Pinkki kaupunki

---

Tanaan kiipeilimme nukkekodissa ja kalle jai parrastaan kiinni.

Seikkailimme tanaan taalla Jaipurin kaupungista, josta voisi yleiskuvana sanoa sen olevan paljon kaikkea. Paallimmaisena minun mieleeni tasta kaupungista jaivat valitettavasti saasteet. Ilma on viela enemman pakokaasun katkuista kuin Agrassa ja myos hiekkapolya leijuu kaikkialla. Keuhkoni kaipaavat jo pikku hiljaa maaseudulle! Olihan taalla kuitenkin myos niita kuuluisia vaaleanpunaisia rakennuksia ja monenlaisia ostospaikkoja. Shoppailijalle vanhankaupungin alue on varmasti paratiisi. Siella on hyvin monenlaista putiikkia, joissa on intialaistyylista tavaraa ja jos taas haluaa lansimaalaisia vaatteita voi suunnata lukuisiin isoihin kauppakeskuksiin, joita kaupunki on myos taynna. Kavin kurkkaamassa pikaisesti yhteen niin sanottuun mooliin, kun etsiskelin vessaa ja nautin vahan aikaa ilmastoinnin ylellisesta tunteesta ihollani.

Tuulten palatsi ei ollut kovinkaan kummoinen naky ulkoapain. Olin aina kuvitellut sen paljon korkeammaksi. Onneksi menimme kuitenkin sisalle, silla sielta avartuivat ihan erilaiset nakymat tuohon kuuluisaan rakennukseen. Rakennus oli rakennettu 1700-luvulla ja jos en tietaisi rokokoon ollen Eurooppalainen taidesuuntaus, vaittaisin tuossa rakennuksessa nakyvan taman suuntauksen piirteita. Toisaalta rokokoohan sai juuri paljon vaikutteita idasta. Jokatapauksessa tuossa palatsissa oli ikkunoissa paljon pitsimaisia kuvioita ja pylvasrakennelmat olivat pienia ja leikkisia eli niissa oli monenlaista muotokielta. Palatsi oli koristeellinen lahinna vain ulkosivultaan. Takapihansa puolelta se oli hyvin yksinkertaista tyylia, samoin kuin sisapihan ymparilta. Ylatasanteiden portaat olivat paikoin tosi kapeat ja oli hieman hurjaa, kun kaide ei aina yltanyt kuin juuri ja juuri polviin. Se ei olisi kylla tayttanyt eurooppalaisia turvastandardeja!

Rakennuksen huipulla oli hyvin viehattavia pienia kaytavia, jotka olivat vain puoli metria leveita. Tuli tunne kuin olisin nukkekodissa! Myos ikkunaluukut olivat kuin mini-ihmiselle tehtyja, silla ne olivat vain aukinaisen kammenen kokoisia. Niista oli kiva kurkkia alhaalle kadulle. Huipulla oli myos paljon pienia vaalean punaisia torneja, jotka muodostivat kaytavan ja erilaisia tasanteita, joissa sai kiipeilla. "Prinsassa ruususen linna" oli myos osuva vaikutelma, jonka saattoi saada tuosta palatsista. Aluksi olimme rakennuksessa aivan eksyksissa, silla useisiin tiloihin ei paassyt, koska rakennusta remontointiin. Missaan ei ollut opasteita, minne suuntaan saisi menna. Suhtauduimme kuin hyvaan pilaan, kun luimme, etta rakennuksen huipulla pitaisi puhaltaa raikkaat tuulet. Ei Jaipurin tuulet voi missaan olla raikkaat! Mutta ylhaalla tuuli oli oikeasti hieman vilvoittava. Tosin mikaan puhtaan raikas se ei tietty ollut, koska alhaalla oli vilkas tie ja muutenkin tama miljoona kaupunki on varmasti taas niita Intian saastuneimpia kaupunkeja.

Ilmasto alkaa olla jo nailla korkeuksilla hyvin kuuma. Delhissa oli ihanne keli, sen jalkeen on koko ajan hieman lammennyt. Taalla on yollakin niin lamminta, ettei ole mitaan mahdollisuutta palella, silti on onneksi hieman viileampi kuin paivalla.

Nyt muutama keskustelu viime paivilta:

Agran hotellissamme hotellipoika sanoi minun nayttavan aivan hanen siskoltaan. Han tuli sitten juttelemaan ja naytti siskonsa valokuvaa. Han sanoi meilla olevan samanlaiset kasvot ja, etta olisin yhta kaunis. Mina taas yritin vakuuttaa, etta kylla hanen siskonsa on selvasti paljon kauniimpi. Minakin naytin puhelimestani oman siskoni kuvaa ja han tuumasin "very good sister". Siina sitten vahan aikaa kehumme omia ja toistemme siskoja.

Riksakuski kysyi, mista maasta olemme. Sanoessamme olevamme Suomesta, han tuumasi olevansa Biharista. Taalla laanit kasitetaan selvastikin kuin omiksi maakseen!

Tanaan kadulla eras mies nappasi kallea parrasta kiinni. Han nyki siita kuin tarkistaakseen, onko se aito. Han naprasi sita ja kehui hyvin hienoksi, mutta tuntui suuresti ihmettelevat miksi Kallella on parta, eihan han ole muslimi.

Asken ostin aterian katukeittiosta. Kokki tuntui olevan otettu siita, etta valitsin juuri hanen kojunsa ja han hymyili leveasti, kun kerroin hanelle ongelmastani. Kerroin kuinka en ole taaskaan onnistunut loytamaan vaha-mausteita ruokaa, joka sopisi mahalleni. Kokki suhtautui: ilman muuta minulta onnistuu tehda ihan sellainen ateria kuin haluat. Osoittelin sitten mita haluaisin. Silti han aivan loppuvaiheessa tarttui chilijauhe pulloonsa ja ripotteli sita ruokani paalle. Yritin huudahtaa "stop", mutta han sai siita vain kunnon naurut. Taalla ei siis voi mitenkaan saada mausteetonta ruokaa! Intialaiset ymmartavat mausteettomuuden, etta mausteita laitetaan hieman vahemman kuin yleensa.

---