Advertisement
Published: September 19th 2007
Edit Blog Post
Aamulla Lombokin Kutassa aamiaisen jälkeen pakattiin auto ja sanotiin morjens Tonalle, joka oli tullut saattamaan meitä. Automatkalla satamaan kuski kertoi, että paatteja ei menisikään joka tunti, kuten meille oli hotellilla ja muualla kerrottu. Sen sijaan jouduttaisiin odottamaan parisen tuntia satamassa ennen paatin lähtöä. Koko automatkan kuski yritti myydä meille pakettia, joka sisältäisi laivaliput ja Balilla satamasta matkan Ubudiin. Vaikka sanottiin, että ei ostettaisi pakettia, niin kuski kysyi taas tovin kuluttua uudelleen. Kuski tarjosi meille myös mahdollisuutta pysähtyä paikallisessa kutomistehtaassa, mutta passattiin sekin. Juuri ennen satamaan tuloa kaveri halusi meiltä vielä hitusen enemmän rahaa joidenkin poliisien voitelemiseen. Ennen lähtöä Kutalta kuitenkin varmistettiin hinta satamaan, joten ei suostuttu maksamaan ylimääräistä. Siitä kuskille meni herne nenään ja sanoi, että oltiin huonoja turisteja. Annettiin kuskin vain mutista, koska ei jaksettu antaa kaverille oppituntia miten sopimukset toimii. Juuri ennen satamaan tuloa joku kaveri hyppäsi kyytiin ja kysyi ”tekö halusitte ostaa pakettimatkan Ubudiin?”. Just, eli tälle kaverille kuski oli lähetellyt tekstiviestejä koko matkan. Ei meitä vieläkään kiinnostanut pätkän vertaa heidän pakettimatkansa, vaan päästä laivaan, joka oli vielä satamassa. Eli kuitenkin ehdittiin laivaan vaikka kuski oli toista mieltä. Kuskin eriävä mielipide ehtimisestä varmaan menee käsi kädessä sen tosiasian kanssa, että meidän laiva lähti kymmeneltä ja heidän pakettimatkalaivansa lähtisi
vasta parin tunnin kuluttua. Viskattiin rahat kuskille ja ostettiin toiselta kaverilta liput laivaan. Loppumatka menikin sitten juostessa, koska laiva oli jo lastattu ja kapteeni töräytteli sumutorvea lähdön merkiksi.
Laivamatka meni tällä kertaa kolmessa tunnissa, eli pari tuntia nopeammin kuin toiseen suuntaan. Tämä tosin oli laiha lohtu, koska venailtiin seuraavat kolme tuntia sataman edustalla, että pari paattia menee ennen meitä sataman ainoaan laituriin. Tuskaa lisäsi se, että laivalla soitettiin jotain indonesialaista hoilausta, joka kimeän naisen laulaessa kuulosti kuin joku kurittaisi kissaa. Onneksi jostain kumman syystä aika meni nopeasti ja päästiin vihdoinkin satamaan. Satamassa saatiin tingittyä hyvä hinta Ubudiin, joten matka jatkui. Ubudissa oltiinkin sitten tunnin kuluttua ja hotellikin löydettiin nopeasti. Kellon ollessa kuusi ja edellisen aterian ollessa aamiainen lähdettiin heti syömään.
Illallisen jälkeen käytiin yhdessä kaupungin temppeleistä ja katseltiin siellä käynnissä olevaa paikallistanssiesitystä. Ubudia pidetään Balin kulttuurikeskuksena, mutta kehitys turismin edistämiseksi on joskus käynyt ylikierroksilla, koska paikka oli täynnä hotelleja, ravintoloita ja kaikenlaisia liikkeitä. Paikassa löytyy kuitenkin myös ”alkuperäistä” tunnelmaa, koska vanhoja tapoja kunnioitetaan ilman turistejakin. Meidän vierailun aikana kaupungissa oli balilaisen kuningassuvun jäsenen hautaus. Balilaiset ovat hinduja ja kulttuuriin kuuluu juhlalliset polttohautaukset. Tämän ollessa kallista lystiä, ei joka perhe aina voi järjestää hautajaisia, vaan rahaa täytyy kerätä ja
monet hautajaiset voidaan pitää samalla kertaa. Kuningasperheellä kun on rahaa, ei tarvinnut venailla tarvittavan summan täyttymistä, vaan juhlat voitiin pitää heti. Päätettiin osallistua juhlintaan seuraavana päivänä.
Ensimmäinen yö Ubudissa meni tuskallisesti, koska hotellin tyynyt (ja ehkä koko patja) olivat homeessa. Vaihdettiin siis heti aamulla hotellia. Uutta majapaikkaa etsiessämme haisteltiin lähinnä huonetta ja tyynyjä, jonka jälkeen tutkittiin muu asuttavuus. Uudessa löytämässämme hotellissa oli mukava uima-allas, jonka ääressä sitten viihdyttiinkin koko aamupäivä. Respan kaveri sanoi, että kannattaisi lähteä katsomaan polttohautausseremoniaa kahdentoista aikoihin. Siellä me sitten oltiin varmaan tunnin verran ennen kuin tapahtui yhtään mitään. Nälkä alkoi jo kurnia vatsaa, ennen kuin pääkulkue lähti liikenteeseen. Kulkueeseen kuului kaksi mustaa lehmää/härkää ja joku iso hökötys, jonka kyydissä oli ihmisiä tosi korkealla. Kantajia oli todella paljon, jotta homma ei kaatuisi, mutta aika huteralta se meno silti näytti. Päätettiin olla lähtemättä itse polttoseremoniaan temppelille, koska ei meillä ollut tarvittavia saronkeja ja muita paikallisasuun kuuluvia vaatekappaleita. Jengiä oli tosi paljon, joten lähdettiin hakemaan rauhaa omalta hotellilta. Pari päivää polttohautauksen jälkeen luettiin lehdestä kuinka samalla kertaa oli poltettu 150 vainajaa. Loppupäivä meillä meni kauppoja kierrellen ja uima-altaalla kirjoja lueskellen. Illalla käytiin syömässä ja pojat kävivät katsomassa Ubudin olematonta yöelämää.
Seuraavana päivänä käytiin apinametsässä, jossa nähtiin paljon
Ruostepurkki Lembarin satamassa
Ilmankos Indonesiassa uppoaa paatteja vähän väliä pitkähäntä macaita. Apinat olivat suloisia (Katja: niin kauan kuin ne pysyivät tarpeeksi kaukana!). Jotkut olivat liiankin röyhkeitä ja tottuneita ihmisiin, yksi apina jopa nappasi Katjan kädestä meidän vesipullon. Yritettiin saada pulloa takaisin, mutta apina pisti vastaan ja toinen apina tuli viereen sähisemään, joten sinne jäi pullo. Laitettiin video sivuillekin tästä varasapinasta =). Apinametsä tutkailtuamme mentiin lounaan jälkeen uima-altaalle huilimaan. Samalla päätettiin, että seuraavana päivänä lähdettäisiin kohti (Balin) Kutaa. Illalla käytiin vielä paikallisella torilla etsiskelemässä paikallisia tuotteita. Paikkojen jo mennessä kiinni päätettiin siirtää ostokset seuraavaan aamuun.
Advertisement
Tot: 0.109s; Tpl: 0.019s; cc: 11; qc: 26; dbt: 0.0703s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb