Advertisement
Published: August 8th 2007
Edit Blog Post
Terracotta-armeija
Tai siis se osa joka ei ole murusina. Aamulla junan saapuessa Xi’anin asemalle käytiin heti saman tien lipunmyyntitoimistolla. Sieltä käytiin ostamassa liput Datongiin, jossa haluttiin piipahtaa ennen Pekingiä. Tiedettiin, että jatkoliput sieltä Pekingiin olivat kiven alla, joten yritettiin samalla ostaa myös ne. Ei kuitenkaan onnistunut, vaan jouduttiin tyytymään pelkkiin menolippuihin. Ei kiva, sillä meitä ei houkuttaisi jäädä Datongiin pidemmäksi aikaa. No, lähdettiin kuitenkin etsimään taas hostellia ja yritettiin taas ravistella asemalta tarttunutta niitä tyrkyttävää takiaista meidän kintereiltä. Lincolniksi esittäytynyt kaveri seurasi meitä hyvän matkaa kaupungille, kunnes hän tajusi, että ei lähdettäisi hänen mukaansa. Tällä kertaa ei kierrelty useampia hostelleja, vaan jäätiin heti ensimmäiseen, joka löydettiin. Mikälie väsymys oli päällä, kun syötiin aamiainenkin hostellin hintavahkossa ravintolassa.
Ulkona tiputti vettä, mutta päätettiin kuitenkin lähteä katselemaan kaupunkia. Kierreltiin Katjalle laukkua etsimässä ja kummallekin kenkiä. Laukku tarttui mukaan jo puolisen tunnin kuluttua, mutta kenkäliikkeestä ei tarttunut mitään mukaan. Kenkäliikkeessä ei ollut ainakaan pulaa henkilökunnasta. Alakerta oli ehkä noin 300 neliön kokoinen tila, mutta laskettiin, että siellä oli päälle 60 myyjää! Niitä oli siellä melkein ruuhkaksi asti. Ne ei onneksi hyökänneet aina asiakkaan kimppuun, vaan partioivat omalla alueellaan. Yläkerta oli hieman isompi tila, mutta siellä oli myyjiä ”vain” noin 40 kappaletta. (Tomi laskeskeli myyjiä aikansa kuluksi, kun Katja ihasteli kenkäparatiisinsa tarjontaa.) Ulkona sade
vain yltyi, joten haettiin suojaa ostoskeskuksesta. Samalla käytiin myös kyselemässä eräästä matkatoimistosta lippuja Datongista Pekingiin, mutta niitä ei kuitenkaan herunut. Samassa toimistossa oli kylläkin joulupukin kuva seinässä Suomen lipulla höystettynä, josta piti tietysti heti ottaa kuva. =)
Ravaaminen oli alkanut hiukomaan, joten päätettiin käydä moikkaamassa ystäväämme Ronald Mcdonaldia, jos häneltä vaikka saisimme herkullista lounasta. Matkalla sinne huomattiin kuinka repun takimmainen vetskari oli auki. Ajateltiin, että oltiin huolimattomasti vaan jätetty se auki, mutta kuinkas kävikään. Juuri kun päästiin tiskille, huomattiin, että Katjan pikku rahapussukka oli kateissa. Joku ilkeä pitkäkyntinen oli siis iskenyt huomaamattamme kadulla. Mukana lähti Katjan luottokortti (olihan se palvellut meitä jo Losista asti), Boliviasta ostettu pussukka (arvo 50 centtiä) ja sen verran rahnaa, että kaveri saa ravintolassa muutakin kuin riisiä. Suurimmat rahatukut olivat onneksi Tomilla. No siinä jäi sitten harmiksi Tomin Mac-lounas väliin ja lähdettiin etsimään luuria, mistä peruuttaa luottokortti. Koitettiin viereisen kauppakeskuksen infosta, mutta kielimuuri oli sen verran korkea, että siitä ei tullut mitään. Saatiin kuitenkin selville, että Bank of China voisi auttaa. Sinne käveltiin hyvät kymmenen minuuttia ja siellä taas ei saatu mitään apua. Siellä oli kyllä nainen, joka puhui vähän englantia ja ymmärsi meidän tilanteen, mutta hän näytti vain nyrpeätä naamaa ja heilutti meille kättä
lähtemisen merkiksi. Kun koitettiin sanoa, että tarvittaisiin vain luuria, niin nainen käänsi meille selkänsä. Eli kiitti! Koska avuliaisuus oli tätä luokkaa, otettiin taksi hotellille. Sekään ei mennyt ihan putkeen, koska taksikuski oli hukassa. Onneksi Tomi, joka oli ollut kaupungissa jo kokonaiset kolme tuntia, tiesi missä oltiin ja neuvoi kuskin meidän hostellille. Siellä päästiin puhelimen ääreen ja saatiin kortti peruttua, huh! Siinä samassa hötäkässä törmättiin pariin suomalaiseenkin.
Episodin jälkeen käytiin yläkerrassa vaihtamassa sukat ja kengät kuiviin sellaisiin (ulkona oli siis satanut ja maa lainehti vedestä) ja lähdettiin uudestaan kaupungille. Tällä kertaa otettiin taksi kaupungin eteläpuolelle, mistä piti löytyä mainoksen mukaan Kiinan paras ulkoiluvälineliike. Kyllähän se ihan hyvä liike olikin, mutta sen parhaan sijaan taisi vain olla Kiinan kallein, joten jäi ostokset väliin. Taksilla oli ihan kiva matkustaa, joten otettiin toinen sellainen PSB:n (Public Security Bureau) toimistolle tekemän rikosilmoitusta hävinneestä lompakosta. Taksin lähtöhinta on Xi’anissa 0,60 centtiä, ja kaipa sillä pääsee muutaman kilometrin. Sen jälkeen hinta on 0,14 centtiä kilsa eli ei ökykallista. PSB:n toimistolla täytettiin lippusia ja lappusia ja meiltä kyseltiin vaikka mitä. Sitten kun kuulustelu oli ohi, saatiin palkkioksi paperilappunen todisteeksi. Nyt kun asia oli loppuun käsitelty, mentiin juhlistamaan asiaa myöhästyneelle Mac-lounaalle. Kello olikin sitten jo sen verran, että
käveltiin takaisin hostellille.
Seuraavana päivänä lähdettiin katsomaan Terracotta-sotilaita Xi’anin liepeille. Sinne olisi ollut ihan tourejakin, mutta päätettiin mennä ihan omalla sellaisella. Juna-aseman vierestä lähti busseja sinne jatkuvasti, joten vain pienen odottelun jälkeen oltiin matkalla. Matka sinne kesti varmaan 40 minuuttia. Perille saavuttuamme joku kiinalainen taas puhdisteli kurkkuaan takapenkillä ja räki bussin lattialle. Piti oikein katsoa mikä karju siellä köhii, mutta se olikin vain joku nuori nainen. =) Perille päästyämme lähdettiin kävelemään mielestämme sisäänmenoportin suuntaan, mutta samainen sylkijänainen viittoi meitä hitusen toiseen suuntaan ja osoitteli eteenpäin. Kun seurattiin naista vähän aikaa, niin kohta hän kysyikin ”lunch?”. AAAAARRRGGHH!!! No, onneksi ei kierretty paljoa, vaan päästiin portille sutjakasti. Sisääntulo ei ollut mikään pikkuinen portti, vaan vierekkäin oli samanlaisia pyöröportteja rivissä kuin metroissa. Taitaa paikassa käydä aikamoinen vipinä sesonkiaikaan.
Terracotta-sotilaathan kuuluvat osana Qin dynastian (221-206 eKr) ensimmäisen hallitsijan Shi Huangdi:n hautakompleksiin. Kaivaukset ovat vieläkin kesken ja hautakompleksin on arvioitu olevan 50 neliökilometrin kokoinen (eli kun puhutaan egoista..). Kaveri myös aloitti kiinan muurin rakentamisen ja rakennuttikin siitä pisimmän osan. Sotilaat ovat kaikki erinäköisiä ja niissä on luultavasti käytetty oikeita ihmisiä malleina, ehkäpä jopa tekijöitä itse. Terracotta-sotilaita oli kolmessa eri hallissa. Ykköshalli (Pit 1) oli suurin ja siellä sotilaita oli huomattavasti eniten. Aseita ukkeleilla
Terracottasotilaiden "Tilkka"
Palapeliosastolla kasailtiin sotilaita taas kokonaisiksi ei enää ollut, vaan ne olivat laitettu jonnekin museon perukoille piiloon. Aseet olivat löydettäessä vielä hyvässä terässä, joka on aikamoinen saavutus ottaen huomioon, että ne ovat huilanneet maan alla parisen tuhatta vuotta. Siihen syyksi ingenjöörit ovat sanoneet liuoksen, joilla aseet luultavasti on päällystetty. Samankaltaisille liuoksille eurooppalaiset ja amerikkalaiset hakivat patentteja vasta 1900-luvulle, joten pienet pitää antaa kiinalaisille. Ehkä se ruuti keksittiinkin täällä.
Vaikkakin sotilaat olivat vaikuttavia, niin luultavasti vieläkin vaikuttavampaa oli kaivausten ympärille pystytetty turismikeskus. Alueelta poistuttiin eri paikasta mistä tultiin sisään. Jälleen mentiin metroporteista läpi, mutta tällä kertaa toisella puolella odotteli pienoinen myyjien armeija. Todella monella oli pieni sikarirasia, mukana, jossa oli savesta tehtyjä pienois terracotta-sotilaita. Siinä oli turha enää sanoa, että ei vois sotilaat vähempää kiinnostaa, koska ei ne kuunnellut. Oli vaan pakko paahtaa myyjien läpi. Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki. Portin ja ensimmäisen myyjäjoukon läpi päästyä oli käveltävä vielä 500m kauppakujan läpi. Kaikki huutaa katsomaan omia tuotteitaan, jotka ovat ihan samoja tuotteita joita viereinen liikekin myy. Plussaa oli kuitenkin se, että freelance-myyjillä ei näkynyt olevan lupaa tulla itse Terracotta-alueelle, joten siellä sai katsella ja kierrellä ihan rauhassa.
Takaisin hotellille päästyämme päätettiin käydä netissä. Paikan neljä konetta oli kuitenkin varattuja ja odottelussa kesti aika suuri tovi,
"Evening Drum...
Drum Towerin rummut kertoivat ajankulun illan pimetessä.. joten Tomi otti läppärin esiin jos vaikka löytyisi langatonta verkkoa. Ei löytynyt, mutta ystävällinen veli kiinalainen tarjosi koneeseen verkkokaapelia. Kun sekään ei toiminut, Tomi katsoi mistä se kaapeli oikein tuli. Sehän tuli Wlan-modeemista. Kovasti veli kiinalainen mainosti vieressä, että meillä on nyt langaton. Ehkä olisi pitänyt kertoa, että siihen ei riitä se, että laittaa masiinan töpselin seinään ja sitten se toimii, mutta ei sitä oikein viitsinyt alkaa sivistämään..
Koska ei lopulta oltu saatu lippuja Datongista Pekingiin käytiin juna-asemalla perumassa edellinen lippu (20% hinnan menetyksellä) ja ostettiin liput suoraan Pekingiin. Näin ei oltaisi sitten helisemässä Datongissa. Illalla käytiin tapaamiemme suomalaisten (Henna & Henri) kanssa syömässä. Hostellilta saatiin ohjeet kadulle, jossa pitäisi olla hyviä ruokapaikkoja. Hyökättiin heti ensimmäiseen ja törmättiin taas tuttuun kielimuuriin. Tytöt menivät yläkerran keittiöön osoittelemaan mitä ruokia haluttiin ja sitten vaan jännityksellä venailtiin mitä sieltä saataisiin ja vielä suuremmalla jännityksellä mitä kaikki maksaisi. Hinta oli siedettävä, mutta olisi varmaan jossain syöty halvemmallakin. Päivä oli ollut pitkä, joten ei lähdetty viihteelle vaan nukkumaan.
Aamulla käytiin nelistään aamupalalla ja Henri piirsi meille kartan Intiasta. Koska meillä ei ole mitään opaskirjaa, niin se saa kelvata. Aamupalalla törmättiin myös toiseen suomalaispariskuntaan. Hassuinta siinä oli se, että Katja tunsi toisen heistä (Heikin).
...and Morning Bell"
..ja Bell Towerin kumautukset kertoivat ajan aamulla ja päivällä. Kelloa käytettiin myös varoituksena vihollishyökkäyksistä. Maailma on pieni 😉
Juna kohti Pekingiä lähti kuudelta illalla, joten kulutettiin aikaa hostellin aulassa veden ropistessa ulkopuolella. Heikki ja Annika oleskelivat myös aulassa vähän aikaa ja saatiin heiltä pari suomenkielistä kirjaa mukaan. Ne olivat enemmän kuin tervetulleita, koska meillä olisi vielä pitkiä junamatkoja edessä. Illalla hypättiin junaan ja lähdettiin matkaan kohti Pekingiä
Advertisement
Tot: 0.116s; Tpl: 0.012s; cc: 12; qc: 76; dbt: 0.0784s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb