Matka Agraan

---

Lahdimme aamulla jo 6.30 liikenteeseen. Kavelimme ihanan hiljaisilla kaduilla, joissa suitsukkeet tuoksuivat ja varikkasta paperisilppua oli siella taalla. Delhissa poltettiin mielestani viela enemman suitsukkeita kuin muualla Intiassa ja katujen tuoksumaailma olikin usein hyvin miellyttava.(kunnes tuli vastaan yleinen vessa) Varikas paperisilppu oli lahtoisin edellisen yon juhlinnasta. Ihmettelimmekin miten olimme onnistuneet valttamaan Holin. Olisin oikeasti halunnut osallistua sen juhlintaa. Viime yonna sitten herasimme aanekkaaseen musiikkiin ja rummun paristelyihin. Katumme oli tayttynyt riehakkaista juhlijoista, jotka etenivat pitkana kulkueena. Monet paristelivat rumpuja, jonon etunenassa tanssittiin ja takana tuli soihdunkantajat ihmeellisine lyhtyineen. Lyhdyt jaljittelivat selvasti kynttiloita ja niissa oli valoja useassa kerroksessa ikaan kuin taytekakkumaisesti. Kulkuetta oli niin kiintoisa seurata, ettei paljoa harmittanut edes se, etta olin herannyt sen metelointiin. Meilla oli hauskaa, kun kurkottelimme ikkunasta ja ihmettelimme: miten nuo hepat eivat pillastu, alkaako tuolla joukkotappelu vai tanssivatko he vain yms. Joukon hannilla vedettiin hupaisan nakoista sahkokenaraattoria, joka muodostui karrysta, joka juuri ja juuri naytti pysyvan koossa. Yon komediahetki oli, kun lamppujen kantajat eivat tajunneet pysahtya samaan aikaan kuin generaattorin vetaja ja lamput olivat tietenkin pitkalla johdolla kiinni generaattorissa, joten lamppujen kantaja-aijat tempaantuivat taaksepain generaattorin pysahtyessa. Kukaan ei onneksi kaatunut, muuten siita olisi tullut varmasti aikamoinen dominopeli.

Aamulla siis kavelimme viela kerran noiden kiehtovien kujien lapi. Eras pieni aukio naytti erityisen kodikkaalle. Se olikin selvasti "koko kansan olohuone". Siella aijat pelasivat korttia, naiset juorusivat ja lapset leikkivat. Tuohon aikaan siella tosin oli viela aika hiljaista. Intialaiset eivat yleisesti ole kovinkaan aamuvirkkuja. Toisin kuin esim kiinalaiset. Totta kai Delhin kokoisessa kaupungissa on ikuinen hyorina paalla, mutta aamuisin vakea on moninkertaisesti vahemman kuin paivisin. Paivisin jalankulkijat saattavat esim. joutua hyppeleen pysahdyksissa olevien pyorariksojen etupyorien yli. Tama esimerkkina siita kuinka taynna kadut todella ovat. Tosin on Delhissa "tilavampiakin" alueita, kuten ne missa olimme ensin. Tuo Paharganj (ei varmasti taaskaan oikein kirjoitettu, mutta tarkistakaa Kallelta) oli kuitenkin hyvin tayteen rakennettu, mika teki alueesta yhta aikaa seka kiehtovat etta myos Delhin saasteisimman alueen.

Lahestyessamme rautatieasemaa vastaamme tuli Sikhien porukka. Muualla Intiassa en juurikaan nahnyt sikheja, joten he ovat minulle uusi tuttavuus. Heidan turbaaninsa, joka peittaa alleen hiukset, mita he eivat koskaan leikkaa on usein aika tyylikkaan nakoinen. Vahemman tyylikasta taas mielestani on se, etta jotkut heista ovat paatyneet sukkahuosukankaiseen paahan pingotettuun paahineeseen, jossa hiukset jaavat otsalle ikaan kuin patiksi kankaan alle. Monilla on myos partasuojus, jolloin he nayttavat kuin potisivat kovaa hammassarkya.

Asemalla oli kivan rauhallista ja paasimme helposti ankeamaan itsemme lippuluukulle. Olimme laskeskelleet, etta kun lahdemme aikaisiin, junat saattavat olla puolityhjia. Kalle naki taululta junan, jonka piti lahtea 07.03 ja han oli myos netista katsonut, etta juna lahtisi noihin aikoihin. Lippuluukun seta kuitenkin sanoi, etta juna lahtisi 7.50. Kalle varmisteli moneen kertaan, etta olihan se varmasti tuolloin ja varmasti raide kolme. No menimme sitten oikean raiteen lahettyville odottelemaan. Kuinka ollakkaan junaa ei alkanut kuulua. Viimein yksi juna saapui. Kukaan ei kuitenkaan rynnannyt sinne sisaan kuin hengenhadassa taistellakseen paikoista. Siita tiesimme, ettei juna olisi lahdossa mihinkaan. Se vain saapui raiteille ja sita alettiin siivoamaan. No, siina sitten juttelimme eraan sedan kanssa. Han oli taas kiinnostunut Kallen uskonnosta ja kysyi "Mika uskonto?". Kalle "Olen buddhalainen". Mies "ei,ei,kun tarkoitan mika uskonto. oletko muslimi kun sinulla on parta?" Kalle "ei kun buddhalainen". Kalle sai toistaa lukuisia kertoja olevansa budhisti ennen kuin mies uskoi. Han vahan pehmensi miehen hammennysta selittamalla, etta yleensa Euroopassa ollaan kristittyja.

Juna ei sitten koskaan tullut ja mietimme, etta lahtisimme jonnekin muualle kuin Agraan. Juuri silla hetkella ei kuitenkaan lahtenyt mitaan muitakaan junia, kaikki vain saapuivat. Delhissa on niin monta asemaa, etta esimerkiksi Jaipuriin menevat junat olisivat lahteneet aivan toiselta asemalta kuin New Delhista. Ajattelimme: Eihan taalta paase koskaan pois. Kalle kavi sitten viela kyseleen ja nyt vastaus oli, etta juna lahteekin 10.30. Virallisiin lipunmyyjiinkaan ei siis enaa voi luottaa. Onneksi ylakerrassa oli hyvin toimiva turisti-info, josta sai kysella. Juna tuli sitten viimein noihin aikoihin ja laiturilla oli tietenkin paljon kyytiin ankeajia. Olisimme menneet perinteisesti vessanurkkaan, mutta lattia oli niin liejuisen marka, ettei siihen voinut asettua. Yhdella penkilla naytti olevan hieman tilaa ja kysyin eraalta sotilaalta, onko siina vapaata. Muut matkustajat nahtavasti pelkasivat tai kunniottivat sotilaita niin paljon, etteivat uskaltaneet angeta aivan heidan lahettyvilleen. Me kuitenkin menimme rohkeasti istumaan heidan viereensa ja saimme seurata heidan kiihkeaa kortin peluutaan. Puoli valissa matkaa vaihdoimme paikkaa yhden sotilaan kanssa ja kiipesimme hattuhyllylle.

Meilla on nyt hotelli, jonka katolta nakyy Taj Mahal. Agra ei ole aivan niin paha paikka kuin voisi kuvitella. Monet ravintoloitsijat ja guesthouseisannat ovat aidosti ystavallisia. Jatkuvasti taalla kuitenkin huudellaan peraan ja kaupataan mita milloinkin ja lapset kerjaavat armottomasti. Meidan majapaikan isanta toivotti meidat tervetulleeksi maailman pahimpaan huijareiden kaupunkiin.Vaikka han sanoikin taman pilkesilmakulmassa, han kehotti olemaan varovainen. No, me olemme kylla oppineet tunnistamaan huijarit. Huomenna kiertelemme kaupunkia.

---