Nahtavyyksia

---

Tanaan kavimme kurkkaamassa kuningatar Viktorian kunniaksi rakennetun palatsin. Tama oli toinen varsinainen nahtavyys, jonka olemme taalla kayneet katsastamassa. Intia museo ei ollut juuri mistaan kotoisin. Bangkokinkin kansallismuseo oli hieman mielenkiintoisempi, silla siella oli sentaan panostettu havainnollisuuteen, esimerkiksi pienoismalleissa, joihin sai mukaan aanikertomuksen tai valot nayttivat kartalla tietyn reitin yms. Intian kansallismuseo sita vastoin oli hyvin perinteinen eli lasin takana oli erilaisia esineita alkaen kivikaudelta ja edeten nykyaikaa kohden. Viktoriapalatsissa oli tiettya loistokkuutta! Siina oli upeaa klassista puhdaspiirteista ja harmoonista muotokielta ja siita huokui tiettya historiallista henkea. Se oli reilu sata vuotta vanha, mutta ainakin ulkoa pain naytti olevan hyvassa kunnossa. Emme menneet sisalle, silla emme pida hinnoittelusta, jossa lankkareille on sata kertainen hinta, mita paikallisille. Intia museossakin tosin oli niin, mutta silloin oli sadepaiva ja emme kertakaikkiaan keksineet muutakaan tekemista.

Eras vanha pitka partainen hippi sanoi minulle tanaan, kun Kalle mainitsi sairaudestani ''Ei tuo ole viela mikaan sairaus, tyypillista tropiikissa, ala ajattele sita vaan keskity nauttimaan. Lahtekaa taalta Sudder streetilta valilla toisaalle seikkailemaan, silla tama ei ole todellista Kolkataa. Tassa kaupungissa sinun ei tarvitse pelata mitaan, taalla olet turvassa, tama on upea paikka.'' Taman tyylista han hopisi. Tutustuimme tahan partasuuhun jo lentokentalla. Han tuli samalla lennolla ja menimme hanen kanssaan samaan taksiin, silla vanhana Intian kavijana han osasi neuvotella hyvan hinnan. Intian rakkaus ei selvastikaan katso ikaan. Muualla reissaajat ovat usein pari kymppisia, mutta taalla nakee paljon vanhempiakin Intiaan hurahtaneita. Tama tyyppi on kylla erittain hauska tapaus, han laskee koko ajan leikkia kaikkien paikallisten kanssa ja sain jopa yrmean apteekin sedan nauramaan. Menimme hanen perassaan apteekkiin, silla han suositteli minulle jotain mineraalipitoista juomaa, joka on hyvaksi jos on ollut pitkaan maha sekaisin. Han sanoi, etta itse on juonut jopa Gangesin vetta samalla, kun on nauttinut tuota mineraalijuomaa(Electral). Itse en ihan niin paljon tuohon ihmejuomaan luottaisi, mutta varmasti on hyva nauttia erilaisia suoloja. Kun Kalle kysyi aijalta, kuinka kauan han aikoo viipya taalla, han vain puisteli paataan ja hymyili kuin pitaisi vastausta itsestaan selvana, ''en tieda, niin kauan kuin tuntuu silta''. Tama on yhteista tosi reissaajille, heilla ei koskaan ole mitaan aikatauluja! Nyt meillakaan ei ole suunnitelmia niin kauan kuin olen sairaana. Onneksi ei ole mihinkaan kiire!

Juttelimme tanaan myos taas eraan paikallisen kanssa. Kavelimme puistossa ja han kaveli vierella, avaten keskustelun tyypillisesti saatilan analyysilla. Han totesi tanaan olevan kuuma paiva. Sitten han kertoi, etta nyt on talviaika, eli yleisesti viileampaa. Ilmasto onkin kieltamatta parin sadepaivan jalkeen ollut ihanteellinen. Yoksi lampo laskee vain reiluun 20, joten ei ole kuuma nukkua. Paivalampokin jaa yleensa alle 30, joten ei tarvitse koko ajan hikoilla, kuten Bangkokissa. Mies kertoi tyttonsa kerailevan kolikoita, joten kaivelimme taskujamme ja loysimme hanelle pari Thaimaan kolikkoa ja jopa euro 5 senttisen. Sitten han piti meille pitkan esitelman eri Intian kaupungeista ja suositteli majapaikkoja niissa. Han oli koko ajan hyvin mukava ja leppoisan oloinen, joten annoimme hanelle mielellamme muutaman kympin, kun han keskustelun paatteeksi kysyi voisimmeko tarjota hanelle kylman juoman. Talla tavoin aidosti ystavallisetkin ihmiset usein yrittavat hyotya meista reissaajista. On tietty myos poikkeuksia, joskus joku on neuvonut tieta vain tuosta vaan, kun olemme nayttaneet eksyneilta, tai joskus joku haluaa vain pelkastaan tietaa mista maasta tulemme. Usein kadulla kavellessa monet paikalliset pojat tervehtivat minua huutamalla ''hello, how are you'' ja valayttamalla levean hymyn. Lapsetkin hymyilevat hellyyttavasti, mutta usein he myos pyytavat jotain, joten he ovat aika rasittavia. Kerran ojensin taksin ikkunasta yhdelle pojalle pari keksia, ja kohta ikkunan takana oli lauma lapsia koputtelemassa ja ojentelemassa kasiaan. Olemme ajatelleet antaa taalla rahaa jollekin jarjestolle, joka tekee toita kadulla elavien parissa. Niin apu menisi varmasti paremmin perille. Aluksi annoin kerjalaisille myos suoraan kateen kolikoita, mutta nyt en ole enaa jaksanut/nahnyt sita kannattavaksi.

Vointini on edelleen samanlainen eli pikku kuumetta on. Aloitin aamulla antibiootit, joiden pitaisi tepsia suolitulehdukseen tai parasiitteihin. Kokeilen nyt laittaa kuvia tanne.

---