Advertisement
Published: September 26th 2007
Edit Blog Post
Kohta sattuu..
Ei laisinkaan. Kuten kuvasta näkyy, niin kaverihan on ihan pro ja vältyttiin kolarilta Ennen lähtöä Ubudista käytiin vielä paikallisella marketilla, mistä löytyi kaikenlaista ostettavaa turisteille. Paikalliseen tapaan kuuluu, että aamulla saa enemmän alennusta, koska päivän ensimmäinen ostos tuottaa aina onnea. Tämä näkyi siten, että kun annettiin rahat myyjälle, niin hän koski rahoilla muita myytäviä tuotteita. Matkalla torille kyseltiin monilta kuskeilta päivän hintaa Kutalle ja saatiinkin tingittyä hyvä hinta. Kun palattiin torilta, niin hinta oli muuttunut korkeammaksi! Nooh, jätettiin ailahteleva kuski omaan rauhaansa ja hotellilta lähdettyämme otettiin ensimmäinen halpa (n.9,5€) kyyti. Matka Kutalle kesti tunnin verran, jonka jälkeen meni vielä tovi ennen kuin löydettiin meille sopiva paikka. Hotelli oli syrjäisellä kujalla, eikä lähistöllä ollut mitään äänekkäitä baareja/klubeja, joten se sopi meille hyvin. Puutarha toi tropiikin tuntua ja hotellissa oli hieno uima-allaskin, joten päivät tulisivat menemään oikein mukavasti.
Janin ja Sannan lähtiessä katselemaan meininkiä rantsulle ja samalla moikkaamaan turistipoliiseja, me lähdettiin käymään lääkärissä. Kyselyjen jälkeen päätettiin mennä yksityiselle klinikalle, joka oli lyhyen taksimatkan päässä. Ennen kuin taksi pystyi karauttamaan sairaalan pihaan, vartijakaveri tuli ja tarkisti auton takakontin ja peilin avulla alustan. Sisään tullessamme sairaala vaikutti pätevältä. Kyselykaavake täytettyämme venailtiin lääkäriin pääsyä. Vaikka Tomi kirjoitti paperiin, että sormi olisi ongelmapesäke ja arvioitiin sen olevan murtunut, niin silti Tomilta mitattiin kuume ja katsottiin verenpaineet. Sitten vasta oli
röntgenin aika. Röntgenin jälkeen lääkäri sanoi, että ei osaa antaa lausuntoa sormesta, vaan lausunto tulee saada ortopedilta. Tässä vaiheessa tietysti heräsi kysymys, että miksi Tomi oli lähetetty yleislääkärille, vaikka kertoi jo aikaisemmin, että sormi on sökönä? Ennen kuin ortopedi tulisi antamaan lausuntonsa, tuli joku länkkäri (=länsimaalainen) kertomaan mitä lausunto maksaisi. No, meillä oli vakuutus, joten otettiin lausunto hinnasta huolimatta. Siinä sitten lääkäri totesi, että sormi on murtunut ja jänteitä solmussa. Siihen piti laittaa kipsi ja tulla uusintakäynnille jo neljän päivän kuluttua. Hintaa tälle käynnille tuli 412 euroa! Eli suhteellisen tyyristä touhua, ottaen huomioon maan yleisen elintason.
Sairaalasta lähdettyämme otettiin taksi, mikä oli ehkä vikatikki, sillä samana päivänä oli käynnissä Kuta-karnevaalit ja tie oli tukossa. Eli loppupeleissä maksettiin taksista, joka vei meidät paikkaan, joka oli yhtä kaukana meidän hotellista kuin sairaala. Hotellille kävellessämme seurattiin karnevaalia. Siellä oli viritettyjä autoja, armeijajeeppejä ja sellaisia mopoja, jotka eivät koskaan läpäisisi Suomen katsastuksia. Paikalliset ajelivat intiaanipäähineet päässä ja tekivät mopoilla temppuja. Nähtiin Jani ja Sanna myöhemmin illalla hotellilla ja he olivat olleet myös katsomassa meininkiä lähempänä rantsua. Päivän ollessa ”pitkä” mentiin illallisen kautta nukkumaan.
Kutan ollessa yksi parhaita surffikohteita piti Janin ja Katjan tietysti vuokrata surffilaudat ja kokeilla Kutan aaltoja. Balin Kutan aalloilla
Surffaamaan menossa
"Kiitti kiitti, ei nimmareita tänään" oli paljon mukavampi harjoitella kuin Lombokissa, koska pääsi välillä huilaamaan rantsulle. Kun jalat yltivät pohjaan, pystyi välillä myös lepuuttamaan käsiä. Tomi keskittyi lähinnä kuvaamiseen ja Sanna lueskeli kirjaa. Ei oltu vähään aikaan käyty Donaldsissa, joten tuli sielläkin vierailtua 😉 Muuten oltiin kyllä aika paikkauskollisia, kun löydettiin hyvä ja halpa ravintola ihan meidän hotellin nurkilta. Illalla käytiin hakemassa paikallisen pikkuputiikin tiskin alta (koska ei ollut alkoholinmyyntilupia) hieman giniä ja tehtiin drinksuja. Siinä kaupassa käydessä huomattiin, että yhdessäkään tuotteessa ei ollut hintoja, joten tällaisessa kaupassa menisi hermot, jos täällä asuisi. Joka päivä joutuisi kysymään mitä maksaa ja sitten vielä joutuisi tinkimään hinnasta ylimääräiset pois, ei kiitos. Illallisen ja biljardinpeluiden jälkeen painuttiin nukkumaan, jotta seuraavana päivänä olisi taas skarppina hyppäämään aaltojen päälle.
Yhtenä päivänä otettiin taksi paikalliseen Carrefourin ostoskeskukseen. Sielläkin meidän taksi käytiin läpi samalla tavalla kuin sairaalaan mennessä Täytyy vaan toivoa, että terroristit eivät tajua laittaa pommejaan, jonnekin muualle kuin takakonttiin tai teippaamalla niitä auton pohjaan.. Ostoskeskuksesta löydettiin kalliita liikkeitä ja citymarketin kaltainen iso myymälä. Sieltä mukaan tarttui patterilaturi, koska meillä ei sellaista ollut ja kameran paristot loppuivat pari päivää sitten.
Kauppakeskuksen jälkeen oli taas aika mennä surffaamaan. Tällä kertaa oltiin liikenteessä iltapäivällä, jolloin aallot olivat mukavampia. Kutalla surffaamisessa on
"Ole aalto"
Jani otti vihjeestä vaarin! vain yksi huono asia ja se on muut surffaajat, joita on ihan ruuhkaksi asti. Kun aalloille menee aloittelijoita ilman parempaa tietoa/taitoa, syntyy paljon vaaratilanteita. Onneksi meidän poppoolle ei käynyt mitään.
Iltaisin oli aikaa kierrellä putiikkeja läpi ja ostaa kotiin vietävää. Viimeisen illan ostosten jälkeen pelailtiin hotellilla taas korttia ja kuunneltiin musiikkia. Jotenkin se taas päätyi siihen, että kun oltiin käyty parissa ravintolassa ja rannalla istumassa, niin kello oli viiden kieppeissä aamulla, kun tultiin takaisin hotellille.
Aamulla Janin ja Sannan piti pakata hieman kamoja ennen lentokentälle lähtöä. Kentälle piti lähteä yhden kieppeissä, joten yöunet jäivät hieman vähiin 😉 Saatettiin Jani ja Sanna matkaan, jonka jälkeen käytiin lounaalla ja ostamassa parit (14 kpl!) elokuvat. Täällä ei liikoja piratismia peitellä. Ei tarvitse asioida missään pikkukojulla kadun varressa, vaan löytyy ihan isoja liikkeitä, joista sitten voi valita laajasta valikoimasta mitä katsoa. Tosin täytyi olla tarkkana, että ei ostanut leffoja hyllystä missä luki ”original”, koska ne olivat sitten jo ”paljon” kalliimpia 😉 Samalla kun katsoi leffoja, niin pystyi katsastamaan myös uusimmat pc-ohjelmat ja tietokonepelit, joita kauppa oli pullollaan. Yksi leffa maksoi 0,8 euroa ja jos osti kymmenen, niin sai neljä kaupan päälle. Lehdestä tuli luettua, että Jakartassa oli tehty torilla joku suuri ratsia,
jossa oli tuhottu piraattilevyjä monen miljoonan edestä. Lentokentälläkin oli maahantulolomakkeessa ilmoitus, että maahan ei saa tuoda piraattilevyjä. Eli maa julkisesti tuomitsee piratismin, mutta ruohonjuuritasolla taitaa olla yksi lysti. Pitää vaan löytää oikea viranomainen, jolle antaa hieman rahaa, niin saa putiikki olla rauhassa.
Leffojen haun jälkeen lähdettiin moikkaamaan lääkäriä sovitulle tapaamiselle. Meidät otettiin ihan normaalisti vastaan ja laitettiin odottelemaan. Siinä sitten tuli istuessa taas mieleen, että ei kai odotettu taas yleislääkäriä, vaan ortopedia. Käytiin kysymässä asiasta ja kävi ilmi, että lääkäri ei ollutkaan paikalla. Eli taas oltaisiin jouduttu asiasta mitään tietämättömän yleislääkärin juttusille ja kaiken kukkuraksi ortopedi, jonka kanssa oltiin sovittu tapaaminen, oli jossain muualla. Tähän sitten tuli joku vastaava länkkäri kertomaan, että miten olisi uusi aika parin päivän kuluttua. Kun koitettiin saada toista ortopedia tutkimaan Tomin kättä, niin vastaava sanoi, että täällä lääkärit eivät halua oikein tutkia toisten lääkäreiden aloittamia juttuja. Eli suomennettuna lääkärit eivät kehdanneet ryöstää toisen lääkärin asiakasta/rahoja. Koska paikka veloitti palveluistaan reilusti enemmän kuin Suomessa ja silti toiminta oli kaikkea muuta kuin ammattimaista, päätettiin ottaa vaan röntgenit messiin ja jättää paikka nuolemaan näppejään. Vakuutuksen piikkiinhän lasku menisi, mutta paikan touhussa ei ollut muuta kuin rahastamisen makua, joten jätettiin puoskarit omaan arvoonsa ja käytäisiin jossain muualla sairaalassa.
Tarkoitus oli Janin ja Sannan lähdettyä mennä vielä sukeltelemaan Tulambeniin, jossa veden pohjassa makailee amerikkalainen sotalaiva toisen maailmansodan ajoilta. Tomin käden ollessa paketissa, ei sukeltelusta olisi kuitenkaan tullut oikein mitään. Päätettiin sitten jäädä Kutalle loppupäiviksi. Paikan turistimaisuudesta huolimatta viihdyttiin oikein mukavasti uima-altaalla kirjoja lueskellen. Kävi Katja vielä hiomassa surffitaitojaankin. Se, että ei päästy sukeltamaan jäi hieman harmittamaan, mutta ehkä sitten ensi kerralla!
Advertisement
Tot: 0.067s; Tpl: 0.013s; cc: 9; qc: 23; dbt: 0.0422s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Katja-sisko
non-member comment
Näyttää tuo surffaaminen tutulta, vähän kuin Fuertalla muutama vuosi takaperin ;) Kiitos kortista, se löysi perille ja oli ihana yllätys saada se! Täällä syksy ei meinaa tulla, vaan lämpötila pysyttelee 18 asteessa (ainakin hetken) Gradua käynnistellään pikkuhiljaa, joten on reilusti aikaa surffailla netissä lukemassa teidän blogia.