Advertisement
Published: August 8th 2007
Edit Blog Post
Xiaguan juna-asemalla
Paikalliset naiset odottivat turisteja hienoissa puvuissaan Hyvin nukutun yön jälkeen juna saapui Xiaguaniin. Sieltä hypättiin sitten bussiin, joka vei meidät puolessa tunnissa Dalin vanhaan kaupunkiin. Matkalla sinne Katjalle tuli mieleen, että meillä ei ollut enää pyykkipussia mukana…se oli jäänyt junaan. Nooh, bussimatkan jälkeen (aiemminkaan ei voitu hypätä bussista rinkkoinemme, koska se oli ihan täysi) lähdettiin takaisin kyselemään pyykkipussin perään. Koko juna-asemalla ei ollut enää kuin yksi henkilö töissä ja hän sanoi, että meidän pitäisi illalla soittaa yhteen numeroon tai tulla käymään. Turha reissu, mutta tulipahan tehtyä. Otettiin taas puolen tunnin bussimatka takaisin Daliin ja löydettiin sieltä pienen etsimisen jälkeen huone.
Aamupalan jälkeen tehtiin pieni kävelylenkki kylällä. Ei ollut tämäkään paikka mikään rauhan tyyssija, vaan turistikojua löytyi vierivieressä ja turisteja oli enemmän kuin laki sallii. Dalin kadut olivat ihan kivan näköiset. Varsinkin koko kylän läpi menevä vesikanaali oli hienon näköinen. Illalla hostellin työntekijä soitti juna-asemalle puolestamme ja kyseli meidän pyykkien perään. Ei ollut vaatteita löytötavarapisteessä (jos sellainen oli edes olemassa), eli joko siivooja on keikannut ne tai sitten heittänyt roskiin. Tomilta meni siinä rytäkässä shortsit ja parit t-paidat. Tosin ne olikin jo aika kuluneet, joten Kiinasta saa uuden setin alle kymmenellä eurolla. Katjalta meni myös hyvät shortsit ja kolmisen paitaa. Nukkumaan mentiin hieman vielä vaatteita harmitellen, mutta
tulipahan rinkkoihin tilaa uusille ostoksille 😉
Aamulla vaihdettiin hostellia, koska ensimmäisen paikan vessa oli niin homeessa, että ei saatu nukuttua hajun takia. Sitten käytiin vuokraamassa polkupyörät ja suunnattiin kohti Kolmea pagodaa, jotka ovat kuuluisa paikallinen nähtävyys. Korkeimmassa pagodassa oli 16 kerrosta ja korkeutta 70 metriä. Se on rakennettu joskus 800-900 luvulla, joten ikääkin löytyy. Pyöräreitti ei kuitenkaan ollut kovin idyllinen, vaan jouduttiin polkemaan sinne isoa tietä pitkin. Löydettyämme paikan Kolme pagodaa olivat muurien ympäröiminä ja sisään päästäkseen joutui pulittamaan 126 yania (about 12 euroa!). Sanottiin ei kiitos ja poljettiin muurien ympäri pällistellen maisemia. Päästiin aika lähelle pagodia, mutta kamerasta loppui juuri sopivasti virta ja jäi sitten kuvat ottamatta. Meillä oli vielä pyörät käytössä koko päivän, mutta ei jaksettu lähteä polkemaan enää pidemmälle. Polkeminen tien poskessa on aika tuskaa, koska veli kiinalaisella on rakkaussuhde tööttiin. Taitaa italialaisetkin jäädä kakkoseksi töötin käytössä. Vaikka poljetaan reunassa, niin silti muutama metri ennen ohitusta kuuluu töötin ääni. Hyvää töötin käyttö tilaisuutta ei meinaa koskaan kannata heittää hukkaan. Vastaan tulevalle autollekin on ihan normaalia töötätä, vaikka ei ole mitään syytä. Täytyy hieman lukea siitä ruudin keksimisestä, koska jotenkin nyt tuntuu, että tämä porukka ei ole voinut sitä keksiä..
Pyöräajelun jälkeen kierreltiin torilla ja tarttui
Juna
Tähän junaan meidän likaiset vaatteet unohtui. Harmi, ettei huomattu sitä vielä tässä vaiheessa sieltä meidän mukaan paidatkin. Paikallinen erikoisuus on Jade-työt ja niitä löytyy vaikka minkälaisia tekeleitä. Torilta löytyi paljon erilaisia jadetauluja, patsaita, pikkuesineitä ja parin metrin korkuisia ruukkuja. Meidän mukaan ei tarttunut mitään, vaikka pari taulua oli aika siistin näköisiä. Jade on kuitenkin kiveä ja rinkka painaa nyt jo ihan tarpeeksi. Iltaa vietettiin ravintolassa korttia pelaten, menoa katsellen ja olutta maistellen. Kiinalainen olut ei ole mitään erikoista herkkua. Sekään ei tuo tilanteeseen lohdutusta, että sitä koitetaan kompensoida importtaamalla budwiseria. Hätätilanteissa ollaan jouduttu maksamaan eurooppalaisesta importista 1,5 euroa, koska paikallista vaan ei pysty juomaan. Tosin muutama positiivinen yllätyskin on löytynyt. Nämä oluet ovat luultavasti tulleet saksalaisista panimoista, jotka syntyivät Kiinaan siirtokuntien yhteydessä.
Seuraavana aamuna Katja kokeili paikallista nuudelikeitto-dumpling-aamiaista, joka osoittautuikin aivan erinomaiseksi. Tomi ”testasi” puolestaan tuhtia munakinkkutoustiaamiaista. Ruoan jälkeen etsittiin bussi kohti Lijiangia kolmen tunnin päähän. Matka sinne meni vuorten yli ja oli hienot maisemat. Samalla näkyi, että sinnepäin oltiin tekemässä myös rautatietä isoista silloista ja tunneleista päätellen. Matkalla taas haisteltiin kiinalaisten tunkkaisia vaatteita ja röökin katkua.
Lijiangin bussiaseman tonteilla oli paljon majatalojen tyrkyttäjiä. Ei kuitenkaan otettu vaan käppäiltiin hieman sivummalle laatimaan sotasuunnitelmaa. Siihen tuli sitten miellyttävänoloinen tyttö tarjoamaan (ei tyrkyttämään!) majoitusta heidän perheensä tiloissa, joten päätettiin tarttua tarjoukseen ja venytettiin
Dalissa
Pääkävelykatu oikein budjettia ottamalla taksi sinne (tosin se maksoi vain 0,8 euroa). Huone oli hieno ja maksoi kuutisen euroa. Heti huoneen otettuamme meille tuotiin iso termari kuumaa vettä ja purkki teetä. Kun oltiin saatu kamat levitettyä huoneeseen, lähdettiin käppäilemään kohti vanhan kaupungin keskustaa.
Vanhan kaupungin läpi menee pikkuinen idyllinen kanaali, jonka yli menee vähän väliä pieniä siltoja. Päästyämme lähemmän keskustaa pois pikkukadultamme (jossa ei ollut liikeen liikettä), tultiin isommalle kujalle, joka oli täynnä kiinalaisia ja länsimaisia turisteja. Se siitä idyllisyydestä sitten. Löydettiin vielä isommalle kadulle, joka oli ihan tukkeessa turisteja. Tämä paikkahan on pahempi kuin Dali! Tosin paikka oli myös hivenen kauniimman näköinen pikkuisine kujineen ja kivikatuineen. Käytiin katsomassa ravintolan menua ja hinnat olivat todella kalliit, joten passattiin vanhassa kaupungissa syöminen. Lähdettiin käppäilemään kohti uutta cityä ja siellä sitten taas näkyi pikaruokaloita ja muita ison kaupungin tunnusmerkkejä. Sieltä sitten löydettiin joku paikallisten kuppila, jossa ei taaskaan ollut mitään menua, vaan piti vain näyttää mitä halusi. Aikaisemman hyvän kokemuksen rohkaisemina jäätiin paikkaan ja osoiteltiin ruokia. Tomi otti beeffiä, mutta lopputulos oli pikemminkin pelkkää läskiä, ja kun Katjan ottama kana tuli pöytään ei sekään näyttänyt kovin syötävältä. Syömisen sijaan pohdittiin, että mitäköhän osaa kanaa tossa on, koska se näytti siltä kuin kana
Dalin lahistolta
Temppelin edestä, takana näkyy Erhai Hu-järvi olisi tungettu jonkun silppurin läpi ja viskattu lautaselle luineen ja nahkoineen. Annos oli täynnä musia klimppejä, jotka epäilyttävästi näytti kanan jaloilta. =s Pettyneen syömäepisodin jälkeen kierreltiin vielä vanhassa kaupungissa ennen majataloon menoa.
Lijiang tuntui niin turismipaikalta, että päätettiin lähteä jo heti seuraavana aamuna muutaman tunnin bussimatkan päähän Qiaotouhun, joka on noin parisataa kilometriä Tiibetin rajasta. Siellä on mahdollisuus tehdä Tiger Leaping Gorge-niminen vaellusretki, jossa vietettäisiin kaksi seuraavaa yötä. Illalla pakattiinkin retkeä varten tarvittavat kamat yhteen rinkkaan ja reppuun ennen nukkumaanmenoa.
Tässä vaiheessa ollaan saatu jo kuva kiinalaisista ihmisistä, josta on huomattavissa, etteivät he ole mitään hienostelevaa sakkia. Tietysti ollaan nähty vasta pikkuriikkinen osa Kiinaa, joten ei voida lähteä yleistämään. Eikä kaikki kiinalaiset ole tapakouluttamattomia, mutta hyvin usein nämä piirteet nyt vain ovat pistäneet silmään (ja nenään) melkein joka paikassa tähän asti. Kysehän on myös kultturierosta, joka näin länsimaalaisena tuntuu olevan hyvin suuri.
Monilla maalaisilla näkee puvun päällä. Siis ei mitään Batistinin uusinta uutta, vaan sellainen 60-luvun rotsityyli. Ominaista on myös, että takki on kiinalaiselle noin kymmenen numeroa liian suuri. Eli näyttää siltä, että kaverilla olisi jonkun paljon isomman kaverin takki päällä, helman roikkuessa polvien tasolla ja hartiatoppausten huilatessa käsivarren kohdilla. Kiinalaiset ovat myös aika äänekkäitä syödessään. He
eivät pelkästään maiskuta kilpaa, vaan suorastaan huutavat toisilleen ruokapöydässä. Siksi yleensä ennen ruokapaikkaan menoa tarkistetaan, että paikka ei ole ihan täynnä kiinalaisia, koska meteli voi yltyä keskiverto rock-konsertin tasoiseksi. Kiinalaiset tykkäävät myös syljeksiä. Tuntuu, että kaikki kiinalaiset vanhoista mummoista nuoriin tyttöihin oikein röhäisevät kurkkua ja rykäisevät syljet kadulle. Viehättävän näköistä/kuuloista kerta kaikkiaan. Nenän kaivaminen on myös kiinalaisten mielipuuhaa. Ei ole ollenkaan epänormaalia kaivaa nenää ruokapöydässä sellaiset pari minuuttia samalla keskustellen muiden pöydässä olevien kanssa. Ravintoloiden tarjoilijat harrastavat myös tätä samaa asiaa kävellessään meidän ohitse. He eivät onneksi ole vielä tehneet sitä meidän tilatessa ruokaa. Kiinalaiset polttavat myös paljon ja joka paikassa. Varsinkin bussimatkalla on aika tuskaa, kun neljä takana olevaa kaveria sytyttävät röökinsä samaan aikaan tai sitten jokainen polttaa vuorotellen kolmen tunnin matkan mennessä pelkässä savussa. Tosin röökintuoksu tuo mukavaa vaihtelua bussissa vallitsevaan tuoksuun, joka koostuu maalaisten lian- ja hienhajuisista tunkkaisista vaatteista. Pyykinpesu ei taida olla kovin suosiossa.
Advertisement
Tot: 0.118s; Tpl: 0.012s; cc: 13; qc: 80; dbt: 0.081s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
lonelybiker
Alex
Good photos !
Good photos !Such nice photos,I have miss my hometown