Advertisement
Published: August 8th 2007
Edit Blog Post
Aamulla Tomin sisäinen herätyskello toimi taas 5:30 aamulla, mikä oli ihan hyvä juttu. Edellisenä iltana oltiin väsymystokkuroissa listauduttu Panda-tourille, joka lähti seitsemältä aamulla. WWF:n tunnuselainten katselemiseen Chengdu sopii erittäin hyvin, koska keskustasta about kymmenen kilometriä pohjoiseen sijaitsee naiden uhanalaisten suurten pandojen tutkimuskeskus. Sinne huristeltiin pikku pakulla muiden matkailijoiden mukana. Paikalle päästyämme huomattiin, että parkkiksella oli vino pino näitä pikku pakuja ja että ei oltu taaskaan ainoita liikenteessä. Siellä sitten palloiltiin meidän kuskin ohjastamana ja katseltiin kun pandat mutustelivat bambua. Pandaa olisi päässyt silittelemään ja henkilökunta olisi ikuistanut hetken vielä omalle kameralle 20 euroa/henkilö, mutta passattiin. Jos olisi halunnut päästä moikkamaan pentupandoja olisi siitä joutunut pulittamaan about 100 euroa. Aikamoiset hinnat, mutta niillä varmaan sitten ostellaan pandoille lisää bambua. Kuljettiin myös aitauksen ohi, jossa oleskeli muutama pikkuinen punainen panda, jotka myös ovat uhanalaisten eläinten listalla.
Pandoja tarpeeksi pällisteltyämme meidät vietiin pieneen elokuvahuoneeseen, jossa sitten oli kaikenlaista mielenkiintoista infoa pandoista. Esimerkiksi, että pandat voivat sulattaa vain 20% syömästään bambusta ja muu osa tulee ulosteen mukana ulos. Tästä johtuen pandat syövät niin paljon kuin ehtivät ollessaan hereillä ja silti nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta, koska energiaa ei paljon muuhun jää. Pandat myös ovat nirsoja pariutumisen suhteen vankeudessa ja jos sopivaa partneria ei pian löydy,
tutkijat keinohedelmöittävät pandan, jotta suku jatkuisi. Samalla leffanpätkällä esiteltiin keskuksen laajennusprojektia ja sen laajennusta turismin palvelukseen. Toivottavasti turismi ei valtaa kuitenkaan liikaa tästä paikasta, koska nyt jo tuntui pieni eläintarhatunnelma, vaikka kyse onkin tutkimuskeskuksesta.
Viimeisenä vierailupaikkana käytiin museossa, jossa oli tietoa pandoista. Oli siellä muutama täytetty pandakin. Saatiin selville, että pandat polveutuvat eri sukuhaarasta kuin tavalliset karhut ja ovatkin enemmän sukua pesukarhulle. Tassuissaan niillä on siitä erona muun muassa peukalon jäännösluu, jonka ansiosta ne voivat pidellä bambua kädessään sitä syödessään. Finaalisuoralla ennen ulkoporttia oli kauppa, mutta hinnat olivat taas sitä luokkaa, että jäi suveniirit ostamatta.
Pandat oli nyt nähty ja oli ihan ok. Onnistuttiin viestimään meidän ei englantia puhuvalle kuskille, että haluttaisiin jäädä rautatieasemalla pois. Sieltä tunnin odottelun jälkeen saatiin hommattua liput seuraavaksi päiväksi kohti Xi’ania. Otettiin taksi hostellille ja syötiin lounasta hyväksi havaitsemassamme paikassa. Ulkona vesi vain jatkui tihutteluaan, joten ei lähdetty kaupungille, vaan jäätiin hostellille hengailemaan mukavanoloiseen oleskelutilaan.
Illalla tiedusteltiin hostellin henkilökunnalta hyvää hotpot-paikkaa, joka löytyikin ihan lähistöltä. Hotpot on kiinalainen versio fondyysta. Se on sellainen suuri kattila, joka asetetaan pöydän keskelle tulen päälle ja siinä olevassa kiehuvassa öljyssä voi sitten itse kypsytellä omat valitut ruoka-aineensa. Saatiin ravintolaan mukaan hostellin respatytön kirjoittama lappunen, missä luki
Red Panda
Nayttivat aika lailla punaisilta pesukarhuilta. kiinaksi, että haluttaisiin hotpottia miedolla ja tulisella öljyllä. (Sichuanin maakunta, jossa Chengdu sijaitsee, on kuuluisa tulisesta ruoastaan ja hostellityttö oli sitä mieltä, että pelkkä tulinen hotpotti olisi ehkä ollut liikaa meidän makuhermoille.) Paikkaan päästyämme siellä oli hirveä älämölö päällä paikan ollessa äärilleen täynnä isoja pöytiä ja kiinalaisia. Meille onneksi löytyi pöytä ilman suurempia häslinkejä. Kukaan ei puhunut englantia, mutta lappua näyttämällä homma meni perille. Päätarjoilija vei meidät keittiön luokse ja huusi kokeille, jotta he toisivat eri annoksia. Siitä sitten osoiteltiin mistä pidettiin ja mistä ei pidetty. Noin minuutissa meillä oli iso tarjotin täynnä vaikka mitä herkkuja. Pöytään matkatessa tarjoilija pyysi meitä vielä osoittamaan mitä juomaa haluttaisiin.
Kotvan kuluttua pöytään tuotiin halkaisijaltaan n. 40cm leveä metalliwokki, joka oli keskeltä jaettu metallisella levyllä. Toisella puolella tulinen mömmö ja toisella miedompi. Tarjoilija pisti keittimen päälle ja sitten vaan venailtiin, että kupliminen alkoi ja laitettiin safkoja porisemaan. Alakerran keittiöstä oltiin blokattu mukaan lihaa, lihapalloja, mini-dumplinkeja, perunaa, tomaattia, ituja ja lautanen jotain tuntematonta kasvista. Erittäin hyvää vaikkakin tulista, joten hyvä, että kuunneltiin hostellityttöä. Yksi parhaista ruokakulttuurikokemuksista!
Seuraavana päivänä käytiin kääntymässä kaupungilla ennen kuin lähtöä juna-asemalle ja matkaa kohti Xi’ania. Kyseltiin ohjeita edulliselle ostoskadulle, mutta taas perille päästyämme todettiin, että oltiin kuitenkin vähän hintavammalla
Vesishowalueella. Ostoskadun lähellä oli iso tori, johon päädyttiin juuri oikeaan aikaan hienon vesisuihkuesityksen alkaessa. Illalla se olisi voinut olla vielä hienompi, koska altaasta löytyivät myös valot, mutta sen näkeminen jäi meiltä tällä kertaa väliin. Haettiin hostellilta kamat ja hypättiin taksiin. Junaan päästyämme ja sanottuamme morjens matkatovereillemme painuttiin ravintolavaunuun. Kun olut oli juotu ja Uno-pelit hävitty (siis Tomin osalta), painuttiin nukkumaan.
Advertisement
Tot: 0.14s; Tpl: 0.012s; cc: 15; qc: 71; dbt: 0.1036s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Lissu
non-member comment
Terveisiä taas
Tosi kiva lukea Kiinan-osiota! Reissu taitaa olla jo puolessä välissä? Paljon vissiin riittää porukkaa sielläkin maailman kolkassa. Aika kalliita noi varsinaiset turistikohteet ?!? Suhteessa muuhun hintatasoon. Täällä on vielä pari viikkoa töitä ennen loman (3 vkoa) alkua ja jo ihan vähän kiristää töissä oleminen.. Mutta eiköhän se jotenkin mene.