Advertisement
Published: March 9th 2009
Edit Blog Post
Kavimme asken ostamassa holittelutarvikkeita. Ostin kakunkoristelupursottimen nakoisen pyssyn ja varikasta jauhetta. Nyt meilla on varmaa tietoa, etta holi on ylihuomenna. Tama juhlan ajankohta on pitkaan ollut hamaran peitossa ja itse asiassa luulimme jo viettaneemme sita. Delhissa vesi-ilmapallon heittanyt oli kuitenkin nahtavasti todella varhainen holittelija. Kulkue taas, mita katselimme keskiyolla, oli varmaan jokin aivan toinen juhla. Hindufestifaalejahan riittaa!
Olemme nyt Bundin kaupungissa, joka on intialaisella mittapuulla rauhallinen ja hiljainen paikka. Kaupunkia kiertavat linnoitukset, jotka nousevat ylos kukkuloille. Muuri, joka mutkittelee korkealla rinteella, nayttaa kaukaa kuin Kiinanmuurilta. Palatsimaisia rakennuksia on joka puolella, kadut ovat juuri ja juuri henkiloauton mentavia,(autoja ei ole juuri ollenkaan, mutta jos ne tanne eksyvat, ne ovat vaikeuksissa ahtaiden kujien takia) holvimaiset korkeat portit kulkevat paikka paikoin katujen ylitse, talojen paavarina on vaalean sininen ja useat rakennusten ulkosivut ovat koristeltu varikkain maalauksin. Varsin viehattavasta kaupungista siis on kyse! Pidan ennen kaikkea maalauksista, jotka tyyliltaan muistuttavat meidan keskiaikaisten kirkkojen maalauksia. Niissa on paljon ihmisia, joilla on varikkaat yksityiskohtaisesti kuvatut vaatteet ja kuvat kertovat aina jonkin tarinan. Luulisin, etta kuvien aiheet ovat hindulegondoista, samaan tapaan kuin meidan kirkkojen maalaukset raamatusta. Monesti ennenkin olen nahnyt taman tyylisia maalauksia hienoissa palatseissa tai vanhoissa temppeleissa. Uutta on kuiteitenkin, etta maalauksin on koristeltu uusia guesthouseja
ja ravintoloitakin.
Tulimme tanne bussilla Jaipurista. Bussikuski ajoi taas siihen tyyliin, etta mieleni olisi tehnyt menna valistamaan hanta, kuinka ohitellaan turvallisesti. Mieleeni muistui suomalaisessa autokoulussa opittuja saantoja(jotka eivat tietenkaan mitenkaan pade Intiassa): vasta silloin ohitetaan, kun vastaantulevien kaistalla ei ole ketaan, kylien kohdalla ei tietenkaan kiihdytella ja pitaa olla pitka suora tie, jossa nakyvyys on hyva. Leikin ajatuksella, etta olisin mennyt kertomaan hanelle taman. Han olisi varmaan reakoinut seuraavasti: Mutta ainahan taalla tulee joku vastaan, yleensa useampikin ajoneuvo samaan aikaan. Kyliahan taalla on tien varret taynna, ei joka kylan kohdalla voi hidastaa. Tassa laanissa on kylla suoria ja tasaisia teita, mutta voihan sita mutkassakin ohittaa, kun vain lyo tyytin pohjaan.
Kalle on ristinyt taman Rajasthanin rysastaniksi. Totta onkin, etta tama on aika turisoitunut laani. Myos itse intialaisia taalla on hyvin paljon, eli vakitiheys on varsinkin kaupungeissa suurta. Vaikka tata Bundiakin pidetaan pienena kaupunkina, kaduilla saa aikalailla vaistella koko ajan moporiksoja, lehmia (asken kadulla ihmettelin kuka sielta tunkee, kun tunsin jonkun tonivan. Tama ei ole intialaisittain tavatonta. Kadut ovat niin ahtaat, etta usein kyynerpaa taktiikka on tiukassa paikassa kaytossa.Talla kertaa kyseessa oli kuitenkin lehma, jolla oli niin kiire, etta se puski Kallenkin tieltaan) sikoja, apinoita, koiria ja pikkulapsia. On taalla kuitenkin myos hiljaisempia katuja ja ylhaalla kukkuloilla on hyvin idyllista.
Taj Mahalkin oli vaikuttava, mutta tanaan tormasimme rakennelmaan, joka sai minut todella innostumaan. Kyseessa oli palatsimainen linna, joka kiertaa Bundin kaupungin ylapuolella kukkuloilla. Pitkasta aikaa paasin luontomatkailemaan, kun kiipeilimme linnoituksen kivisia polkuja ja osin hiekkateita pusikkojen keskella. Oli todella hauska patikoida korkean kivimuurin vierta, valilla kurkistella muurin aukoista alhaalla sinisena loistavaan kaupunkiin ja eksya palatsimaisiin rakennelmiin. Muuri leveni valilla rakennuksiksi, joiden paalle ja sisaan paasi kipeilemaan. Kavimme aluksi myos suurimmassa palatsissa, joka oli maksullinen (maksoi siedettavat 60 rupiaa) ja katselimme sen hienoja, vaikkakin rapistuneita maalauksia. Eraassa syrjaisessa portaikossa oli katto taynna lepakoita. Ne roikkuivat katosta ja jopa hieman saikahdin niita, kun yhtakkia hoksasin ne. Vanhapuoli, josta suurin osa linnoituksesta koostui oli ilmainen ja omasta kunnosta riippui kuinka paljon siita pystyi nakemaan. Oli todella rankkaa kiiveta kivisia ja jyrkkia polkuja ylos, kun kivet olivat paikoin hiotuneet hyvin sileiksi ja olivat liukkaita. Emme aluksi ajatelleet menna ihan ylimpiin osiin, mutta tormasimme eraaseen porukkaan, jossa oli suomalainen Markku. Juttelimme hanen kanssaan pitkaan ja kun hanen porukkansa, jossa oli venalaisia ja sveitsilaisia paatti jatkaa matkaa viela ylospain, emme tietenkaan voineet jaada huonommiksi. Oli se sen arvoista! Linnoitus oli hyvin tunnelmallinen! Se ei ollut mikaan sellainen eurooppalainen museolinnoitus, joissa olisi opasteita ja joka olisi kunnostettu viimeisen paalle. Tuo linnoitus oli aivan alkuperaisessa kunnossa eli sai olla tarkkana, mitka portaat mahdollisesti kestavat ja sinne olisi helposti voinut eksyakin, silla mitaan opaskyltteja ei ollut. Tama toi kuitenkin aivan omanlaistaan tunnelmaa! Oli mahtava kuvitella minkalaista hovia noissa palatseissa oli pidetty, mita kaikkea siella oli tapahtunut. Rakennus teki juuri aitoudellaan vaikutuksen, koska sita ei oltu mitenkaan kunnostettu. Siina oli rappioromantiikkaa! Sain kuvitella olevani valloittaja, kun aukaisin masiivisen oven, joka oli taynna valtavia piikkeja. Kalle otti piikeista kiinni ja leikki, etta hanet on ristiinnaulittu oveen. Kuvittelin itseni myos linnanneidoksi, kun kiipesin palatsista ulostyontyvalle koristeelliselle parvekkeelle, josta naki kauan alas "valtakuntaani".
Meille on nyt todella siisti majapaikka. Kaikki hohtaa uutuuttaa ja puhtauttaan. Vessanpontossa ja lavuaarissa ovat viela jopa hintalaput tallella. Viime aikoina majapaikkamme ovat koko ajan parantuneet. Tuttu faktahan onkin, etta pikku kylilla on aina parempi taso. Pidan kylla todella tasta kaupungista! Kaupunkihan tama edelleen on, mutta taalla pystyy kuitenkin vahan paremmin liikkumaan, mita edellisissa kaupungeissa. Myos ruoka on mahtavaa.Olen viimein loytanyt minulle sopivan ravintolan! Viime aikoina ennen tata ravintolaa, ruoka onkin ollut aina pettymys. Jarkyttavia mossoja, jotka eivat maistu millekaan muulle kuin polttavalle. Jaipuri, Agra ja Delhikin ovat kaupunkeja, jotka ovat mielestani soveliaita pakettimatkalaiselle. No, Delhi nyt soveltuu myos reissaajalle. Mutta varsinkin Jaipur on kaupunki, joka voisi olla ok jos sita kiertaisi ilmastoidulla turistibussilla. Talloin paasisi helposti kohteesta toiseen. Mutta jos reissailee kuten me, noin isot kaupungit ovat vahan liian rankkoja. Kavelimme viimeisena paivana Jaipurissa todella pitkasti pakokaasujen seassa ja polttavassa auringossa ja silti emme edenneet pitkaakaan matkaa. Tallainen Bunjdin kokoinen kaupunki on kivasti haltuun otettavissa! Huomenna vuokraamme mahdollisesti pyorat ja kaydaan katsastaan lahitienoita.
Advertisement
Tot: 0.094s; Tpl: 0.012s; cc: 10; qc: 48; dbt: 0.0511s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb