Viimeinen silmays Mcleod Ganjiin

---

Kirjoittelen nyt taalla Paksun kylassa. En kylla sanoisi, etta tama on sen kylamaisempi kuin Mcleod Ganji. Nain viikonloppuisin varsinkin taalla on hyvin vilkasta ja liikennekin oli asken taysin tukossa. Jotkin festarit taalla on tulossa, kun koko ajan kannetaan tavaraa edes takaisin. Kun olimme syomassa,oli hupaisaa seurata tavarakulkuetta ikkunan ohi. Joku kantoi isoa ruukkukukkaa, toinen raahasi teltan tukirunkoja, jotkut kuljettivat muhkeaa sohvaa ja lukuisat ihmiset kanniskelivat tuoleja ja peittoja. Kantaminen on taalla kunniassa! Tavaraa liikutellaan paljolti kantamalla ja aasit kuljettavat selassaan rakennustyomaille kivimurskaa. Aaseja nakee usein marssimassa perakkain tienreunustaa. Silti myos autoliikennetta on harmilisen paljon.Ei tietenkaan Intian tasoon paljon, mutta ottaen huomioon nama kapeat tiet, tanne ei mielestani tarvitsisi rekkojen eika bussejen eksya ollenkaan. Eilenkin liikenne oli pitkaan tukossa, kun iso armeijan kuorma-auto oli jumittunut vastakkain toisen kookkaan ajoneuvon kanssa ja kumpikaan ei tietenkaan voinut peruuttaa, silla taakse oli muodostunut autojen jono ja levennyksia, missa mahtuu kaantamaan kuorma-auton on todella harvassa. Usein nayttaa myos silta, kuin autot veisivat tienvarsikojut mukanaan, kun ne joutuvat hiissautumaan aivan matkamuistomyymaloita hipoen eteenpain.

Matkailukausi on vasta alkamassa talla alueella, joten viela tama turistienmaara on aivan siedettava. En kuitenkaan valttamatta haluaisi ola taalla pahemman sesongin aikaan. Toisaalta tietenkin aina voisi vetaytya korkeammalle vuoren rinteelle ja johonkin syrjaisaan majataloon, silla niitakin loytyy. Tama Paksun keskusta vaikuttaa nyt aivan Rukan laskettelukeskuksen rinneravintolakeskittymalta. Taalla on aivan samanlainen markkinatunnelma ja samanlaisia hienoja hotelleja, jotka nousevat rinteeseen. Vain lumi puuttuu. Sitakin nakee kylla kirkkaalla saalla ylimpien vuorten rinteilla.

Yritimme taas tanaan loytaa Dalai laman asumusta, mutta paadyimme vain kiertamaan muuria. Aivan hanen asuntonsa viereen ei tietenkaan paasekaan, mutta olimme ymmartaneet, etta kuitenkin sinne lahettyville paasisi. Emme silti jaksaneet nahda loputtomasti vaivaa, etta olisimme loytaneet muurista sisaankaynnin, silla tuskin olisimme kuitenkaan nahneet Dalai Lamaa.Valilla han pitaa puhetilaisuuksia, mutta vain tiettyina paivina ja sattumalta hanta nakee harvoin. Monet munkit kavivat suutelemassa muuria ja tekivat kunnioittavia kumarruksia. Muuriin ymparilla kulki viihtyisa polku, joka oli reunustettu varikkain rukousviirein ja tiibetilaiskirjaimin maalatuin kirkkain kivin. Kivista oli tehty myos kasoja, jotka olivat maalattuja valkoisiksi.En tiennyt mita ne symboloivat, mutta kaikesta henki luonnon kunnioitus. Kavimme taas myos poyrittelemassa rukousmyllyja polunvartisessa luostarissa.

Kuulimme huhun, etta nayttelija Richard Gere olisi lahjoittanut tanne suuren summan rahaa alueen jatehuoltoa varten. Se onkin varmasti tarpeen, silla Intian valtiota taman alueen kehitys ei suuremmin kiinnosta, vaan se on jatetty aikalailla oman onnensa nojaan. Varmaankin se johtuu taman alueen erityisluonteesta eli tiibetilaisyydesta. On hienoa, miten maailman myotatunto on tiibetilaisten puolella ja heita ei ole jatetty taysi yksin, vaan eripuolilla maailmaa olevat tiibetilaisten ystavyysjarjestot avustavat tata seutua kaikin tavoin. Taalla nakeekin hieman vahemmin kerjalaisia kuin muualla Intiassa ja tiibetilaisia ei nay kerjaavan ollenkaan, vaan koyhemmat ovat lahinna intialaisia.

Avustusjarjestoista, ja turistijen tuomista rahavirroista huolimatta, talla alueella on viela paljon tehtavaa. Jatehuoltoa pitaisi kehittaa huomattavasti, silla roskiksia on todella harvassa. Omat pihat ja ravintoloiden seudut taalla kylla pidetaan hyvin puhtaina, mutta yleisilla paikoilla, kuten tien varsilla nakee roskia. Surullinen naky ovat myos sipsipussit joenuomissa tai muovit takertuneina vuortenrinteiden pensaisiin. kerasin kiipeillessamme muutamia roskia ja haaveilin, etta tanne perustettaisiin roskankerays kurssi,kun kaikki muitakin kursseja on tarjolla. Toivottavasti tasta ei nyt saanut sellaista kuvaa, etta tama olisi hyvinkin roskaista seutua. Perus-Intiaan nahden tama on siistia ja luonnonmaisemat korkeilla rinteilla puhtaan ja koskemattoman nakoisia.

Yleensa kaikki suuntaavat taalta Manaliin tai lahtevat etelaan pain Rishikeshiin. Me menemme taas omia polkujamme! Lahdemme huomenna jalleen alueelle, mika ei ole millaan tavoin reissaajaseutua eli kohti Mandin kaupunkia. Nyt laitan viela muutamia kuvia tanne blogiini ja sitten lahdemme ostamaan paasiaisen kunniaksi jotain herkkuja.

---