Lahtohetkista

---

Nyt on kylla taas pitkasta aikaa paikka, josta on haikea lahtea. Guesthouse isantamme tulivat kattelemaan meidat aamulla, toinen sanoi minulle ''Good morning honey'' ja hymyili herttaisesti. He kyselivat minne aiomme seuraavaksi ja toivottelivat tervetulleiksi taas uudestaan Puriin. Tuskin aivan lahiaikoina tanne palaamme, mutta mielellani kylla viela joskus tulisin takaisin. Kun kavelimme pienta katuamme kohti paakatua, ihmiset kadun molemmin puolin nostivat kattaan ja vilkuttelivat. Eraat miehet kyselivat ''Olitteko onnellisia Purissa? Mita piditte tasta paikasta''. Vakuuttelimme heille, etta pidimme Purista hyvin paljon ja tama oli hyvin upea paikka''. Talla kertaa tama vakuuttelu piti jopa paikkansa. Dighassa nuoret pojat rannalla kyselivat samaa ja silloinkin kehuimme paikan kauneutta ja sanoimme viihtyneemme hyvin. Dighasta puuttui kuitenkin tietty viehatys, tietty ihanan leppoisa ja ystavallinen ilmapiiri, mita taalla Purissa on. Myos rantakohteena se tietenkin oli huonompi voimakkaan vuoroveden vaihteluntakia ja hyvin samean veden.

Eilen tapasimme paljon ihania ihmisia. Eras kauppiaskin matkamuistomyymalassa oli tosi rennon mukava. Han ei yrittanyt tuputtaa mitaan, vaan antoi meidan rauhassa katsella. Samaan aikaan han jutteli mukavia hindutarustoista, jonka aiheisia postikortteja katselimme. Han kertoili mika jumala missakin kuvassa on. Han oli myos hyvin kiinnostunut Suomesta. Han lausahti tyypillisen avaus repliikin ''Eiko Suomi ole hyvin kylma maa.'' Tama tuntuu olevan ihmisilla ensimmainen mielleyhtyma maastamme. Talla hetkella se varmasti pitaakin paikkansa. Yritan kuitenkin aina sanoa, etta kesalla meilla on myos lamminta. Jotkut ovat olleet hyvin ihastuksissaan, kun olemme sanoneet kesalla olevan usein 20-25. Se on taalla ihannelampotila, ihmiset eivat pida siita, kun taalla on kesaisin liiankin kuuma ja pitavat tuollaista lampoa/viileytta taivaallisena.

Nyt keskittymiseni vahan herpaantuu, silla seuraan silmakulmastani poikaa, joka lausuu jotain mantraa ja ripottelee kukkia puupatsaiden paalle. Kysyin juuri mita patsaat ovat nimeltaan, olin jo unohtanut, vaikka eilinenkin kauppias niista meille kertoi. "Tsagonat''(Minusta se kuullosti talta.Voi olla, etta kirjoitetaan eri tavoin) on taman leveasti hymyilevan ja suurisilmaisen jumalan nimi, josta on tehty paljon puupatsaita ja, jonka naama hymyilee monissa kankaissa. Tsagonat on hyvin rakastettu Purissa ja han tuntuu olevan ikaan kuin Purin oma jumaluus. Kasittaakseni hindu jumalat ja heidan suosionsa vaihtuvat paljolti paikasta riippuen. Monilla kaupungeilla ja kylilla on omia jumaluuksia, aivan kuten keskiajalla Euroopassa jokaisella paikalla oli oma suojeluspyhimyksensa. Vielakin tama perinne on katollisissa maissa, mutta monien kapunkien pyhimykset ovat paljolti unohdettu. Taalla jumalia ei unohdeta, vaan he ovat kiintea osa arkipaivaa. Busseissakin suorittetaan usein ennen lahtoa uhraamisrituaalit edessa olevalle pienelle alttarille. Bussin etuikkunaan alttarin ylapuolelle ripustetaan kukkakoynnoksia ja suitsukkeita sytytellaan. Eilen rannalla, huomasin etta sinnekin oli tehty pienia valiaikaisia alttareita hiekalle ja niiden eteen oli uhrattu banaania. Kalastajat olivat nahtavasti kiittaneet hyvasta saaliista ja varmaan tarkoitus on myos turvata jumalten suosiollisuus jatkossakin. Katselin heidan verkkojaan, mista he puistelivat kimaltelevia runsaslukuisia pikkukaloja irti. Toistaiseksi ainakin jumalat tuntuvat rakastavan Puria. Tosi vahan taalla on nainkin isoksi kaupungiksi nakynyt kerjalaisia tai kaduillaelavia. Aivan maaseudulla, kuten Chandipurissa heita ei nakynyt yhtaan. Taalla on muutamia silloin talloin nakynyt illalla istumassa kadunreunassa. Kukaan ei ole kuitenkaan niin surkean nakoinen kuin Kolkatassa joskus naki. Eraallakin kerjaavalla aijalla oli kasinpoljettava invapyora. Jos hanella on ollut varaa ostaa pyora, han ei voi olla taysin koyha.

Eilen tapaamistamme ihmisista viela sen verran, etta eras riksakuski keksi Kallelle hyvan lempinimen. Han huuteli sita jo paivalla ja illalla, kun vaelsimme guesthousillemme, han liittyi seuraamme juttelemaan. Yleensa kuskeilla ei ole muuta mielessa kuin kysymykset ''Riksa?, Minne menette?" Vaikka emme sanoisi mitaan maaranpaastamme, he usein huvittavasti toteavat ''sinne on pitka matka, hyvin pitka''. Nyt han kuitenkin ihaili Kallen partaa ja sanoi Kallen nayttavan aivan Alibabalta. Sanoin, etta se on Kallelle loistava lempinimi ja nauroimme yhdessa riksakuskin keksinnolle. Han sitten kyseli jotain jatkosuunnitelmistamme ja toivoi, etta olemme viihtyneet Purissa.

Pelottavasti taalta menee sahkot koko ajan. Outoa on, etta monesti sahkot menevat vain tietyista koneista. Nahtavasti taalla on tyypilliseen aasialaiseen tapaan aika omatekoiset sahkoviritelmat. Ei siina muu hairitse kuin, etta tekstini saattaa kadota. Ravintoloissa on usein tunnelmallistakin, kun sahkot haviavat. Yleensa se ei hairitse ruuanlaittoa, silla liedet toimivat kaasulla ja tandooriuuni puilla. Taallakin illalla Honey Fallissa oli hienoa, kun joka puolella lepattivat kynttilat. Muualla kaduilla se oli tietenkin vahan haasteellista. Astuimme koko ajan lehmankakkeihin, kun emme nahneet mitaan ja saimme pelata astuvamme koirien paalle. Vaikka sahkot toimivatkin, pikkukadut olivat illalla hyvin hamaria.

Kohta lahdemme bussiin. Meille yritettiin asken kaupata taksia mainoslausein ''Bussi on hyvin taynna, se pysahtelee koko ajan, joudutte seisomaan, teidan rinkkanne ei mahdu mihinkaan. Taksi on hyvin tilava ja uusi, olette silla nopeasti ja helposti perilla''. Naureskelimme vain naille heitoille ja sanoimme tietavamme nama kaikki seikat. Nyt on taas kuitenkin niin virkea olo, etta uskon selviytyvani, vaikka matka olisi kuinka rankka. Miten rasittava 55 kilometrin matka edes voi olla? Tiedan, etta Intiassa se voi olla hyvinkin tyolas. Jos tuohon kilmetrimaaraan menee kolme tuntia, se kertoo jo paljon. Koskaan ei voi kuitenkaan tietaa, mita on edessa taalla matkatessa. Usein kun odottaa pahinta, kaikki meneekin yllattavan sujuvasti. Viimeksi junamatkakin oli niin leppoisa. Jos junat eivat ole aina taynna, eivat valttamatta bussitkaan. Pitaa nyt katsoa paasemmeko istumaan. Jos emme paase varaamaan istumapaikkoja, voi olla etta harkitsemme taksia. Ei taksikaan olisi kuin 4 euroa yhdelta. Bussit vain ovat lahes ilmaisia.

---