Pole pole

---

Viikon jouluseikkailun jalkeen olemme taas sivistyksen parissa! Tuntuupa hyvalta!

Viikko sitten herasimme oikein aikaisin ja lahdimme taksilla Mbagalan kylaan, mista dalla dallan eli pikkubussin piti lahteman Nyamisatiin. Kuljettajamme oli hotellin luottokuski ja paasimme hieman halvemmalla (ehka), mutta siellapa sitten sompailimme etsimassa dalla dallan lahtopaikkaa. Kysyimme, ajoimme takaisin, kysyimme taas, ajoimme toiseen suuntaan, taas kysaisimme, taas huristimme toiseen suuntaan. Lopulta paikallinen hyppasi kyytiin ja paasimme bussille. Dalla dalla luonnollisesti sullottiin tayteen, Ilpo oven vieressa istuen ja valillla joku Ilpon sylissa istuen, mina kahden tukevan naisen valissa niin tukevasti juntattuna, etta onnettomuustilanteessa tuskin olisin liikahtanut mihinkaan. Jonkinlaisen kasityksen ahtaudesta saa laskemalla, etta bussissa oli 20 paikkaa ahtaasti ahdettuna, 14 jos ihmiset olisivat saaneet istua mukavasti ja minibussin tilaa oikeuttaen. Meita oli kyydissa 30 + kuski... Kovaa vauhtia posotettiin, valilla aukesi takaluukku ja rinkka pudota pompsahti maahan, ihmisia kun saatiin jatettya matkan varrelle, lastattiin auto tayteen ananaksia, mutta niin vain satamaan paastiin. Satama on tosin tassa yhteydessa hieman suureellinen sana, oikeasti Nyamisatissa oli pari kojua, yksi baarintapainen ja yksi paikka joka jotenkin pystyi kutsumaan itseaan ravintolaksi. Hauskintahan tassa oli se, etta olimme ajoissa liikkeella koska lounari (lonely planet) kertoi lautan lahtevan neljalta iltapaivalla. Laivaa alettiin lastata 12 yolla...Odottelimme siis mina ja Ilpo seka pari muuta lansimatkaajaa kymmenisen tuntia laivan lahtoa. Ne olivat pitkia tunteja ne...

Viela pidemmiksi tunnit kavivat lautalla. Nerokkaasti hamusimme paikat aivan keulasta, siihenhan tulee mukavasti tuulta ja pikkuisen parskeita, ei tule sitten niin huono olo. No, huono olo ei tullut, mutta parskeita senkin edesta, niin etta lopulta nerokkaat matkalaiset olivat suolaisia ja lapimarkia, eivat nukkuneet silmaystakaan ja pelkasivat henkensa edesta pilkkopimealla Intian valtamerella, aallot kuitenkin olivat ihan muhkeita. Pelastusliivit muista meriturvavalineista puhumattakaan olivat tuntematon kasite. Onneksi vesi oli sentaan lamminta ja aamun valjetessa paastiin perille, nyt jo leppoisan tyynesti lainehtivalla merella kelluen.

Mafian saaren paakyla Kilindoni oli pieni kyla ja tuota, noh, se oli kyla. Edellisena iltana olivat sahkot katkenneet ja sahkoja odotellessa siina sitten muutama paiva menikin. Hotellikin oli aika surkea, joku arsytti siella kovasti keuhkoja ja kolmen paivan jalkeen mieli alkoi olla aika maassa. Noloa myontaa, etta kavimme jo ostamassa paluuliput mantereelle, MUTTA olimme syoneet joka paiva rannassa, ainoassa ravintolassa jonka olimme loytaneet ja ihastelleet sen kaunista taloa, jossa oli agregaatti, siis SAHKOA! Ja vihdoin kavi ilmi, etta kyseessa on ihan oikea majatalo. Saimme huoneen ja seuraavana paivana muutimme taloon, olohuoneella, makuuhuoneella ja kylpparilla varustettuun huoneistoon, jossa oli iltaisin sahkoa ja suihkukin toimi, seka vessa! Ei tarvinnut enaa turvautua tynnyrista saatuun veteen, jolla huljuttelimme itseamme ja kuvittelimme olevamme puhtaita. Ai etta mieli piristyi!

Paljon vain lueskelimme rannalla, missa oli mukavan varjoisaa ja tuulista ja otimme rennosti. Kerran paivassa soimme kalaa ja riisia seka oikein makoisaa kastiketta, jonka odotteleminen olikin jo yksi ohjelmanumero, koska yleinen odotteluaika oli tunnista kahteen tuntiin. Eipa siina sitten paivassa muuta oikein ehtinytkaan tehda, valilla kaytiin ylhaalla kylassa hakemassa vesilasti. Mafian saaresta osa on Marine Parkia, merenalaista luonnonpuistoa. Sinne tehtiin ensin tiedusteluretki ja toisella kerralla snorklausretki. Oli aivan mahtavaa pulikoida lampimassa vedessa ja katsella kauniita koralleja, varikkaita kaloja, monet niista tuttuja akvaariosta ja bongata hienoja kotiloita.

---

Photos

Matkustajat siirtymassa laivaan
Ruotsinlaivan katettua siltaa astellessa voi sitten muistella miten muualla maailmassa siirrytaan laivaan. Nyt oli matkustamisen meininkia!

Kipin kapin uimaan!
Lakuveden aikaan uiminen oli astetta haasteellisempaa, koska meri pakeni aika kauas. Mutta toisaalta ranta oli täynnä kotiloita, rapuja, simpukoita ja vaikka mitä mereneläviä. Nähtiinpä jopa pulska pallokalakin!