Jalleen vuoristossa

---

Loytyi onneksi taalta Kalinpongistakin nettipaikka. Ei tama sellainen internetkaupunki ole, mita Bodgaija, jossa nettipisteita oli joka puolella. Kaikilla intialaisilla kaupungeilla tuntuu aina olevan jokin oma leimallinen piirteensa jokin mihin ne ovat erikoistuneet! Talla tarkoitan palveluita tai kauppoja. On kaupunkeja,joissa on joka puolella kengankorjaajia, kaupunkeja jotka ovat taynna sairaaloita, kylia joissa on korukauppoja tai ompelimoita joka puolella yms. New Jalbaigur, jonne saavuimme eilen junalla ja ajelimme pitkaan pyorariksalla oli taynna kellokauppoja ja tama Kalipongin kaupunki taas on tyypillinen basaarikaupunki, joka lahinna tarkoittaa vaatteiden paljoutta.

Bodgaija oli mahtavan siisti kaupunki. Suuren vastakohdan yleiseen siisteystasoon huomasi heti laheisessa Gaijan kaupungissa, joka tuntui olevan hukkumaisillaan muoviin,kuten niin monet muutkin Intian kaupungit. Olisin kylla muuten pitanyt suurestikin Bodgaijasta, mutta ilmasto oli hieman liian vaativa. Emme nukkuneet juuri ollenkaan viimeisena yona vaihdettuamme ilmastoimattomaan paikkaan.Cooler, jota meille mainostettiin tehokkaan viilentajana ei toiminut ollenkaan.Tavallaan se oli aivan alykas keksinto. Se oli iso laatikko, jossa oli ropeli sisalla ja se oli tiivistetty sahanpurulla. Sinne pohjalle kaadettiin vetta ja sitten kytkettiin ropeli pyorimaan. En vain ymmarra mihin sen viilentava vaikutus edes olisi voinut perustua! Jos vesi olisi ollut kylmaa, se olisi ehka toiminut paremmin. Noissa oloissa kuitenkaan vesi ei ollut edes putkistoissa viileaa, joten laitteen sisalla vesi lampeni nopeasti ja sai aikaan sen, etta laite vain kosteutti ilmaa. Emme sitten edes pitaneet laitetta yolla paalla.

Lahdimme Bodgaijasta aikaisin liikkeelle.Loysimme helposti vigramin, jolla matka kohti Gaijaa edistyi sujuvasti. En muista olenko koskaan selittanyt mika vigrami on. Se on kuin moporiksa, mutta se ajaa tiettya reittia,se on isompi ja se ottaa niin monia matkustajia kyytiin kuin suinkin sopii. Siina on kolmessa rivissa penkkeja ja varsinaiset paikat noin 9 hengelle. Yleensa kyydissa on kuitenkin vahintaan 15, useiden roikkuessa ovensuussa tai seisoen takapuskurin paalla. Tuo vigrami oli siita mahtava kulkupeli, etta se oli saasteeton, mista kertoi vihrea ymparistomerkki tuulilasissa. Kasittaakseni se toimi kaasulla. En nyt sitten tieda onko kaasu taysin saasteetonta ottaen huomioon valmistuksen, mutta ehka siita ei ilmastopaastoja aiheudu.

Gaijassa olisi voinut olla parempikin bussituuri, mutta myos paljon huonompi. Jouduimme noin tunteroisen odottelemaan ennen kuin bussi lahti, mutta hyva puoli siina oli, etta saimme hyvat paikat. Matkan aikana kohti Patnaa ei sattunut mitaan mainittavaa, paitsi etta yllattavan sujuvasti bussi eteni. Patnassa meilla oli lukuisia suunnitelmia jatkon suhteen ja luvassa oli armotonta saatamista. Suunnitelma a oli: tarkistaisimme lakon loppumisen Nepalin sivuilta ja lahtisimme kohti rajaa. Suunnitelma b: Jos lakko ei olisikaan loppunut suuntaisimme Darliengiin pain, johonkin pikku kaupunkiin minne ehtisimme viela sina paivana. Suunnitelma c: Vaikka lakko ei olisikaan loppunut voisimme silti ottaa riskin ja lahtea rajalle, silla kyllahan sen pitaisi aivan naina paivina paattya. Sita paitsi mahdollisesti bussit kohti Katmandua kulkisivat oisin lakosta huolimatta.

Yritimme selvittaa junien kulkua asemalla, mutta kaikki taulut seinilla olivat vain hindiksi. Mitaan hienoja tietokonepaatteita ei tietenkaan ollut, kuten paremmilla asemilla.Kukaan ei puhunut englantia ja kyselytiskin takanakin oli vain sininen kuvaruutu ja mikki. Luultavasti mikin takana jossain oli myos ihminen, mutta on mahdotonta kysella mitaan tallaisen mikrofonin valityksella, koska ensinnakin kaikki tunkevat luukulle yhta aikaa, mista syysta kaiuttimen aanesta ei saa mitaan selvaa ja jokaisella kysyjalla on aikaa vain muutama sekuntti toimittaa asiansa ennen kuin seuraava hyokkaa luukulle. On siis helppo ymmartaa, miksemme voineet siita kysella, silla emme tienneet tarkasti edes minne haluaisimme matkustaa, joten kysymyksemme olisivat olleet liian epamaaraisia.

Nettipaikka,jossa aikataulut olisivat selvinneet, naytti olevan aivan aseman vieressa, mutta pahaksi onneksemme se oli tietenkin sunnuntaina suljettu.Huomasimme sitten junalipputoimiston, jonne ajattelimme ovelasti menna kyselemaan silla varjolla, etta aikoisimme hankkia liput heidan kauttaan. He kuitenkin sanoivat vain yhden junan lahtevan Raxsaun, joka on Nepalin rajan lahella ja tuo juna ei lahtisi edes tuosta kaupungista vaan lahikaupungista, jonne pitaisi ottaa vigrami.Kaiken lisaksi juna lahti hyvin huonoon aikaan, 5 iltapaivalla, joten olisimme vasta myohaan perilla.Seuraava ajatuksemme oli loytaa majapaikka ja lahtea vasta seuraavana paivana, kun olisimme saaneet kerata voimia. Tuossa vaiheessa alkoi olla aika oleellista saada myos selville onko lakko todella loppunut, kuten oletimme. Saimme kauniisti pyytamalla kayttaa junatoimiston nettia pikaisesti ja huomasimme pettymykseksemme, etta lakko paivia oli ilmaantunut lisaa.

Kiersimme hotelleja loytaaksemme yosijan, silla ajattelimme jattaa paatoksen teon seuraavalle paivalle. Ensimmaisessa paikassa vastaus oli pelkka paanpudistus, toisessa jyrkka "no", kolmannessa pahoitteleva kielto, sitten vain kaden heilautus ovelle, sen jalkeen lukuisia "no room" tokaisuja. Taas tuli tunne, ettei meista oikein pideta! Tuo Patna oli muutenkin aivan jarkyttava kaupunki! Ahmenabadin jalkeen ei missaan ollut haissut niin pahalle, kusen lemu aseman ymparistossa oli uskomatonta. Kerjalaisia oli myos paljon ja he olivat entista likaisempia.Biharissa kylla huomasi, etta se on Intian koyhin osavaltio. Sen koyhat olivat oikeasti kurjassa kunnossa ja aseman lapset sen nakoisia kuin eivat olisi koko elamansa aikana peseytyneet. Yleensa kerjalaisilla on myos pienesta likaisuudesta huolimatta hyvat vaatteet, mutta noilla oli vain epamaaraisia kaapuja. Oikeasti pelotti antaa heidan koskea, mutta eihan sille mitaan mahtanut, kun he tulivat nykimaan kasivarresta. Annoin useaan kertaa jotain syomista, mutta en tietty pystynyt antamaan lahellekaan kaikille.Patnassa tollistely oli taas pahinta mahdollista luokkaa. Kun menin ostamaan mangoja, ymparilleni keraantyi porukkaa. Kysyin hieman arsyyntyneena ja samalla huvittuneesti, mita he siina seisovat, mutta he vain virnuilivat.Kun sain mangoni ja annoin rahat, lahdimme ja poruukka alkoi hajaantua samantien. Kalle kysyi suomeksi:no,niin oliko jannaa? Nyt se on ohi, tama paivanne kohokohta.

Kun kavelimme asemalta pois pain, kaupungin likaisuus katosi pikku hiljaa hienojen hyvin hoidettujen hotellejen tielta. Kavimme kyseleen yosijaa seka hienoista paikoista, etta huonommista. Mutta mihinkaan meita ei huolittu! Viimein loysimme yhden paikan, jossa meidat olisi otettu ilomielin sisaan ryostohinnoin. Mina olisin ollut valmis tuossa vaiheessa jo maksamaan huoneesta 800, mutta Kalle ei suostunut,vaan halusi jatkaa etsintoja ja viela vahan miettia voisimmeko olla jaamatta tuohon epamiellyttavaan kaupunkiin. Seuraavassa naapuripaikassa pahoiteltiin kovasti, mutta sanottiin silti, ettei huoneita ole. Mina jain sitten rinkkojen kanssa sinne ja Kalle lahti jalan kiertelemaan. Kohteliaasti minulle tuotiin tuoli ja sain muutenkin pitkasta aikaa kokoa vasynytta mieltani lammittavaa ystavallisyytta. Pian Kalle tuli takaisin ja kertoi jossain paikassa kerrottaneen, ettei heilla ole lomakkeita. Inhoan tallaista erottelua! Vain jossain pain Intiaa on tallaista, etta on erikseen ulkomaalaisten hotellit ja intialaisten paikat.Niissa kaupungeissa missa nain on, tuntuu aina olevan myos selvasti vahemmistona sellaiset hotellit joilla on lupa ottaa ulkomaalaisia.

Jaimme sitten istuskelemaan tuohon hotelliin ja pohtimaan tilannetta.Pian ystavallinen hotellipomo tuli kysymaan, mika on ongelmana.Kalle kysyi hanelta, millainen paikka eras pikku kaupunki puolivalissa Darlingia ja Patnaa olisi. Seta kuitenkin sanoi, etta jos haluamme Darlingiin se ei ole yhtaan hyva reitti. Meidan kirjaamme ei ollut nahtavasti merkattu kaikkia raiteita.Seta vei meidat respan tiskille ja kaivoi esiin paremman rautatiekartan. Han kehotti Menemaan yojunalla New Jaipalguriin ja ottamaan sielta bussin pohjoiseen.Ystavallisesti seta tarjoutui soittamaan junatoimistoon ja kyseleen junia. Selvisi, etta asemalla on jokin tietokone hairio ja he eivat tieda onko lippuja vai ei. Taas tuli tilanne:mita tehda? Kuinka toimia parhaiten? Ehdotin, etta menisimme kaikesta huolimatta hotelliin yoksi, silla tuskin lippuja saisi samalle iltaa. Eihan niita koskaan saa! Yleensa pitaa varata vahintaan 2 viikkoa aikaisemmin. Seta kuitenkin vaikutti toiveikkaalta lippujen suhteen, joten paatimme jaada odottamaan. Seuraavaksi koimme uskomatonta vieraanvaraisuutta! Seta ohjasi meidat hienoon,kodikkaaseen,ilmastoituun huoneeseen, jossa oli punaiset samattisohvat ja todella hieno sisustus.Seinat olivat valkoista puupaneelia yhdistettyna bordimaisesti kiertavaan kivipintaan. Lattialla oli persialaistyylinen ja kaikenlisaksi hyvin puhdas matto. Syy siisteyteen nojasi eraassa nurkassa. Se oli ensimmainen Intiassa nakemani polynimuri. Asetuimme mukavasti sohvalle ja tilasimme pikkupurtavaa. Omeletin ja leipien jalkeen paatin ottaa torkut. Aikaa oli kolmisen tuntia.Kun herasin aika oli jo melkein kulunut umpeen. Kavin vahan peseytymassa huoneeseen kuuluvassa ylellisessa vessassa ja tunsin oloni uudestaan syntyneeksi.

Seta kavi soittamassa asemalle ja saimme selville, etta vain kalleimpia lippuja olisi jalella. Han arveli lippujen maksavan noin 1200. Kyse oli ylimmasta luokasta Intian junissa, vain jossain junissa on harvoin viela tuotakin ylempaa luokkaa. Minulle oli selvaa, etta ottaisimme liput tuohon luokkaan. Hinta oli 20 e, eihan silla paase edes Oulusta Helsinkiin! Kalle kuitenkin eparoi. Viimein paadyimme ratkaisuun, etta mina oten paremman lipun ja Kalle menee sikaosastolle, minka han oli jo pitkaan halunnutkin kokea yoaikaan. Kun olimme maksamassa hotellissa syomamme evaat, omistaja esteli. Han halusi valttamatta tarjota ruuat! Tuo Bobs hotelli oli kylla uskomaton ystavallisyyden keidas tuon kaikinpuolin torkean kaupungin keskella. Se tarjosi meille vasyneille kulkureille ihanan hetkellisen turvasataman.

Kavimme syomassa ennen asemalle menoa ja sitten vain sinne kerjalaislapsien kiusattavaksi. Oli meilla kylla hyvakin "kerjalaiskokemus". Eras maata myoten itseaan raahaava poika, jolla oli jalat vaantyneet uskomattomaan asentoon, tervehti meita iloisen pirteasti.Hyvalla englannilla han kyseli olemmeko naimisissa ja muuta tavanomaista. Han oli hyvin reippaan oloinen, ja hanelle antoi mielellaan muutaman kolikon. Joskus kylla tekisi mieli kysya, mita noille kaikille "sammakko ihmisille" on tapahtunut. Intiassa tormaa varsinkin aseman seuduilla toistuvasti ihmisiin, jolla jalat sojottavat suoraan ylos pain ihmisen ollessa istuma asennossa, tai ne ovat jotenkin surkastuneet ja vaantyneet ja ihmisen liikkuu heijailemalla puolelta toiselle, raahautumalla tai jollain tavoin mahallaan hypellen, kuten tuo reipas poika.

Juna oli reilun tunteroisen myohassa ja mina menin lueskelemaan naisille tarkoitettuun odotushuoneeseen. Vahan ennen junan saapumista, hyvastelimme ja Kalle lahti varaamaan itselleen hyvaa junaan syoksymispaikkaa.Junaa ei kuitenkaan nakynyt, mutta pian toisille kiskoille tuli juna. Lahtoraide oli siis viime hetkilla muuttunut. Hyvaa siina oli se, etta Kalle ehti opastaa minut vaunuuni, kun olin vahan epaillyt loydanko paikkaani. Mutta huonoa oli, etta Kalle menetti mahdollisuutensa paasta ensimmaisten joukossa junaan. Juuri ja juuri han oli kuitenkin mahtunut sisaan.
Junassa ei minun kohdallani tapahtunut mitaan mainittavaa.Edes kukaan ei jututtanut,mika on tosi harvinaista. Lahes heti kiipesin sankyyni, jossa oli valkoiset
puhtaat lakanat ja jopa tyyny. Vaunussa oli hyvin hiljaista,ei mitaan sellaista halinaa kuin kansan vaunuissa. Illalla ja aamulla kaikilla tietenkin soivat puhelimet vahan valia,mika haittasi nukkumista. Myos kylmyys hairitsi. Nahtavasti palelu katsottiin ylellisyydeksi! Ilmastointi oli taysilla ja edes sankyyni kuuluva paksu huopa ei oikein riittanyt lammikkeeksi. Ihan leppoisaa matkailu oli silti. Hyvin viihdyin vaikkakin juna oli reilu 4 tuntia myohassa. Olimme vasta 13 perilla.

Emme oikein osanneet paattaa ottaisimmeko jeepin vai bussin kohti Darielingia,niimpa menimme syomaan. Riksakuski ei tietenkaan ollut vienyt meita lahellekaan bussiasemaa,vaikka sinne olimme ilmaisseet tahtovamme.Han jatti meidat vain jeeppien eteen. Jouduimme sitten ottaan toisen riksan. Asemalla meilla oli huono tuuri: bussi oli juuri lahdossa ja aivan taynna. Harkitsimme sitten jalleen jeeppia, mutta ne olivat taas niin tyhjia,etteivat olisi heti lahteneet. Niimpa teimme taas pikaisen muutoksen suunnitelmiin.Olemme kylla olleet kivasti tuuliajolla viime aikoina! Lahdimmekin Kalinbongiin,joka on myos pohjoisessa.

Pari tuntia riitti viela valoisaa aikaa,mutta sitten pimeni. Olin vannonut, etten lahtisi vuoristoteille pimealla, mutta siina nyt kuitenkin istuin bussissa. Olin niin vasynyt, etten jaksanut paljon valittaa. Muutaman kerran silmiini hiipi muistikuva bussista, jonka naimme liusuneen jyrkanteelta Simglan lahella silloin muutama viikko sitten.Tuo bussi oli kuitenkin jaanyt kyljelleen puihin kiinni ja tippunut ehka vain 5 metria, joten tuskin siina kovin pahasti oli kaynyt,ehka joku kuollut. Nyt kuitenkin jyrkanteet olivat usein puista paljaina ja alhaalla kaukana kimalteli vain joki. No, kun pimeys hiipi, niin ei nahnyt enaa mitaan, joten ei voinut pelata. Kalle norkkui koko ajan niin, etta loi vahan valia paataan ikkunaan.

Onneksi meidan piti ajaa pimeassa vain alle tunti.Olimme pian perilla ja rakastuin heti ilmastoon.Juuri ja juuri tarkenimme lyhythihaisilla ja meidat ymparoi ihana raikkaus. Hotellia ei taas meinannut loytaa, mutta sitten otimme vain eraan laavan. Muori vaihtoi vain lakanan sankyyn, vei enimmat roskat roskiin ja niin huone oli siivottu. Kun yritin kysella peittojen lakanoista, jotka nayttivat hyvin harmaan likaisilta, englantia taitamaton muori vain taputteli niita sen nakoisena, etta saavat kelvata. Tanaan sitten loysimme aivan vieresta paljon tasokkaamman kampan melkein samalla hinnalla. Nyt meilla on tv (joka jopa nakyy kirkkaasti), vuoristonakoala ikkunasta, iso valoisa huone ja kuuma suihku jos pyytaa kuumaa vetta amparissa.

---