Advertisement
Published: March 5th 2009
Edit Blog Post
Tanaan vartijasotilaat ahdistelivat meita ja sain ohjastaa valkoista hevosta.
Yritan taas alkaa suosimaan tallaisia avausrepliikkeja. Jospa ne toisivat hieman mielenkkiintoa muuten "ei niin sujuviin" teksteihini. Aamulla suunnittelimme paivaohjelmaamme ja paadyimme siihen, etta Taj Mahal olisi lahemmankin tarkastelun arvoinen. Aitini oli luvannut maksaa meidat kummatkin sisaan tahan maailman kauneimpaan rakennukseen, joten viimeistaan se ratkaisi paatoksemme. Menin ensin syomaan aamupalaa kattoravintolaamme. Agra on taynna naita katoille paljaan taivaan alle pystytettyja viihtyisia ravintoloita. Kaikki tuntuvat kilpailevan siita, kenen ravintolasta temppelit nakyvat parhaiten. Ravintolat ovat viihtyisia, mutta ruoka ei kovinkaan kummoista. Kaikilla on aina samat ruuat ja mielestani ne ovat hyvin mauttomia, liian tulisia tai oksettavassa rasvassa uitettuja. Aamupuuroni oli pohjanoteeraus, silla se maistui aivan kuin pakokaasulle. Luultavasti se johtui siita, etta se oli keitetty raanaveteen, joka ei varmastikaan ole kovin puhdasta ja maku jaa siihen keittamisen jalkeenkin.
Taj Ganjin alueemme on ollut myonteinen yllatys. Taalla on jopa hieman maaseutumainen tunnelma, ainakin syrjaisemmilla kaduilla. Puhvelilaumoja, joissa pikkupojat ratsastavat elaimilla, tulee vastaan kaduilla. Lapset keraavat lehman kakkaa tielta pusseihin ja kadut eivat ole kovinkaan leveita. Tietenkin taalla on myos paljon katuja, jotka ovat taynna ravintoloita, guesthouseja, nettipaikkoja ja matkatavaramyymaloita. Odotin kuitenkin, etta Agra olisi ollut enemman epamielyttavan kaupunkimainen.
Olimme Taj Mahalin porteilla joskus
9.30 jalkeen. Menimme sisaan itaisesta portista, jossa oli viela tuohin aikaan hyvin rauhallista. Meidan ei tarvinnut jonottaa yhtaan! Olin varautunut todella pitkiin jonoihin. Maksoimme kiltisti ryosto hinnan eli 750 rupiaa ja saimme liput kouraan. Heti seuraamme liimautui muutamia aijia, jotka kai olisivat halunneet oppaiksi. Emme oikeastaan edes kuunnelleet mita he halusivat. Taalla kehityy helposti sellainen tiedostamaton suodatin, etta ei oikeasti enaa kuule mita kaikki huutelevat, koska koko ajan jostain kuuluu "hello madam" ja sen jalkeen mita erinaisempia tarjouksia. Se on tietenkin vahan saali, kun periaatteessa haluaisimme olla kohteliaita. No, olen kylla aina silloin ystavallinen jos minulle ollaan aidosti ystavallisia. Turismilla on selvasti ollut tahan alueeseen kahtalainen vaikutus. On kehittynyt taitava huijareiden luokka, mutta toisaalta jotkut intialaiset ovat oikeasti oppineet palveluhenkisyytta. He ovat oppineet, etta turistit haluavat ystavallista ja reilua palvelua. Ei mitaan nuoleskelua, mutta sellaista etta asiat toimivat ja matkailijoiden toivomuksia kuunnellaan. Oma hotelli isantamme Sai Palacessa on oiva esimerkki tasta. Muutkin ovat sen huomanneet, silla huoneemme sinaan on kirjoitettu "hotel boss is good." Han juttelee mukavia ilman, etta yrittaisi tyrkyttaa mitaan hotellinsa palveluja. Han taytti tietomme vihkoonsa ilman, etta teki sataa muuta asiaa yhta aikaa. Vaikka han kertoi lipuista, mita hotelli voi jarkata, han uskoi heti, kun kieltaydyimme. Muualla Intiassa on usein hotelleissa niin, etta kun sinne menee kysymaan yksinkertaista infoa (paljonko huone makaa ja onko vapaita huoneita) siina kestaa ikuisuus ennen kuin saa vastauksen. Usein Intiassa myos kohdellaan meita reissaajia vahan ylimalkaisesti juuri ravintoloissa ja hotelleissa. ("Tavalliset" ihmiset tosin ovat lahes aina ystavallisia.) Se on juuri sellaista, ettei meita olla huomaavinaan ja meidan annetaan odottaa loputtomiin. Taalla tosiaan ollaan opittu asiakaspalvelun jalo taito. Monessa paikoissa minun on taytynyt pyytaa lakanoiden vaihtoa, mutta taalla he tarjoutuivat vaihtamaan ne, vaikka vain vahan vilkaisin ja totesin niiden olevan taysin puhtaat.
Saimme ihastella Taj Mahalia noin tunnin verran, kunnes sotilaat alkoivat ajamaan meita ulos alueelta. Portilla olisi kylla ollut aiheellista kertoa, etta temppeli menee kiinni 11! Pilleihin vihellykset ja sotilaiden kaskevat kaden heilutukset alkoivat jo puolta tuntia ennen sulkemisaikaa. Olimme onneksi juuri ehtineet kayda temppelin sisalla ja ihastella marmoriin upotettuja erivarisia puolijalokivia, jotka muodostivat erinaisia koristekuvioita. Rakennus oli kauttaaltaan valkoista marmoria, mutta siihen oli kuulema kaytetty lisaksi myos 28 erilaista kivilaatua. Mitahan muuta tasta temppelista sanoisin? Taytyy myontaa, etta oli se aikalailla yhta vaikuttava kuin kuvista nayttaa, hyvin satumainen. Tosin vesialtaat nayttavat aina kuvissa mielestani leveammilta kuin todellisuudessa. Hieno oli kuitenkin myos tama puisto, joka muodostui juuri naista altaista, suihkulahteista ja kukkaistutuksista. Palatsi tuntui heijastelevan suurta harmoniaa! Se tuntui olevan kuin leikattu irti jostain kirjasta ja asetettu vaaraan paikkaan. Ymparisto oli niin rauhaton ihmismaarineen. Temppeli itsessaan taas loisti ikuista taivaallista rauhaa valkoisuudessaan.
Kalle arsytti tahallaan sotilaita liikkumalla hitaasti. Minakin pysahdyin vahan valia viela ottamaan kuvia, vaikka sotilaan kulkivat kintereillani ja hokivat "go,go,hurry." Poistuimme kuitenkin kiltista alueelta ja emme jaksaneet pahemmin valittaa. Muutamat muut valittivat enemman, koska eivat olleet ehtineet sisaan rakennukseen. Me sentaan kavimme mausoleumissa asti ja naimme koristeelliset arkut. Itse katon kupoli oli sisalta pain yllattavat pieni, mutta muutenhan palatsilla kylla oli kokoa.
Iltapaivalla kavimme katsastaan Agra Fortin. Lipuissamme annettiin ymmartaa, etta olisimme paasseet sinne samalla rahalla kuin Taj Mahaliin, mutta ei se tietenkaan pitanyt paikkaansa. No, paasimme kuitenkin uloimmalle sisapihalle ilmaiseksi ja sieltakin oli hyva ihastella vaikuttavaa linnoitusta, joka oli viela vanhempi kuin Taj Mahal. Kavelimme tuonne linnoitukselle, vaikka riksakuskit porrasivat useaan otteeseen ymparillamme. Takaisin tullessa otimme pyorariksan. Sittemmin muutaman metrin poljettuaan han alkoi kuitenkin vaatia, etta kavisimme jossain putiikissa. Tietenkin vain katsomassa.Kieltaydyimme, silla noista kaupoista ei paase ulos ostamatta mitaan. Nousimme sitten pois riksasta ja lahdimme kaveleen. Sittemmin vastaan tuli heppariksa. Han sanoi, etta 10 dollarilla saisimme kyydin, kun lahdimme jatkamaan matkaa hinta tippui viiteen. Sittemmin tarjosimme 10 rupiaa ja han suostui. Aikamoinen hinnan pudotus! Hyppasimme karryille ja pian kuski kehoitti minua kapuamaan etupenkille ja antoi ohjakset minulle. Olihan sekin kiva kokemus! Sain kaannella heppaa aina pois autojen tielta ja mutkitella silla riksojen seassa.
Tuolla toisella puolen Taj Mahalia eli linnoituksella pain oli kylla varsinaiset turistipyoritykset. Siella oli paljon isoja busseja, jotka toivat lasteittain ihmisia ja monenlaista yrittajaa, kuten kamelikyytia tarjoavia kuskeja yms. Lippujonotkin nayttivat olevan aika loputtomat tuohon aikaan ja tuolla puolen Tajia. Loppujen lopuksi Agra oli hyva kokemus, mutta lahdemme silti huomenna jatkaan matkaa. Saasteista olisi mukava ottaa hieman etaisyytta, vaikka taitaa Jaipurkin olla yhta savuinen kaupunki. On taalla sentaan vahan yritysta ymparistoystavalliseen suuntaan, silla sahkobussejakin on nakynyt ja pyoria on tietty paljon.
Advertisement
Tot: 0.129s; Tpl: 0.011s; cc: 11; qc: 49; dbt: 0.0619s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb