Advertisement
Published: October 29th 2008
Edit Blog Post
Taalla tapahtuu koko ajan paljon kasittamatonta, joka saa uteliaisuuteni heraamaan ja tekee tasta kaupungista mielta kiehtovan. Asken, kun tulin tanne nettipaikkaan, eteisessa ottaessani kenkia pois, eras ulkoa akkiseltaan ilmestynyt mies kosketti polviani pienella paperilapulla. Han kosketti kumpaakin polveani lapulla, vei sen rituaalisesti pyorittaen kasvojensa eteen ja havisi illan hamaraan. Taas tuli tunne, kuten niin usein Intiassa "tah, mita tapahtui?"
Jos vain parantuisin, jaksaisin kysella ja tutkailla enemman. Ihailen lansimaisia reissaajia, jotka istuvat kadullaelajien viereen portaille ja jututtavat heita. Taalla on hienoa, etta yleensa kielimuuri ei kohoa eteen! Tahan asti, vaikkapa Mongoliassa, kontaktin saaminen paikallisiin on ollut vaikeaa, silla yhteista kielta ei ole ollut. Taalla hyvin monet koyhemmatkin ihmiset osaavat englantia. Joskus sattuu jokin taksikuski, joka ei osaa puhua yhtaan sanaa, mutta silti han usein ymmartaa hieman. Taalla on niin lukuisia kielia, etta englannista on kehittynyt ikaan kuin yhteinen kieli eri etnisille ryhmille ja siksi yleensa kaikki osaavat sita ainakin jonkin verran. Televisiossa monet kanavat ovat englanniksi ja katukuvassa mainokset ja liikkeiden nimet ovat usein englanniksi.
Tama kaupunki on valokuvaajan paratiisi. Kaikki on niin varikasta, kuten naisten sarit, autot, talla hetkella talot, kun ne ovat koristellut kukilla ja valoilla Diwalin kunniaksi ja vaikkapa myytavat hedelmat. Koko ajan myos tapahtuu kaikenlaista. Hyva kuvahan on sellainen, joka kertoo tarinan! Sellaisia kuvia taalta on helppo saada, ihmiset puuhailevat kaduilla koko ajan jotain. Harva vain kavelee kaduilla, kuten lansimaissa. Taalla kadut eivat ole etenemista varten, vaan elamista varten! Liikenne on valilla hurjaa, silla mitaan tiettyja kaistoja ei selvastikaan ole, vaan taalla pujotellaan. Ei siis ajeta oikeaa tai vasenta laitaa, vaan mennaan siita, mihin milloinkin aukeaa pienikin rakonen. Liikenteen seassa saattaa yhtakkia olla vuohilauma tai lehmia, vaikkakin elaimet ovat suhteellisen harvinaisia. Liikenne koostuu myos ihmisriksoista, tuktukeista, enimmissa maarin keltaisista hyvin vanhoista takseista (ovat aivan museoauton nakoisia, kuten linja-autotkin) ratikoista, busseista, kolmipyoraisista polkupyorista, joissa kuljetetaan usein korkeita kuormia rahtia niin, etta kuski saa olkea selkavaarana, ihmisista jotka kantavat paketteja paansa paalla, harvinaisista henkiloautoista ja skoottereista.
Olihan se eraanlainen aikamatka tupsahtaa modernista Bangkokista yhtakkia tanne. Tietenkin taallakin on joitakin moderneja ostoskeskuksia ja muita hienoja liikkeita. Ne ovat kuitenkin vahemmistona ja meidan majapaikkamme valittomassa laheisyydessa niita ei ole yhtaan. Hieno konditorio taalla on kylla muutaman kadun paassa. Bengal on tunnettu Intian parhaista herkuista! Hyvin monenlaisia leivoksia, suklaisia, pahkinaisia, kermaisia ja koristeellisia, saa 0,10-0,20 e kappale. En muistanut aikanaa kertoa lentomatkasta mitaan, joten mainitsen nyt sen verran, etta nousu oli hyvin pelottava. Kone nosti nokan hyvin pystyyn ja piti samanlaista aanta kuin autosta kuuluu, kun se ei jaksa vetaa liian jyrkkaa makea ylos, tai kiihdyttaessa liian pienella vaihteella. Olin taysin vakuuttunut, etta kohta nokka kaantyy kohti maata! Pystyin rauhoittumaan vasta, kun olimme saavuttaneet lentokorkeuden ja kone oli suoristunut. En ole koskaan ennen pelannyt lentamista, mutta tuo nousu oli hieman ikava kokemus, lasku ei enaa aiheuttanut mitaan jannitysta. Kallen kanssa olimme arvuutelleet, mita lennolla tarjotaan ruuaksi. Mina arvasin, etta saisimme jonkun kuivan kakun ja Kalle, etta saisimme aterian. Olimme kummatkin vaarassa, silla saimme ison ''aarrearkun'', joka oli taynna erilaisia leipia ja leivonnaisia. Voin siis kaikesta huolimatta suositella Air Indian Expressia! Ilmassa pysyttiin ja kone oli aivan tasokas, vaikka penkit olivatkin kulunutta punaista nahkaa ja lentoemannat hieman tylyja.
Kavimme eilen metsastamassa kirjoja. Loysimme yhden kaupan, jossa omistaja ylpeana ilmoitti heilla olevan myos suomalaisia kirjoja. Pitkaan han siirteli korkeita kirjapinojaan, kunnes kaivoi esiin pari alimmaista hyvin polyista teosta. Han otti polyhuiskan ja meni tomuttamaan niita rappusille. Sen jalkeen han tyytyvaisena ojensi ne minulle ''Finnish book, very good books''. Yleensa ''good book'' tarkoittaa taalla, etta kirjat ovat hyva laatuisia. Katselin niita eparoiden, uskaltaisiko koskea vai hajoaisivatko ne kasiini. Toinen oli hometaplien peitossa ja toinenkin polysta mustunut. Selailin kirjoja, toinen oli historiateos, joka kertoi kommunismin pahuudesta ja toinen oli romaani, jossa luki etukannessa ''hyvaa joulua isalle jouluna 1950 t.aiti." Taas tuli hieman aikamatkailija fiilis! Saattaa silti olla, etta menen viela hakemaan taman romaanin, silla taalla ei voi olla kovin valikoiva kirjojen suhteen. Kolkata ei selvastikaan ole suomalaismatkailijoiden suosiossa. Tiesin sen toki etukateenkin, etta monet suomalaiset kayvat kiertamassa vain kultaisen kolmion Delhi, Jaipur, Agra. Suosittelen kuitenkin tuloa myos tanne! Luulen, etta tama on hyvin erilaista Intiaa kuin tuo seutu. Paljon koyhempaa, mutta hyvin omaleimaista.
Jonkin verran olemme jutelleet paikallisten kanssa, mutta aina aika lyhyesti. Eras aija guesthousimme edessa kertoi meille Diwalin merkityksesta hinduille. Ylpeana han sanoi hinduilla olevan hyvin monia festivaaleja, painvastoin kuin kristityilla. Diwali on ilon juhla, jossa juhlitaan Kalia. Nytkin musiikki pauhaa ulkona ja pojat tanssivat Diwali teltan edessa, jonka sisaan on pystytetty Kali kuvaelma eli muutamia taidokkaasti tehtyja koristeellisia nukkeja. Eras ravintolan seta taas piti meille oppitunnin hindujen pukeutumisen merkityksesta, avioliitosta yms.
Sairaalakaynnista vain sen verran, etta skistosomiaasi se ei ollut. Nyt pitaa vain yrittaa parantua itsestaan syomalla hyvin ja lepaamalla, silla mitaan vikaa minusta ei ole loytynyt. Jos huomenna on aamulla kuumetta, saatan viela kokeilla erasta antibioottikuuria(tarkoitettu parasiitteihin), jota toinen laakari suositteli ja toinen ei suositellut.
Huomenna voisi yrittaa tehda jotain muuta kuin menna sairaalaan. Otsikostakin voi paatella, etta olen hieman katkera siita, kun ymparillani on koko ajan tapahtunut kaikkea jannaa, mutta itse olen sairauden takia jaanyt siita hieman ulkopuoliseksi.
Advertisement
Tot: 0.052s; Tpl: 0.013s; cc: 6; qc: 27; dbt: 0.0316s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1mb