Tulivuoria ja temppeleita Jaavalla

---

Jaava alkaa olla meidan osalta pulkassa. Huomenna lennamme Maluku-saaristoon; ensin tunti Jaavan sisalla, sitten kuusi tuntia merten yli melkein Indonesian toiselle puolelle. On tama iso maa!

Taalla Jaavalla olemme olleet lahinna kahdessa eri paikassa. Kerrottakoon, etta tanne saapuminen ei ollut erityisen mielta ylentava kokemus. Jo Balilla kaikki varoittelivat meita jaavalaisista, ettei niista kehenkaan voi luottaa. Balilaiset olivat myos varmoja, ettemme viihtyisi taalla… No, ehkemme olekaan nauttineet elamastamme taalla niin paljon kuin Balilla, mutta mukavaa taallakin on ollut.

Niin, se tanne saapuminen. Olimme ostaneet liput Probolinggon bussiasemalle, josta meidan oli maara hankkia jatkoyhteys Cemoro Lawangin vuoristokylaan. Aamukolmelta, kun saavuimme Probolinggoon yhdeksan matkustustunnin jalkeen, sita ei kuitenkaan ollut kaikkein valppaimmillaan, ja niin paadyimmekin sitten bussiaseman sijaan johonkin matkatoimistoon (bussikuskilla oli tietysti hyva diili toimiston tyyppien kanssa). No, ei siella millaan tavalla vaarallista ollut, meidat vain kaytannossa pakotettiin ostamaan nelja kertaa oikeaa hintaa kalliimmat bussiliput vuoristoon. Eika tuo rahallinen menetyskaan kovin montaa euroa ollut, mutta periaatteessa todella vastenmielinen kokemus.

Vuoristossa oli todella kaunista. Nousimme minibussilla noin kahteen kilometriin kapeita, kiemurtelevia teita pitkin. Matkan varrella nakyi mm. kylalaisia viemassa vesipuhveleita peltotoihin. Ylos noustessa kookospalmujen ja banaanipuiden rinnalla alkoi kasvaa sulassa sovussa myos jonkinlaisia havupuita. Vuoriston pellot olivat, kuten kuvitella saattaa, todella jyrkilla rinteilla. Enimmakseen perunaa, kaalta ja sipulia nakyivat kasvattavan.

Majapaikkamme keikkui aivan ikivanhan kraatterin reunalla, nakymat olivat hienot. Vanha kraatteri oli todella laaja, ja sen pohjalla oli useita muita pienempia (tuli)vuoria. Kylalaiset olivat ystavallisia, ja kylalla kierteleminen oikein miellyttavaa. Lapset huutelivat tervehdyksia, ja me nautimme viileasta, noin 20 asteisesta vuoristoilmasta. Mukavaa vaihtelua tahan muuten vahintaan 30 asteen lampotilaan !

Seuraavana aamuna nousimme kolmen aikoihin, tarkoituksena oli menna ihailemaan auringonnousua viela ylemmas vuorille. Ensin laskeuduimme kylastamme vanhan kraatterin pohjalle ja huristelimme kunnon mutarallia jeepilla pohjan poikki tasangon toiselle reunalle. Siita nousimme viela 700 metria erittain jyrkkia ja kapeita teita eraan vuoren huipulle. Sielta olikin upeat nakymat ! - Tai olisivat olleet. Sadekauden pilvet ja usvat peittivat suurimman osan nakoaloista silmistamme, mutta sekin, mita naimme, oli hienoa. Kaukaisuudessa nakyi mm. yksi Jaavan aktiivisimmista tulivuorista, joka purkautuu 15 minuutin valein. Mekin naimme sankkaa, mustaa savua nousevan vuoren huipulta…

Ylhaalta laskeuduimme taas vanhan kraatterin pohjalle, ja nyt suuntasimme sen keskelle, jossa kohoaa Jaavan suosituin ja kaunein tulivuori Bromo. Hevoskyytejakin olisi ollut tarjolla, mutta me paatimme kiiveta Bromolle omin jaloin. Mustalla hiekalla ja kukkuloilla tarpomisen jalkeen piti viela nousta 253 porrasta ylos Bromon reunalle. Turhaan ei ole niitakaan maisemia kehuttu ! Harvoin sita paasee kurkistelemaan savuavan kraatterin sisalle. Aika uskomattoman nakoista. Harmi vain, etta kuviin se ei savun ja usvan vuoksi tallentunut erityisen hyvin. Siella ylhaalla muuten ilma haisi aika mielenkiintoiselta, ei mitenkaan erityisen miellyttavalta…

Bromolta matkustimme yli kellon ympari Jaavan keskiosiin, Yogyakartan kaupunkiin. Tama on ehka noin Helsingin kokoinen opiskelijakaupunki. Itse kaupungissa ei ole kovin erityisia nahtavyyksia ; useimmat turistit tulevat lahiston temppeleiden vuoksi. Me olemme kayneet kaupungissa olevassa sulttaanin palatsissa (joka oli ehka tahan mennessa nakemistani nahtavyyksista onnettomin) seka vanhassa, osittain sortuneessa kylpylassa (se oli hieno). Muuten taalla on lahinna tullut shoppailtua ja hengailtua - ei mitaan ihmeellista siis 😊

Yogyakartan lahella olevat temppelit ovat Indonesian upeimmat. Borobudur on 118x118 metrin kokoinen, 1200 vuotta vanha buddhalaistemppeli, jonka tunnelmat lahentelevat jopa Kambodzan Angkor Watia. Sinne suuntasimme aamulla aikaisin, ja oli oikein miellyttavaa harhailla temppelin kaytavilla, kun aurinko ei viela ollut lammittanyt ilmaa liikaa. Kaytavat olivat taynna kaikenlaisia kaiverruksia ja Buddhan patsaita. Meidan lisaksemme siella ei juuri ollut muita ihmisia, ja oli kylla aika ihmeellinen tunne kuljeskella siella… Historian kosketuksen oikein tunsi. Temppelin ylakerroksissa oli kymmenia stupia, joiden sisalle oli piilotettu Buddhan patsaita. Tuottaa kuulemma onnea, jos yltaa koskettamaan patsasta kiven aukoista - kokeilin tietysti, ja onnistuinkin 😊

Borobudurilta jatkoimme Prambananin temppeleille, jotka ovat suunnilleen yhta vanhoja, mutta edustavat hindulaisuutta. Upeita nekin olivat ! Joka temppelin portailla oli kyltti, joka kertoi, mille jumalalle se oli omistettu. Temppelit oli ulkoapain koristeltu kaikenlaisilla kaiverruksilla, mutta sisalla oli vain vaatimaton huone, jossa oli patsas.

Eilen ostimme siis lentoliput kaukaisille pikku saarille. Sikalaisista internet-yhteyksista ei ole tietoa, joten voi olla, etta kuulette meista seuraavan kerran vasta ensi vuonna… Eli alkaa huolestuko, vaikka tulisikin pitka hiljaisuus taman jalkeen. Jos kovasti huolettaa, voi toki laittaa tekstiviestin 😊 Sen lisaksi, etta emme tieda Malukun nettimahdollisuuksista, meilla ei viela ole paluulippuja sielta, eli emme tieda tarkemmin sitakaan, milloin palaamme sivistyksen pariin. Aikomuksena on koettaa paasta Ambonista (jonne lennamme) Banda-saarille, jonne kulkee yksi 13 hengen lento viikossa seka yksi laiva viikossa. Bandalta ei voi ostaa paluulippuja etukateen, ja lisaksi yhteyksista ei aina ole varmuutta… Bandaa olemme kuulleet tosi paljon kehuttavan, joten uskon kylla, etta viihtyisimme siella pidempaankin. Toivotaan kuitenkin, ettemme kovin moneksi viikoksi jaa sinne jumiin 😊

---

Comments

[Hanna R]

Kiitoksia mukavista kertomuksista. On mukava päästä teidän matkalle mukaan näin kotisohvalta käsin. Mulla on ainaki niin hyvä mielikuvitus, että välillä voin kuvitella itsekkin kapuavani tulivuoren rinteitä. ;) Täällä Jyväskylässä on ihan jouluinen tunnelma. Luntakin on jopa edelleen maassa. Huomenna matkustan Ouluun. Joulukortit ovat tuossa odottamassa postiin viemistä. Ei ollenkaan viimetingassa, sillä tänään on viimeinen mahdollinen päivä lähettää ne. :) Hyvää ja rauhallista joulua teille sinne maailmalle!!! toivottaa: Hanelma

[kaari]

Tänään iltapäivällä luin tän sun kirjotuksen ja lähin sitten tonne mantsan tunnille ni opettaja kertoi mm. tulivuorista ja sanoi just tosta missä te ootte. ihan hauska yhteensattuma. ajattelin siis teitä siel koulussa... =)

[Ulla]

Kuulostaa kyllä niin reissulta, noine kaikkine "taikinanaamoineen" niinkuin Laura nimitti kyseistä herraa. ;) Ja kauniita kuvia taas - ihania noi koulutytöt, siellä taitaa olla kauniita ihmisiä paljon! =) .. Täällä odotellaan loman alkua ja joulua, ihanaa, viikko vapaata! =) Lumesta ei oo edelleenkään paljoa tietoa, loskainen häivähdys tuolla maassa sitä "sentään" on. Onnellista joulunaikaa sinne!! =)