Rajasthanista

---

Pallontallaajilla oli joskus keskustelua siita, mika olisi aidointa Intiaa. Monet paatyivat pohdinnoissaan Rajasthanin alueeseen. Mielestani nain ei voi sanoa, etta jokin laani olisi jotenkin ylitse muiden aitoudessaan, koska kaikki ovat niin omaleimaisia. Ymmarran silti ihastuksen Rajasthaniin. Jaipuria lukuunottamatta kaupungit ovat olleet hyvin kiehtovia: paljon elaimia kaduilla, islamilaista arkkitehtuuri, joka henkii idan mystiikkaa, kapeita sokkeloisia kujia, hienoja kattopuutarhoja, uskomattomia temppeleita ja palatseja ja paljon varikkyytta taloissa seka puvuissa. Ei esim Ita-Intiassa ollut lahellekaan nain paljon hienoja palatseja. Arkkitehtuuri oli paasaantoisesti paljon yksinkertaisempaa. Talojen katot olivat usein vinoja ja liuskekivisia tai peltia. Ei niissa voinut viettaa sellaista moninaista elamaa kuin taalla, missa ne ovat pihojen ja olohuoneiden yhdistelmia. Toisaalta taas vastakkaisesti siella katujen elama oli moninaisempaa. Taalla kaduilla useimmiten vain liikutaan. Tietenkin ihmisia nakee usein arkisissa puuhissaan, kuten ompelemassa tai hakkaamassa kupariruukkuja, koska talojen julkisivut ovat usein avonaisia.

Loysimme minulle pari suomalaista kirjaa ja kauppojen yhteydessa tulimme tahtomattamme huijanneeksi kauppiasta. Kauppias oli paljon kiinnostuneempi ulkona kadulla kaynnissa olevasta tappelusta kuin meista asiakkaistaan. Saimme kysyttya voisimmeko vaihtaa kaksi kirjaa yhteen ja se sopi hanelle.Sen jalkeen han kiiruhti takaisin kurkkimaan kadun tapahtumia. Siella joukko naisia ajoi takaa erasta miesta, joka yritti kiihkeasti esittaa vastalauseita syytoksiin, joita naiset hanelle laukoivat.Sittemmin eras mies asettui naisten puolelle ja siita syntyi kunnon huutoa. Yritimme epatoivoisesti heratella kauppiasta huomaamaan meidatkin kysymalla paljonko eras toinen suomalainen kirja maksaisi. Han sitten vain tokaisi 50. Pidin sita halpana ja olin jo maksamassa, kun Kalle alkoi tapansa mukaan tinkaileen. Kalle sanoi 20, ja ihmettelin suuresti kun kauppias muitta mutkitta suostui. Hanen seuraava siirtonsa kummastutti minua viela enemman. Han loi tiskiin 20 rupiaa ja kaantyi taas kadun tapahtumien puoleen. Ymmarsimme hanen luulleen, etta olemme myymassa hanella kyseista kirjaa, mika tosi asiassa oli jo hanen kirjansa. Miten siina sitten selittaa asiaa, kun kauppias katoaa taysin nakyvista. Jatimme kauppiaan rahat tiskiin ja otimme kirjan. Eipahan han siina mitaan havinnytkaan, ellei voittanutkaan,silla jatimme hanelle kuitenkin saman verran kirjoja, mita otimmekin.

Kavimme tanaan katsastamassa City palacen. Siella oli toinen toistaan hienompia peilisaleja, lasimosaiikkia ja kasinmaalattuja kaakelilaattoja. Se oli valtavan kokoinen ja, kun olimme katsastaneet ylakerran, jossa oli kattopuutarha isoine puineen, ajattelin:eikohan tama ole jo nahty. Palatsi paatti kuitenkin puolestamme, etta emme olleet sita viela tarpeeksi nahneet. Mitaan oikoteita sokkeloisista huoneista pois ei ollut. Kapeat porraskaytavat, jotka johtivat vuoroin ylos ja alas, kierrattivat meita pakonomaisesti huoneesta toiseen. Toisaalta loppupuolella kierrosta oli kylla uskomattominta taidetta, hyvin paljon huoneita, jotka olivat lattiasta kattoon koristeltu kirkkain varein.

Huomenna yritamme loytaa vesipuiston. Pidamme hieman lomaa eri palatseista.

---