Paljous

---

Hong Kongissa mykisti paljous. Jos Perthissa oli viisi korkeaa taloa, joita kutsuin pilvenpiirtajiksi, taalla niita on kymmenia, ellei satoja. Vaikka majapaikkani on muutaman kilometrin paassa keskustasta, vakea riittaa jalkakaytavilla.

Heratys oli viidelta. Lentokenttakyyti oli etuajassa ja lahdin hostellista klo 6.35. Check-iniin ei ollut paljon jonoa, eli paasin nopeasti jattamaan tavarani. Hostellin netti ei toiminut illalla eika aamulla. Luin pikaisesti meilini lentokentalla. Tamankertainen vaatekertani oli seuraava: sortsit, Chile-aiheinen t-paita, sandaalit ja lentosukat. Ajattelin laittaa lentosukat kun oli sentaan kyseessa matkani neljanneksi pisin lento. Stuertti kommentoi Valdivia-paitaani, koska han on sielta kotoisin. Vaihdoimme sitten muutaman sanan espanjaksi. Kysyin saisiko Pisco Sourin, mihin han tietenkin naurahti. Pyysin hanta tuomaan sitten jotain ja paattamaan itse mita tuo.

Minulla oli ikkunapaikka. Vierustoverina oli Anne, joka on syntynyt Itavallassa mutta muuttanut 5-vuotiaana Australiaan. Han on kaynyt 1970-luvulla Suomessakin silloisen miehensa kanssa. Han on muotialalla toissa. Viime aikoina han on matkustanut milloin veljensa, milloin ystaviensa kanssa. Talla kertaa matkaseurana oli tytar ja vavy. Poika on nyt Japanissa ja naimisissa japanilaisen kanssa.

Ajankulukseni katsoin Johnny Deppin uusimman leffan, olikos se nimeltaan Sweety Todd? Jo Hong Kongin lentokentalla huomasi, etta oli tultu vakirikkaampaan paikkaan: passintarkastukseen kesti jonottaa jonkin aikaa. Sitten hain turistineuvonnasta karttoja. Paatin menna hostelliin bussilla, koska se meni melkein viereen. Nopeampi vaihtoehto olisi ollut menna junalla ja loppumatka taksilla.

Koska olin kysynyt turistineuvonnasta missapain Argyle-katua 83 sijaitsee, loysin oikean korttelin heti. Ovimies neuvoi minut jostain syysta ensiksi 14. kerrokseen (vaikka huoneen numero oli 703). Minun piti palata takaisin katukerrokseen, koska toisella hissilla paasi parillisiin ja toisella parittomiin kerroksiin. No tuo 703 oli huoneiston numero. Samassa kerroksessa on pari muutakin hostellia. Hostellissani on nakojaan kuusi huonetta. Sitten on pieni suihkuvessa. Ihan ystavallinen ja kielitaitoinen nuorimies otti minut vastaan, antoi avaimen ja neuvoi miten ilmastointi ja suihkun lamminvesi laitetaan paalle (se pitaa laittaa 10 minuuttia ennen suihkua).

Lahdin etsimaan pankkiautomaattia ja katsomaan ymparistoa. Paadyin ensiksi nettilaan. Vaikka koneen kayttojarjestelma on kiinankielinen, selain toimii nakojaan hyvin latinalaisin kirjaimin. Kavin syomassa ja pankkiautomaatilla. Ilmeni etta hostellinkin konetta voi kayttaa ja se oli ihan yhta hyva kuin nettilankin.

Australiassa oli jo jonkinlaista matkaturtumusta: mikaan ei tuntunut enaa oikein ihmeelliselta ja sita mietti jo Suomeen paluuta. Nyt on taas ihan erilainen olo. Australiassa korostuu se etta tilaa on: USAn kokoisella alueella (kun ei oteta Alaskaa huomioon) asuu 20 miljoonaa ihmista. Taalla taas tilaa on niukasti. Jalkakaytavilla ei paase kulkemaan nopeasti, kun vakea on liikkeella niin paljon. Tama talo on 15-kerroksinen (hissista sen nakee). Hostellin huone on pieni: ehka kolme kertaa sangyn kokoinen. Suomalaisen keskikokoisessa vessassa on myos suihku. Mitaan suihkuverhoa ei ole. Vain vessapaperi on suojattu muovisella peitteella.

---