Dighassa

---

Yritan keskittya kirjoittamaan, vaikka nettipaikan pitaja aijat kurkkivat vieresta ja kyselevat koko ajan ''Mika kieli'' Miksi et kirjoita kahdella kadella" yms. Kalle ihmettelee kauankohan he jaksavat tuijottaa, vaikka eivat ymmarra mitaan.

Olemme nyt Dighassa, joka on Kolkatalaisten rantakohde ja etenkin nuorten parien suosiossa. Nain viikolla taalla on kuitenkin hyvin hiljaista. Mistaan muualta tanne ei selvastikaan tule porukkaa. Mita olemme jutelleet ihmisten kanssa, kaikki ovat Kolkatasta ja bussifirmat mainostavat vain matkoja Kolkata-Digha. Eilen juttelimme ranskalaisen Patrikin kanssa, joka on ainut lansimaalainen, johon olemme taalla tormanneet. Toisaalta hankin lukeutuu paikallisiin, silla han on asunut taalla 7 vuotta. Han sanoi taalla kayvan vuoden aikana noin 30 lansimaista reissaajaa. Han kutsui meidat vieraaksi kylaan, jossa asustelee, mutta viela hanta ei ole nakynyt oveemme koputtelemassa, joten en tieda ehdimmeko kylaileen. Lahdemme taalta nailla nakymin huomenna Chandipuriin, joka on viela pienempi paikka kuin tama, mutta siella pitaisi olla kirkkaammat vedet.

Eilen kavimme uiskentelemassa aaltojen tyrskyissa. Vesi oli hyvin hiekkaista, mutta ei muuten likaisen nakoista. Hiekka teki siita kuitenkin hyvin sameaa, joten ei uskaltanut kovin kauaksi rannasta. Vesi oli ihanteellisen lamminta. Kylpylan lampoista, mutta kuitenkin aavistuksen virkistavaa. Sain kastautua siina jo ennen varsinaista uintireissuamme. Lahdimme aamulla kavelemaan rannalle, johon viettaa betoni rinne. Ajattelin oikaista eraasta kohden, joka oli hieman marka, mutta ajattelin, ettei rosonen petoni voi olla liukasta. En ehtinyt ottaa kuin yhden askeleen kuin jo huomasin laskevani vauhdikkaasti liukumakea kohti rantaan lyovia aaltoja. Silloin oli viela nousuvesi, joten hiekkarantaa ei ollut juurikaan nakyvissa, vaan petoni laski suoraan kohti merta ja aallot nousivat petonirinteelle. Ei kai siina muuta vaarallista oli ollut, mutta meresta olisi voinut olla vaikea paasta siita kohtaa ylos jos olisi liukunut aivan veteen asti. Vanhan kiipeilijat ottein loysin kuitenkin kivesta nopeasti pienet koloset, joihin iskin sormeni ja vedin itseni ylos.


Viimeisena yona Kolkatassa meita kiusasivat jalleen petipunkit. Emme saaneet viihtyisaa hotelli Galaksin huonettamme vaan jouduimme menemaan Checkpointiin, jossa oli hyvin nuhjuista. Petipunkki halytyskelloni alkoivat heti soida, mutta olin niin vasynyt, etten jaksanut lahtea etsimaan parempaa paikkaa, varsinkin kun ne olivat Sudder kadun ymparistossa kiven alla. Myrkytin sankyni ja itseni huolella ennen nukkumaan menoa. Yolla selvisi, etta se oli kannattanut. Kalle herasi keskella yota armottomaan kutinaan ja han oli taynna paiseita. Itse huomasin vasta aamulla kasissani ja jaloissani vain muutamia hyvin pienia patteja. Kuinka tunnistat petipunkki paikan? Kokolattiamatto, sanky likaisen seinan vieressa ja ohuet nuhjuiset vanhat patjat ovat mahdollisia merkkeja. Mita voit tehda? Veda sanky irti seinasta, pyyda vaihtamaan lakanat, ala kayta huopaa vaan nosta se heti kauaksi sangysta ,ja myrkyta itsesi seka sankysi. Talla kertaa hotelli Sea Hawkissamme ei onneksi ole ollut petipunkkeja! Oli kylla juhlanpaikka huomata, etta olimme loytaneet sen verran tasokkaan paikan, silla taallakin hyvat asunnot olivat tiukassa. Loysimme kuitenkin hotellin joka on ulkoapain jopa ylellinen. Siella on hieno puutarhamainen sisapiha, meri nakoala ja oma terassi. Sisalta huoneet ovat kuitenkin paastetty rapistumaan ja kaikki on kulunutta. Huoneemme on kuitenkin lattian luuttuamiseni jalkeen hyvinkin viihtyisa, lukuunottamatta vessaa.

Eilen palatessamme hoteelliimme sanoin akkiseltaan Kallelle ''Oletko koskaan nahnyt noin isoa kaarmetta?". Sanoin taman hyvin rauhallisesti ja ihastuneella aanella. Silti Kalle hatkahti. Katselimme kummatkin vaikuttuneena viereisen terassin parvekkeella paivaa paistattelevaa 1,5 metrin mittaista kaarmetta. Liikuimme hiljaa sen ohitse korkeintaan parin metrin paasta. Minua puistatti vasta jalkeenpain hieman, kun kaarme lahti liikkeelle. Paikallaan se oli nayttanyt niin vaarattomalle ja ystavalliselle, mutta liikkeella se oli selva saalistaja. Se liikkui uskomattoman nopeasti luikerrellen. En ole kylla tyypillinen naisihminen, kun en yhtaan saikahtanyt. Enemman pelkasin jattimaista lentavaa koppakuoriaista illalla huoneessamme. Nyt taytyy antaa Kallelle vuoro.

---