Advertisement
Published: September 14th 2007
Edit Blog Post
Gili Air
Hedelmia myyva nainen lahestyy uhkaavasti.. Aamulla herättiin aikaisin herätyskellon pärinään, koska minibussi tulisi hakemaan meitä hotellilta. Suuntimana olisi tällä kertaa Gili Air. Gili tarkoittaa Indonesiaksi saarta, mutta saaret tunnetaan kuitenkin nimellä Gili-islands. Saaria on kolme kipaletta ja ne sijaitsevat Balin vieressä olevan hitusen pienemmän saaren, Lombokin, luoteisnurkassa.
Tomi jätti taas pakkaamiseen viime tinkaan ja hyvästä nyrkkipakkaus-yrityksestä huolimatta lähdettiin hitusen myöhässä. Auto heitti meidät Padangbai-nimiseen kylään, josta lähti autolautta kohti Lombokia. Aamuisesta sähläyksestä huolimatta oltiin reilusti etuajassa. Varhaisen lähdön takia emme ehtineet syödä ilmaista aamupalaa hotellissa, vaan meidät jätettiin odottelemaan laivan lähtöä Pandangbain sataman hintavaan ravintolaan. Paikka oli tietysti ”kätevästi” matkanjärjestäjän toimiston vieressä, joten väkisinkin siinä rupesi miettimään kavereiden aikataulunsuunnittelun tarkoitusta. Tomi olisi halunnut sanoa pari valittua sanaa kavereiden toiminnasta, mutta ääni oli vieläkin kateissa ja keskustelut muiden matkalaisten kanssa piti tehdä viittoen.
Lombokiin menevä laiva ei ollut mikään kaunistus, vaan kelluva metallinen ruostemagneetti. Paatin tax-free myynnistä vastasivat natiivit, joilla oli kaikenlaista juotavaa ja purtavaa. Ei laskettu, mutta myyjiä luultavasti oli enemmän kuin itse matkustajia. Kapteenin töräyttäessä sumutorvea lähdön merkiksi myyjät onneksi poistuivat laivasta. Matka kesti odotettua kauemmin eli kuusi ja puoli tuntia, joista puolitoista tuntia vietettiin Lembarin (Lombokin satama) edustalla kelluen. Tämä taas johtui siitä, että satamassa oli vain yksi laituri tällaisille paatille ja
se oli toisen kaunistuksen käytössä. ”Tax-free-myyjät” eivät tosin odotelleet satamassa, vaan tulivat paatille pikku purtiloissaan myymään liian hintavia tuotteitaan.
Satamassa oli auto odottelemassa, jonka kyydissä mentiin matkajärjestäjän toimistolle ja sieltä taas Bangsalin pikkuvene-satamaan. Siellä taas hypättiin pitkulaiseen puupurtiloon, joka vei meidät vihdoinkin rauhalliselle Gili Airille. Siellä meitä oli vastaanottamassa monet bungalowien tarjoajat. Oltiin jo aikaisemmin katsottu yksi yöpymispaikka, joten lähdettiin suoraan kävelemään sinne ja passattiin tarjolla olleet hevoskyydit.
Yksi Gilien mukavuuksista on se, että siellä ei ole skoottereita eikä autoja, vaan pelkästään polkupyöriä ja hevoskyytejä. Oli kiva olla välillä paikassa missä ei tarvitse suojella korvia melulta ja kyllä se hevosenlanta haisee paremmalle kuin joistain autoista lähtevät pakokaasupommit. Oli myös mukava kävellä kylän keskellä, jossa ihmiset moikkailivat ilman mitään taka-ajatuksia. Matkalla yöpymispaikkaa tuli bongattua suuri määrä kanoja ja kukkoja, jotka varmasti huolehtisivat aamuherätyksistä. Majapaikka löydettyämme oli illallisen aika, koska päivän ruoat olivat muodostuneet nihkeästä aamupalasta ja pikku purtavista. Illallisen jälkeen painuttiin sitten jo nukkumaan, koska koko päivä oli mennyt matkustaessa.
Ensimmäisenä aamuna Airilla otettiin snorklauskamat kainaloon ja käytiin snorklaamassa saaren itä-puolella, jonka koralleja on paljon kehuttu. Muiden snorklatessa äänetön Tomi keskittyi teen juomiseen ja sudokun ratkaisemiseen. Snorklaus oli muiden mielestä kyllä todella upeata! Tuntui taas siltä kuin olisi
jättimäiseen akvaarioon hypännyt! Korallit ja kalat olivat värikkäitä. Pienoinen virtaus teki snorklauksesta myös vaivatonta. Sen kuin vain käveltiin virtauksen ”yläjuoksulle” ja katseltiin maisemia kelluen virran mukana eteenpäin. Alueella on valitettavasti joskus harjoitettu dynamiittikalastusta, mikä myös näkyi korallissa paikka paikoin. Enää sitä ei kuitenkaan onneksi harjoiteta, koska turistit tuo sen verran hyvin rahaa, että kandee pitää paikat siistinä. Nälän yllättäessä löydettiin rantsulta kiva paikka, jota pyöritti joku länsimaalainen. Ruoka oli sen verran hyvää, että vierailtiin toistekin. Rantsulla huilatessa puhelin alkoi pärisemään ja langan toiselta puolelta löytyi turistipoliisi. Oli selvinnyt, että Kutalla rahanvaihdossa meitä huijannut myyjä oli ”löytänyt” puuttuvan satasen liikkeen lattialtaan. Pohdittiin, että kuinka paljon kaveria oli pitänyt taivutella ennen kuin satanen oli löytynyt? Poliisi kertoi, että satanen odottelisi meitä, kun palaisimme takaisin Balin Kutalle. Hyvä juttu!
Seuraavat pari päivää meni Airilla mukavasti rannalla huilaillen ja kaloja pällistellen. Näinä päivinä Tomi sai äänensä takaisin, joten uskalsi mennä veteenkin pulikoimaan. Gili Airista teki erityisen mukavan pieni turistimäärä, hyvät rantsut ja snorklailu.
Gili Airin löhöilyjen jälkeen vaihdettiin paikkaa Gili Trawanganille, joka on kolmesta saaresta suurin ja jossa on eniten turisteja. Siellä meillä oli jo valmiiksi huoneet varattuina. Huhut kertoivat, että saarella on tähän aikaan tungosta ja jengin on huomattu nukkuvan rannoillakin,
koska majoitusta ei ole tarjolla. Sinne tullessa kuitenkin huomattiin, että huoneita oli reilusti tarjolla.
Myös Trawanganilla päivät menivät mukavasti snorklaillen ja lueskellen rannalla kirjoja. Täällä Katja tuli taas vuorostaan kipeäksi, joten joutui jäämään huoneeseen lepäilemään muiden käydessä full moon-partyissa. Toisin kuin muissa turistipaikoissa, niin näissä pippaloissa oli todella paljon natiiveja. Siellä ne tanssivat rannalla ties minkä mömmöjen voimalla. Saarella tarjotaan monessa paikassa ”magic mushroomia” juoman muodossa, mutta me päätettiin passata 😉
Tarkoitus oli käydä sukeltelemassa, mutta Katjan ollessa kipeänä tyydyttiin snorklailuun. Snorklatessakin nähtiin kyllä paljon, joten ei ollut suuri pettymys vaikka ei päästykään syvemmälle. Bongattiin kilppareita, pallokaloja, triggerfishejä, ja kaiken sortin värikkäitä fisuja. Saarella on kilppareiden suojelulaitos, joten pikku baby-kilppareita pystyi katselemaan myös tien vieressä olevasta akvaariosta.
Iltaisin käytiin syömässä saaren monista heti rannan vieressä olevissa ravintoloissa. Monella ravintolalla oli tien vieressä iso pöytä, jossa oli kaikenlaista kalaa ja äyriäistä. Siitä sitten vain poimi mieleisensä ja kokki pisti kalan tai hummerin grilliin. Ei kuitenkaan paljoa kalaa mutusteltu, vaan lihakepit veivät voiton (monena iltana). Yhtenä iltana tilattiin kolmet lihavartaat ja Sanna otti pitsan. Sannan jo syötyä pitsansa ja meidän muiden vielä odotellessamme vartaitamme (45 minuuttia menneenä), tarjoilija tulee kertomaan, että ei heillä ole lihavartaita. Tässä vaiheessa ei voinut
Gili Air
Rantsukatu muuta kuin katsoa tarjoilijaa hänen väistellessä katseita. Maksettiin juomat ja vaihdettiin paikkaa. Seuraavassa paikassa annokset olivat lastenannosten kokoa, joten ei sekään ihan putkeen mennyt. Tämä oli onneksi ainoa kerta kuin oltiin suuresti pettyneitä ruokaan tai tarjoiluun.
Yhtenä päivänä päätettiin kävellä saaren ympäri. Näkyi selvästi, että vettä ei ole tullut vähään aikaan, sillä maasto oli todella kuivaa. Kun puista ei saanut varjoa, oli polttavan kuuma. Onneksi välillä mereltä edes tuuli hieman. Iltaisin tuuli nousi saarella jopa sen verran kovaksi, että joutui yleensä laittamaan pitkähihaista päälle. Saaren luoteispuolelta oli hyvä snorklauspaikka, joka käytiin katsomassa. Näkymät olivat jälleen todella upeat. Kalaa löytyi isoissa parvissa ja näkyvyys oli erinomainen.
Kun rannalla ei halunnut huilata tai edellisen illan juhlinta oli vienyt voimat, katseltiin elokuvia hotellimme pikku majoissa. Siinä voi sitten lööbailla ja tilailla ruokaa leffan katselemisen ohella. Saarelta löytyi myös hieman tyyriimpi resortti, jossa tytöt kävivät hieronnassa. Tomi ja Jani kelluivat sillä aikaa resortin uima-altaalla siihen saakka, kunnes baarimikko kertoi, että siitä lystistä pitäisi maksaa kuutisen euroa per lurjus! Ei maksettu, vaan poimittiin kamat ja käveltiin rannalle noin 15 metrin päähän ja huilattiin siellä ilmaiseksi.
Löhöilykiintiön ollessa viiden päivän jälkeen täynnä, päätettiin jatkaa matkaa Trawanganilta kohti mannerta. Kaivattiin jo vähän tekemistä, joten
siirryttäisiin Lombokin eteläpuolelle sijaitsevalle Kutalle, joka tunnetaan lähinnä hyvästä surffistaan.
Advertisement
Tot: 0.062s; Tpl: 0.02s; cc: 8; qc: 24; dbt: 0.0318s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
miia
non-member comment
Terkkuja myös Sannalle :)
Olipas jännä katsella kuvia, nimittäin Sanna onkin "vanha" säbäpelituttu!! Paljon terkkuja! Säälin kyllä paljon Tomia, koska tiedän kokemuksen syvällä rintaäänellä kuinka hirveää on, kun on ääni poissa! Muutama kuukausi sitten olin viikon ilman ääntä, joten I know!