Advertisement
Published: April 14th 2009
Edit Blog Post
Kallen tietokoneen nayton paalla istuu valtava reilu 10 senttinen heinasirkka. Viime aikoina olemme taas tormailleet eksoottisiin otuksiin. Viimeisena iltana Mcleod Ganjissa jain yksin vahaksi aikaa huoneeseemme, kun Kalle lahti kirjakauppaan.Yhtakkia kuulin sahkoista sarinaa ja nain valopisteiden hehkuvan tuolimme alla. Kyse oli madosta, joka nousi pystyasentoon saristen ja sen silmat vilkkuivat. Kallen ilmaannuttua takaisin kerroin hanelle tasta otuksesta, mutta han tuumasi huvittuneena: just niin, nyt on tainut Anskulla olla liian janna kirja. Myohemmin huudahdin:tuossa se on taas. Kallenkin oli pakko uskoa silmiaan ja menimme tarkastelemaan otusta lahempaa. Huomasimme, etta valot,joita olin pitanyt silmina olivatkin otuksen takapaassa ja ristimme sen peravalomadoksi,jonka jalkeen kiikutimme sen ulos vapauteen.
Mandin kaupunki:
Saavuimme sinne kahdessa eri etapissa,joista ensimmaisessa meni 30 kilometrissa 2,5 tuntia.Onneksi toinen taipale sujui hieman nopeammin kilometreihin suhteutettuna,vaikka aikamoista pysahtelya ja vatkausta sekin oli. Aika hullua touhuahan tama on kyntaa naita vuoristoja sivuttain suunnassa! Jos olisimme lahteneet heti Daramsalasta kohti Delhia, olisimme varmasti saastaneet ajassa jos olisimme sitten kurvanneet sielta taas kohti Rishikeshia.Nyt tuli kuitenkin tehtya nain ja naimmepahan erilaisia maisemia. Nyt pitaisi pahimman vuoriston olla ohi, silla tama on jo alavaa maata.Itse Rishikesh nousee hieman kukkulan rinteelle, mutta varsinaisista vuorista taalla ei ole tietoakaan. Johonkin kauas horisonttiin ne ovat kadonneet ja muuttuneet
hamyisiksi kukkuloiksi.
Mitas sanoisin Mandista. Paallimmaisena jai mieleen kaupungin halpa hintataso. Burgerit maksoivat 15 rubiaa,kun ne aina turistipaikoissa ovat vahintaan 60. Kaupunki kylla vaikutti sellaiselta, etta siella olisi voinut viihtya pitempaankin. Siella nayttivat yhdistyvan lansimaalaiset palvelut, kuten trendikkaat kahvilat ja paikallinen hintataso tunnelmineen. Kohtalaisen rauhalliselta kaupunki myos vaikutti, silla siella pystyi hyvin liikkumaan kavellen muun liikenteen seassa. Ymparoivat vehreat vuoret, makiset kadut ja levea joki, toivat kaupunkiin myos omaa tunnelmaansa. Majoutuimme heti ensimmaiseen vastaan tulevaan hotelliin, joka oli muuten perussiisti, mutta lattiaa peitti tosi kulunut ja rasvainen lattiamatto. Pelkasin illalla, etta paikassa olisi petipunkkeja, mutta onneksi patjat olivat uuden uutukaiset ja siksi kai punkit eivat olleet kotiutuneet paikkaan.
Shimla
Mandista Simlaan kulki hyvakuntoinen,mutta edelleen hyvin mutkainen vuoristotie, joka sahaamiseen meni 7 tuntia. Teiden varsilla pahimpien jyrkanteiden kohdalla oli usein hiekalla taytettyja tynnyreita, petoniporsaita tai muurin patkaa. Silti mietin useammankin kerran, pysayttaisivatko sellaiset esteet raskaan bussin,tuskimpa. En kuitenkaan varsinaisesti osannut pelata,silla vauhti oli rauhallinen ja puustoa oli usein tien varsilla sen verran, etta auto olisi saattanut niihinkin pysahtya jos kuski olisi menettanyt sen hallinnan. Simlassa ensimmaiset tuntemukset kaupungista olivat: rasittavia ihmisia. Muutamat aijat liimautuivat meihin ja yrittivat vakisin kaupitella "halpoja" ja "hyvia" hotellihuoneita. Yritimme karistaa heita kimpustamme, mutta eivathan he hyvalla uskoneet. Kaikki paikat, josta kavimme kyseleen olivat heti yli tonnin hotelleja, kun meilla oli nama iki ihanat saattajat mukana. Yhdessa vaiheessa mina jain istumaan eraan hotellin edustalle ja Kalle lahti aijat perassaan kiertelemaan. Kallen tullessa takaisin, han ei ollut loytanyt huonetta, mutta oli saanut eksytettya perassa roikkujat. Lahdmme sitten yhdessa toiseen suuntaan ja kohta kimppuumme hyokkasi taas hotellin esittelija. Kavelimme hanen kanssaan vahan matkaa yhta matkaa, yrittaen natisti sanoa, etta ei kiitos. Sitten kuitenkin sanoimme akaisesti ja lahdimme eri reittia kuin han. Viimein viesti meni perille. Loysinkin sitten lahes heti meille viihtyisan ja halvan paikan, kun paasin kyseleen huonetta ilman rinkkoja(rinkat jaivat Kallen huostaan, silla niiden lasnaolo nayttaa monesti nostavan hintaa) ja ilman seuraajia. Tasta hotelli Klassickista oli hienot nakoalat vuorille. Simlan kaupunki oli viela Mcleodiakin korkeammalla eli yli 2000.
Simlassa oli hienoa vanhan Englannin arkkitehtuuria. Kellotornit,kirkot ja hienot harjakattoiset talot toivat mieleen brittilaisyyden. Muuta hienoa Simlassa ei sitten ollutkaan.Se yritti kaikin tavoin olla moderni kaupunki, mika tarkoitti lahinna ostoshysterian lietsomista. Nykyaikaista olivat roskaamisen kieltavat kyltit, mutta roskia oli heti julkisten paikkojen ulkopuolella aika reippaasti. Voi tietenkin ajatella, etta nykyaikaista olivat myos muodikkaasti pukeutuneet ihmiset ja hienojen muotiliikkeiden isot mainostaulut, seka tietenkin itse ostoskatu, joka oli pyhitetty kavelyliikenteelle. Menimme yhteen hienoon ravintolaan ja ajattelin korkeista hinnoista huolimatta,etta voihan sita joskus vahan tuhlata jos saa rahoileen vastinetta. Tuota vastinetta ei kuitenkaan tullut. Pastani oli hyvin tulinen ja kananpalat liian pehmeita ja rustoisia makuuni. Olisi tehnyt mieli pitaa pieni valistustuokio kokille: italialainen ruoka ei ole tulista. Ymmarran sen,etta intialainen maku on ja kuuluu olla tulinen, mutta jos tehdaan eri etnisia ruokia ja viela julistetaan niiden olevan vaikapa italialaista,niihen ei silloin kayteta intialaisia mausteita. Menin sittemmin viela Subwaylle paikkailemaan nalkaani.
Pienta pohdintaa:
Valilla tuntuu, etta intialaiset ovat omaksuneet lantisyydesta vain sen pahimmat puolet. Kuluttaminen tuntuu olevan Intian isoissa kaupungeissa suurinta huutoa. (Vuoriston keskella Oulun kokoisessa Simlassa tuntui sijaitsevan todellinen ostosparatiisi. Se oli jotenkin irovokasta siella luonnon keskella.En uskaltanut ajatellakaan kuinka se kaikki tavarapaljous oli kiikutettu sinne)Jos omaksutaan lannesta aatteita, miksei samalla voida omaksua jotain hyvaakin. Intia voisi omaksua jotain lantisesta jarjestelmallisyydesta tai harkitsevasta rationalissudesta. Taalla on kylla paljon pyrkimysta jarjestelmallisyyteen, mutta se jaa lahes aina suunnitelmien tasolle tai erillaisten tyhjanpaivaisten kylttien. Busseissa esim saattaa lukea toisessa ovessa "out",joka tarkoittaisi, etta siita mennaan ulos. Bussin pysahtyessa ulos angetaan kuitenkin kummastakin ovesta, samoin kuin samaan aikaan sisaan. Busseissa myos lukee tietyissa penkeissa "vain naisille" tai "vapaustaistelijoille", mutta siita paatellen kuinka miehia istuu aina naisten penkeilla, naitakaan kehotuksia ei noudateta. Hupaisaa oli myos nahda kuinka bussit jaivat koko ajan kiinni ahtaisiin vuoriston bussiasemiin. Jos toinen tie olisi pyhitetty sisaan menevalle liikenteelle,tata ongelmaa ei olisi ollut.
Mita tarkoitan harkitsevalla rationalisudella? No,eihan tata lannessakaan liikaa esiinny, mutta taalla viela vahemman. Toisaalta ihailen kylla intialaisten suurta elamaniloa. On hienoa, miten he repivat riemua peilitalon vaaristavista peileista tai rapikoinnista mahallaan meren rantavesissa. Keski-ikaiset ihmiset saattavat alkaa yhtakkia hihkua kuin pienet lapset, kohdatessaan jotain ihastuttavaa. Silti heidan eronsa verrattuna vaikkapa tiibetilaismunkkeihin on valtava hyvan kaytoksen saralla. Tama on nyt tietenkin pahaa yleistamista, mutta harvemmin esimerkiksi intialainen kerjalainen kiittaa saamastaan rahasta tai kadunmies pyytaa anteeksi tonaistessaan kadulla.(ravintoloitsija Daramsalassa ei pyytanyt edes anteeksi sita, kun kaatoi vesipullomme.Jos han ei osannut englantia,olisi han edes aanen savyllaan voinut jotain ilmaista,mutta han ei sanonut mitaan.) Rationalisuuden puute nakyy Intiassa usein myos uskonnollisena hurmoksena tai ylilyonteina. Uskonnot ovat mielestani yleensa voittopuolisesti myonteinen asia. Taalla ihmiset kuitenkin menevat siinakin liiallisuuksiin.Vasta oli lehdessa kuinka eras mies oli uhrannut Kalille temppelissa kielensa ja hanet oli loydetty omasta verilammikostaan.
Munkit jututtivat meita hyvin kohteliaasti ja kyselivat asiallisesti Suomesta. Intialaiset taas alkavat usein hyokkaavaan aanen savyyn tinkaamaan jotain. Eraalla bussiasemalla toissapaivana intialainen nuori mies kyseli: eivatko olekin taman kaupungin ihmiset tosi mukavia. Sanoimme, etta emme tieda, kun vasta olimme sinne tulleet. Han kuitenkin jatkoi tiukkaamistaan: olemmeko me kivoja, kylla vai ei.
Olemme nyt siis Rishikeshissa, jonne matkustimme noin 12 tuntia. Lahdimme aamulla jo 5 liikkeelle, joten nyt hieman vasyttaa.Onneksi saamme nyt olla taalla pari yota paikoillaan. Paikka vaikuttaa ihanteelliselle reissaaja ghetolle:vehrealle, hyvin hoidetulle, palvelurikkaalle. Suomalaisia kirjojakin saattaa loytya, silla naimme jo Tieteen kuvalehden eraassa ravintolassa suomeksi.
Advertisement
Tot: 0.093s; Tpl: 0.01s; cc: 6; qc: 44; dbt: 0.0601s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb