Kaikenlaista hopinaa

---

Udaipurissa ollaan! Kaupunki nayttaa ylelliselle. Vaikea sanoa mista vaikutelma muodostuu, silla rakennuskanta on aikalailla samanlaista kuin muuallakin eli suurinosa rakennuksista on rapistunut. Ehka taalla kuitenkin on keskimaaraista enemman hyvakuntoisia ja palatsimaisia taloja. Kerjalaisia on kohtalaisen vahan, ihmiset ovat hyvin pukeutuneita, ravintolat ovat viimeisen paalle laitettuja ja roskiakin on aavistuksen verran vahemman kuin tavallisesti.

Aattelin nyt kayda teemoittain lapi viime paivien tapahtumia.

Liikkuminen

Olemme viime aikoina kayttaneet liikkumiseen junaa. Se on sujunut jokseenkin katevasti. Olimme yllattyneita, kun Bundista Chittogarhiin lahti juna juuri silloin kuin sen pitikin.Yleensahan junat ovat myohassa ja opaskirjojen tai netin tiedot niiden lahtoajoista eivat pida alkuunkaan paikkaansa. Nyt juna lahti kuitenkin aamulla 7 aikoihin Bundista ja olimme laskeskelleet aiv oikein, etta viela noin aikaisin junaan mahtuisi hyvin kyytiin. Kaikille vinkiksi, jotka haluatte liikkua Intiassa oikeasti halvalla, kannattaa kayttaa second class luokkaa ja liikkua aikaisiin aamusta kahden suhteellisen pienen paikan valia. Jos juna lahtee tietysta kaupungista, mista myos itse haluaisit angeta kyytiin, sinulla on hyvat mahdollisuuden mahtua junaan.

Tanaan tulimme Chottogarhista tanne Jaipuriin jalleen aamujunalla ja se maksoi 20 rupiaa yhdelta. Asemalla oli aika paljon porukkaa ja junan lahestyessa olimmekin taisteluvalmiudessa. "Hyokkaykseen, kylla me mahdumme", rohkaisimme toisiamme junan lipuessa lahemmaksi. Intialaisetkin lahtivat tietenkin samanaikaisesti rynnimaan junaan. Joskus on koomista katsoa, kun he tunkeutuvat vauhdikkaasti puoli tyhjiin busseihinkin. He ovat selvasti tottuneet taistelemaan omasta tilasta. Heilla on aina myos hirvea kiire eri kulkuvalineista ulos. He saattavat junissa nousta seisomaan ja etsia laukkunsa valmiiksi jo puolta tuntia ennen perille saapumista.No, nain sita pitaakin toimia yhteiskunnassa, jossa ei paljon yksilonoikeuksia tunneta. Pitaa ottaa oikeus omiin kasiinsa. Etten nyt antaisi intialaisista aivan torkeaa ja siten vaaranlaista kuvaa, taytyy sanoa heidan osaavan olla myos kohteliaita. Holinkin aikaan monet olivat hyvin vieraanvaraisia.

Hyppasimme viela liikkuvaan junaan. En ehtinyt aivan Kallen perassa, kun valiimme ankesi lukuisia nuoria miehia. Paastyani junaan, sain kuitenkin huomata sen olevan puolityhja. Paasimme taas istumaan. Juna oli passengeri, joka tarkoittaa hidasta paikallisjunaa.Talla kertaa se olikin hieman hitaampi kuin edelliselle kerralla. Edellisella matkalla juna ei pysahtynyt asemalla kuin muutamiksi sekunneiksi, joka kaytannossa tarkoitti sita, etta suurin osa ihmisista sai juosta junan kiinni ja hypata siihen liikkeesta. Nyt pysahtelimme kauemmin, mutta ei matkassa silti mennyt kuin vaivaiset kolme tuntia.Taas eras aiti usutti naureskellen pikku tyttonsa vilkuttamaan meille ja tervehtimaan. Lapsi oli aivan paniikissa, joten vahan saaliksi kavi. Yleensa lapset suhtautuvat meihin innostuneesti, mutta jotkut pienimmat saattavat pelatakin, kun nahtavasti naytamme niin erilaisilta. Varsinkin Kalle partoineen on varmasti pelottava naky. Vanhemmat tuntuvat saavan siita suurtakin huvia, kun saavat esitella lapsiaan meille. Intialaiset ovat hyvin lapsirakkaita! Holin aikaan eras insinooripoika kertoi haluavansa jopa tyttolapsia. Asennoituminen tyttoihin on selvasti muuttumassa ainakin koulutettujen keskuudessa! Myos suurperheista ei valttamatta enaa haaveilla, tamakin poika halusi vain 2 lasta ja mieluiten juuri tyttoja. Silti en voinut olla taas tanaan hieman paheksuen katsomatta, kun laheisella katolla pikkupoika leikki huolettomasti pallolla ja lahes saman ikainen tytto puhdisti valtavan isoa ruukkua ja lahti sitten raahaamaan sita portaita alas. Tytoilla teetetaan selvasti enemman toita kuin pojilla, pojat saavat kasvaa vapaammin.

Ravintolat

Rajasthanissa osataan kylla rakennella viihtyisia ravintoloita. Idassa matkatessamme ravintolat olivat laitettu pystyyn nostamalla pari muovista jakkaraa kiikkerine poytineen semettilattialle ja siina oli valmis ruokapaikka. Joskus seinilla saattoi olla likaisia tauluja, joista juuri ja juuri erotti kuvan. Taalla taas sisustusta on oikeasti mietitty. Bundissa oli mahtava puutarharavintola, jossa poydat olivat ruusukoynnoskatosten alla ja monenlaisia kasveja joka puolella.Taalla Udaipurissa soimme ensin kattoravintolassa, jossa oli pieni suihkulahde, temppelimainen taso, jossa oli tyynyja ja upeat nakymat jarvelle, ja kaikki hohteli puhtauttaan.Toisen kerran soimme ravintolassa, jossa oli islamilaistyyliset aaltomaiset valkoiset ikkuna-aukot, lasimosaiikki poydat ja monenlaisia tektiileja. Eilisen hotellin ravintola ei valttamatta ollut alyttoman viihtyisa, mutta se oli sita vastoin sisustettu hyvin kalliilla maulla. Tassa Meera hotellin ravintolassa oli muun muassa valkoiset nahkasohvat, paljon luonnonkivi pintoja ja tyylikkaat lasiovet.

Majapaikat

Eilen yovyimme loistohotellissa. Tosin hienon huoneen sisustusinnokkuuden puuskassa vessat olivat nahtavasti unohtuneet taysin. Vessamme oli aika karu ruostuneina vedenlammittimineen ja osittain sortuneina lavuaareineen. Muuten hotelli oli hyvin tyylikas ja olisi varmasti normaalisti ylittanyt hintatasomme. Hotellin johtaja sanoi, etta koska heilla on nyt hyvin hiljaista ja, koska olemme niin mukavan nakoinen pari, saamme hyvan tarjouksen. Paikassa oli vahan liiankin hyvaa palvelua esimerkiksi ravintolassa minulle ojennettiin kumartaen kasienkuivaamispaperia. Tarjoilija kavi aina vahan valia kysymassa, mita viela haluaisimme ja jai seisomaan palvelualttiini lahettyvillemme. Kun liikuimme hotellissa, vahan valia joku riensi edellemme aukaisemaan ovia. Olihan se toisaalta kuitenkin mukavaa, etta oli kaikki perushotellipalvelut, kuten mahdollisuus tilata ruokaa huoneeseen, pyyhkeet ja saippuat.

En kylla koskaan lakkaa hammastymasta siita, miten erilaisia majapaikkoja voi saada 300-400 rupialla! Valilla ne ovat hirveita murjuja ja valilla tasokkaita hotelleja. Tanaan meille tarjottiin 300 rupialla paikkaa, jossa oli reikainen ja repeillyt kokolattia matto ja haisi voimakas home. Paadyimme sitten 200 rupian huoneeseen, joka oli moninkertaisesti parempi tuota 100 kalliimpaa paikkaa. Silti tuo nykyinen huoneemme on hieman murjumainen, mutta puhtaat lakanat ja kunnon siisti lattia tekevat siita silti siedettavan.Kasinmaalatut koristekuviot katossa ja seinissa, seka puhtaat punaiset verhot tuovat huoneeseen jopa viihtyisyytta.

Ihmiset

Bundissa oli kylla mahtavaa porukkaa. Sen huomaa vasta sitten, kun on taas huijareiden keskuudessa. Chittogarhissakin Kallelta rosvottiin taas verorahat. Se on hupaisaa, kun aina veroja kysyessa nauretaan, ettei niita tietenkaan ole. Sitten jos ei kysy, sovittuun hintaan lisataan viela verot ja nauretaan, etta totta kai verot kuuluvat asiaan. Joskus sopimuksistamme huolimatta hotellimme ovat yrittaneet pyytaa meilta ylimaaraisia veroja, siihen emme tietenkaan ole suostuneet. Bundissa oli hyva, kun heratimme aamulla isannan ja han ei muistanut yhtaan mistaan mitaan. Han kyseli: niin,yhden yonko te olitte? Mistas hinnasta me sovimmekaan? Siina olisi helposti voinut huijata, mutta koska he olivat olleet rehellisia meille, olimme mekin tietty heille.

Tanaan eraat pojat pysahtyivat skootterilla eteemme ja alkoivat jututtaa meita. Luulin, etta minua ei mitenkaan saisi taalla huijattua mihinkaan puotiin! Toisin kuitenkin kavi. Poika oli hyvin taitava silla han kysyi: Haluatteko nahda minun kouluni? Luulin, etta nyt olisi ollut tiedossa jotain oikeasti paikallista touhua.Saisin nahda oikean koulun, missa taalla opiskellaan.Alkoi oikeasti kiinnostamaan millainen se olisi. Poika vei meidat kuitenkin puotiin, missa oli erilaisia taidepiirustuksia. Oikeassahan han tavallaan oli, se oli hanen koulunsa, koska han oli jonkinlaisena taiteilijan oppipoikana. Han opiskeli maalausta ja myi samalla toitaan.Kieltamatta oli kiintoisaa nahda, miten vareja valmistettiin luonnonkivesta ja kuulla hanen tekniikkansa nikseja. Monet tyot olivat myos todella taidokkaita,taynna yksityiskohtien leikkia.Han kertoi kuinka hanen isoisansa oli maalannut tauluja, joita oli kuuluisassa jarvipalatsissa. Olihan se hienoa, etta tallainen taiteellisuus ja vanhat piirustustekniikat kulkevat suvussa. Koska olen itsekin hieman taiteellinen, minua kiinnosti aidosti hanen tyoskentelytapansa.Oli erityisen hienoa, etta kaikessa kaytettiin luonnonmateriaaleja! Hanen tyonsa olivat kuitenkin aivan liian kalliita minun budjetilleni. Onneksi paasimme lahtemaan kaupasta kohtalaisen sujuvasti.

Nama reissaaja-alueet ovat sikali tylsia, etta naissa on todella vaikea saada kosketusta todelliseen Intiaan. Nama ovat vain taynna guesthousia ja ravintolaa ja kommunikointi paikallisten kanssa jaa usein kaupankaynnin tasolle.No, pitaa huomenna lahtea seikkailemaan taalta "ghetosta" jonnekin kaupungille pain jos vain jalkani antavat myoten. Nivelsarkea on edelleen.Onneksi taalta saa helposti tehokkaita sarkylaakkeita. Kaikkea on kaupan! Valilla varsinkin antibioottien kaytto taalla tuntuu hyvin vastuuttomalle.Niita saa ihan mita vain kunhan vain osaa kysya ja myos annoksia myydaan juuri sen verran mita tahtoo. Eraskin paikallinen mies osti yhden antibiootti pillerin ripuliinsa ja loberamidea.Bakteerien vastustuskyky kasvaa!

Jeps, nettiaika loppuu..

---