vuodessa (Uutena Vuotena) on 1-2 viikon loma. Ihanan tyytyvaisia ovat kuitenkin elamaansa. Unelmatkin ovat yleensa melko vaatimattomia (moottoripyora, matka Sapaan…). Nailta saa itsekin olla oppimassa tyytyvaisyytta.
Ollaan viihdytty Hoi Anissa homeisesta hotellihuoneesta huolimatta kohta kuusi paivaa. Ollaan pyorailty, loikoiltu biitsilla aurinkotuoleissa, kayty veneajelulla joella ja pyoritty vaatepuodeissa. Ollaan suunniteltu ja sovitettu. Ihasteltu ja ihmetelty (raataleiden taso vahan vaihtelee, osalla onnistuu aina, osa jarjestaa yllatyksia). Mutta nyt on tullut aika vaihtaa maisemaa. Me suunnataan kohti Laosia. Jalleen 😊
Advertisement
Tot: 0.104s; Tpl: 0.016s; cc: 9; qc: 46; dbt: 0.0723s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Lotta
non-member comment
huokailee matkakuumeessa...
Tuli ihan sellanen, että tuonne oikeesti haluisin.. sinne Hoi Aniin. Nyt äkkiä heti paikalla! :D Varokaan vaan... Kenkiä ja vaatteita ja muita, mutta ennen kaikkee niitä taloja ja pihoja ja sitä biitsiä...<3 Huooh. Olin kai tunti sitten lähdössä kirjastoon, mutta tässähän jumitan. Tiedät sit, että sun vika :) Nauran yöbussin liukuvalle nahkapedille ja ihastelen kaikkia muita. Ja se sulonen pappa tossa yhessä kuvassa :) Aivan söpöläinen!