Advertisement
Published: October 4th 2008
Edit Blog Post
Jes, ilmastoitu nettipaikka! Olemme nyt Luang Prabangissa, (tuli viimeksi hieman vaarinkirjoitettua) joka vaikuttaa hieman travelleri ghetolta, mutta ihan viihtyisalta sellaiselta. Pari katua on aivan taynna guesthouseja ja lisaa rakennetaan koko ajan, joka paikasta kuuluu nakuttelu. Mekong virtaa kaupungin ohitse ja houkuttelee uimaan, silla taalla on hyvin kuuma. Kuitenkin jos menee lahemmaksi katselemaan vetta, uintihalut katoavat, koska se on hyvin kellertavan ruskeaa. Pohjoisemmassa nakyi auton ikkunasta ihanan kirkasvetisia jokia. Onneksi paasemme Vang Vieniin parin paivan paasta, jossa parasta on juuri ensimmaiset uintimahdollisuudet talla reissulla. Tama kaupunki on myos temppelien kaupunki! Koko kaupunki on Unescon maailmanperintolistalla nimenomaan arkkitehtuurinsa ansiosta. Etenkin temppelien arkkitehtuuri on hyvin taidokasta ja myos ranskalaistyyliset vanhat talot ovat hienoja. Paljon, oikeastaan enimmissa maarin, taalla on kuitenkin myos uutta, eli peruskivitaloja, jotka sisaltavat ravintoloita ja eri putiikkeja.
Tarkoitksenani on nyt koota ajatuksiani Kiinasta. Nyt olen saanut Kiinaan jo vahan perspektiivia, kun lahdostani sielta on jo pari paivaa. Kontrasti Laosiin on suuri. Siina missa kiinalaiset olivat aanekkaita ja usein hermostuneenkin oloisia, laosilaiset ovat kohtalaisen hiljaisia ja ennen kaikkea kaytokseltaan rauhallisia. Kiinalaisetkin olivat yleisesti hillittyja, mutta jos keskustelivat perheensa tai ystaviensa kanssa, meno yltyi hyvin akkia aanekkaaksi. Samoin jos jossakin julkisessa paikassa tuli jokin ongema, kiinalaiset alkoivat huutaa kilpaa. Eilen esimerkiksi bussin
ollessa lahdossa Menglasta, eraalla pikku tytolla ei ollut lippua ja siita syntyi julkinen vaittely. Lahes kaikki matkustajat ottivat osaa keskusteluun ja suurin osa taisi pitaa tyton ja taman aitin puolta. Aiti yritti osoitella, etta tytto istuu hanen sylissaan, joten han ei vie paikkaa. Laosissa tama olisi varmasti onnistunut. Kiinassa nutturapainen, jakkupukuun pukeutunut tiukan oloinen nainen kuitenkin selitti saadoksia kuin olisi lukenut papereista. Han alkoi litanniansa aina alusta hillitylla, mutta tiukalla aanella. Lopulta tytto ja aiti poistuivat kummatkin bussista. Tama oli malliesimerkki Kiinan kurinalaisuudesta ja sen rakkaudesta tarkkoihin saantoihin. Kumningissa suuni loksahti hammastyksesta auki, kun yhtakkia ravintolakadulla tuli joukko tiukasti samaan tahtiin marssivia tyontekijoita vastaan. Heidat laitettiin myos juoksemaan ja lopulta laulamaan marssilaulujakin. Meininki oli tosi sotilaallinen! Tallaista tyontekijoiden sotilaallista kaskyttamista nain muuallakin, juna-asemalla heidat oli aamulla laitettu seisomaan riveihin hyvin suoraryhtisina ja heille luettiin nahtavasti kaskyja, mita paivan aikana tulisi tayttaa. Sain siis Kiinasta kuvan maana, joka rakastaa jarjestelmallisyytta.
Kiina nayttaytyi minulle myos voimakkaasti kehittyvana maana. Jokapaikassa rakennettiin uusia hienoja taloja. Monien vanhojen kaupunkien vanha osa oli purettu tai se oli supistunut pieneksi uuden tielta. Tiet oli rakennettu leveiksi, jopa kuudelle autolle rinnakkain, ja uusia teita tehtiin koko ajan. Kaikilla ihmisilla tuntui olevan kova eteenpain menemisen tarve. He olivat hyvin yrittelijaita! Kaupat, joissa oli sama myyja olivat auki aamu 7 ilta 12:sta. Kauppoja ja ylipaataan myyntitoimintaa oli hyvin paljon joka puolella. Kiinalaisilla tuntuu olevan kaupankaynti verissa! Heilla nakyi varsinkin Pekingissa erittain paljon uutta tegnologiaa: ihmeellisia puhelimia, ipodeja ja urheiluvalineita, joihin en ollut aikaisemmin edes tormannyt. Suurinosa kaduilla kavelijoista naytti tyytyvaisilta ja itsevarmoilta. Tama ei kuitenkaan ollut koko totuus. Kehityksella on selvasti myos varjopuolensa. Kerjalaisia nakyi hyvin vahan, mutta kun heihin tormasi, he olivat hyvin surkeassa kunnossa. Myos luonto on ollut suuri havijaja Kiinan kehityksessa. Se on uhrattu surutta edistyksen alttarille. Pekingissa naki pienta asennemuutosta, mutta muualla sita ei kylla huomannut. Mojiangissa oli paljon myos bensamopoja ja Menglassa oli kaikenlaista liikennetta hyvin paljon, etenkin traktorin ja auton yhdistelmia, jotka varmasti ovat suuria saastuttajia. Liikenne ei kuitenkaan varmasti ole Kiinan pahin ongelma, vaan hiilivoimalat ja hiilikaivokset eli energiantuotanto. Luulisin myos, etta pienten kaatopaikkojen suuri maara vesistojen, asumusten ja viljelysten lahella on myos ongelma. Valilla hirvitti myos katsoa, kuinka esim salaattia viljeltiin metrin paassa moottoritiesta. Dioksiidejen maara kasviksissa on varmasti valtava! Joskus ajattelin, kun tormasin nettipaikoissa tai ravintoloissa nukkuviin ihmisiin, etta onko se kaikki nopea kehitys heillekaan pelkastaan myonteista. Vaikka ihmiset kuuluisivatkin voittajiin, eli olisivat rikastuneet tassa edistyksen aallossa, heidan psyykensa on varmasti lujilla. Usein ihmiset vaikuttivat tyopaikoillaan vasyneilta, mika ei tosiaan ollut ihme ylipitkan tyopaivan ja kovan kurin (no kaupoissa ja monissa muissakin toissa meno tuntui olevan aika rentoa, mutta esim. vahan hienommissa ravintoloissa kuri oli kovempaa) takia.
Kontrasti maaseudun ja kaupunkien valilla oli Kiinassa suuri. Kaupunkien tegnologia harveleiden perusteella olisi odottanut, etta maaseudulla pelloilla kyntavat upouudet traktorit ja ihmisilla olisi mita hienoimpia muitakin apuvempaimia viljelystensa hoitoon. Totuus oli kuitenkin toinen. Tiesin tosin ennestaankin, etta maaseutu on koyhaa ja enhan sita nyt oikein lahelta edes nahnyt. Mita bussin ikkunasta nain, oli kuitenkin yllattavaa, etta kaikki kayttivat puuvartisia kuokkia ja vesipuhveleilla kynnettiin yms.
Kansallistunne oli Kiinassa voimakasta ja syvaa! Kun he sanoivat meille ''Welcome to China'', se sanottiin aanensavylla kuin olisimme saapuneet luvattuun maahan. Myos televisiossa naytettiin koko ajan omaa maata eripuolilta mainostavia mainoksia, olympialaiset nakyivat vielakin julisteissa ja muussa ja kansallispaivaa juhlittiin nayttavasti.
Kiinasta pitaa viela mainita, etta viimeisina paivina oli mahtavaa kayda syomassa, kun saimme vapaasti valita ateriamme. Saimme menna keittioihin ja osoitella heidan ruokatarvikkeitaan, mita haluamme. Hienoa oli myos huomata, miten siisteja keittiot olivat. Vaikka niissa oli petonilattia, ruokaa laitettiin pannulla hiilten tai kaasun alla ja ne olivat hyvin koruttomia muutenkin, ruokatarvikkeet olivat siisteissa riveissa lasin takana ja lihat muovin alla jaakaapissa.
Tasta paivasta: Herasimme tanaan uima-altaasta ja Kallen jalat joutuivat tulimuurahaisten hyokkayksen kohteeksi. Meidan morska guesthousiimme oli virrannut parvekkeelta vesi ja se oli tulvinut oven alta huoneeseemme. No, Kallen rinkka oli vain vahan kastunut. No niin, taytyy jo lopetella. Alkaa pimeta ja ei viitsi jaada tanne malariasaaskien armoille.
Advertisement
Tot: 0.169s; Tpl: 0.012s; cc: 9; qc: 48; dbt: 0.1067s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb