POP MIE POP MIE!?

---

Hello siskot ja veljet, viime kerrasta on jo aikaa! Tytot on paasseet jo pitkalle tana aikana ja paljon on tapahtunut, mutta palataan viela kuala lumpuriin...:

Kuala lumpurissa oleskelu vahan venyi kun selvisi, ettei indonesian viisumin hankkiminen ole mikaan maailman helpoin juttu. Jouduttiin tallaytymaan suurlahetystokeikkaa varten jotta edes paasimme sinne sisalle. Siella oli paperisodat ja kuulustelut kaynnissa, ja pisteena i:n paalle punksu sai ravata taksilla edestakaisin finanssipoliittisten ongelmien vuoksi. Loppujen lopuksi emme edes saaneet haluamiamme viisumeita, mutta onneksi kuukauden viisumi jarjestyi ja saatiin se jo paivassa. Infonurkkaus: jos olet suoamalainen ja tulet indonesiaan, hanki viisumisi jo suomesta!

KL:sta lahdettiin suoraan indonesiaan pikkuisella risteilyaluksella, joka vei meidat paikalliseen savonlinnaan eli dumaihin. Rasismin maara oli sanoinkuvailematon kun paasimme laivan ainoina valkoihoisina kaikkien jonojen ohi (olivat muuten pitkia) ja saatiin henkilokohtainen tullivirkailija palvelemaan meita. Muiden laukut tongittiin samalla kun meilta vain kyseltiin kuulumisia ja passiemme leimoja ihailtiin. Dumaissa koettiin todellinen taxi driver vs. white tourist vol 1 kun taksimatka satamasta bussiasemalle meni asiattomuuksiin kuskin rahanahneuden vuoksi. Jouduttiin ensin matkatoimistoon ja kieltaydyttyamme ostamasta noin puolet kalliimpia bussilippuja (provikat kuskille) kuski sai raivarit ja luultavasti manasi meidat helvetin syvimpaan koloon. Tourist 1 - taxi driver 0.

Asemalla aiheutimme jalleen ihmetysta ja jouduimme fujitsujen uhreiksi, mutta valokuvaussessio paattyi kun paasimme bussiin turvaan. Matkasimme bukittinggiin 10 tunnin matkan, ja loysimme itsemme sielta aamuyon pimeina tunteina. Kesken unien bussista ulosheitettyina, keskella pimeaa randomkaupunkia onnistuimme loytamaan taksin itsellemme, ja tasta seurasi (ei niinkaan yllatyksessemme) taxi driver vs. white tourist vol 2... Viela hinnasta sovittaessa oli taksikuski englannintaitoinen, mutta kun emme suostuneet ottamaan kyytiin taksikuskin kaveria, kadotti han kielitaitonsa lahes taysin. Pienen negatiivishenkisen verbaalisen kanssakaymisen jalkeen... Tourist 2 - taxi driver 0.

Paastiin turvallisesti lake maninjaulle, jossa tapasimme viime reissulta tutut mikon ja akin, seka heidan ystavansa heten, joonaksen ja kallen. Lake maninjau oli pieni jarvi keskella vuoria, joku kraaterisysteemi, joten voitte vain kuvitella miten mahtavat maisemat siella oli. Huonojakin puolia loytyi: jarvi oli taynna iilimatoja. Oltiin siella 3 paivaa, joiden aikana kaytiin kiertamassa skoottereilla jarvi ja kauhisteltiin maanjaristyksen aiheuttamia tuhoja. Muuten vain hengailtiin ja oltiin ilosia tuttujen seurasta.

Noniin. Seuraa eras legendaarisimmista tapahtumista mita ollaan reissattessa koettu.
Maninjaulta lahdettiin kohti jakartaa kavereitten kanssa ja bussimatkan kestoksi arveltiin 36 tuntia. Jo se olisi ollut pisin rutistus ikina, jos ei lasketa viikon trans-mongoliaa, mutta tosiasiassa matka kesti 47 tuntia. Tahan osasyyna juuttumisemme mutaan, tulva-alueen lapiajo ja kuskimme jatkuva tarve menna tervehtimaan ystaviaan. Kaksi vuorokautta bussissa ei ehka kuullosta hyvalta etenkin kun kaytavalla ramppaa kovaaanisia myyjia ja bussin sisaan parahtaa valilla taidottomia katusoittajia "viihdyttamassa" matkustajia (rahanahneet paskiaiset), eika se nyt niin hyvaa olekkaan. Kunnialla vedimme 2 yota bussin lattialla, eika hymya saanut hyytymaan millaan. Kokemus vaikutti meihin positiivisesti nyt kun 10 tunnin matkat ovat vain hyvia lappia.

Jakartassa hulluteltiin ja asuttiin tosi hienossa hotellissa. Kaytiin tutstumassa yoelamaan koko porukan voimin isossa yokerhossa, jonka yhdesta kerroksesta loytyi maailman paras indonesialainen livebandi. JAI HO! Yritettiin myos saada visa extensionia etta saataisiin olla indonesiassa pidempaan, mutta miellyttavan toimistobyrokratian takia luovuimme haaveesta ja paatimme viipya vain kuukauden taalla. Yleisfiilis mika jakarsta jai, oli etta se oli tosi jees, eika yhtaan niin spuge mita vaitettiin.

Jakartasta matka jatkui surffiparatiisiin pangandaraniin, johon jumiuduttiin yli viikoksi. Miellyttava ranta, ihanat aallot ja kuumuus olivat oikein positiivisia asioita, vaikka surffarin arki on rankkaa; surf all day, party all night! Pienen surffikurssin jalkeen olivat elli ja hete ja pojat jo lahes pro surffareita. Viikko kului rannalla ja aalloissa. Ystavanpaivan vietimme kotkanpesassa, ohjelmassa oli jakartasta ostettujen lahjojen jako ja beer bingtangia. Seuraava spektaakkeli oli joonaksen synttarit, joita piti juhlia kunnes b-day boy ei enaa kykene. Toisin sanoen juhlat menivat pidemman kaavan kautta, sisaltaen livemusiikkia ja grillausta, seka seuraavan paivan villihkot jatkot. Kuten jo todettu, surffarin arki... Tutustuttiin ihaniin paikallisiin, jotka jarkkasi meille kivoja illanviettoja, retken white sand beachille tandemeilla ajaen ja yksi heista teki meille jopa suomenkielisen laulun.

Matka jatkui junalla yogyakartaan, jossa siis olemme talla hetkella. Tanaan aamulla lahdimme viidelta katsomaan maailman suurinta buddhatemppelia borobuduria ja sultan palacea, tassa olikin meille tarpeeksi kulttuuria hetkeksi.

Huomenna suunnataan bromolle edelleen suuren porukan voimin katsomaan tulivuoria ja siita balille, josta palaammekin kuala lumpuriin air asian avustuksella. Kellohan on jo 13.17, joten eikohan ole aika vihdoin rentoutua ja suunnata naapuriravintolaan jossa happy hour jatkuukin viela kuutisen tuntia. Pitakaa lippu korkealla koska kuulimme etta suomessa oli yli 70 astetta kylmempaa kuin taalla eras paiva!

Rakkaudella
riki ja ressu

---

Comments

[anonymous]

hyva tytot!