Jos vastaan tulee leijona

---

Ja naet seepran raitoja, niin missa oletkaan? Luultavasti olet silloin Tansanialaisessa luonnonpuistossa, kenties Serengetissa tai Ngorongoron kraaterilla.

Teimme kolmipaivaisen safarin, kohteina Arushan oma kansallispuisto, Lake Manyara ja Ngorongoron kraateri. Lauantaiaamuna starttasimme hotellilta ja hurautimme ensimmaiseen kansallispuistoon. Paasimme kavelemaan puistossa, missa tallustimme kolmisen tuntia ja paasimme aivan lahelle puhvelilaumaa seka kirahvipopulaatiota, nousimme Mt. Merun vuorta hivenen matkaa ja vilvoittelimme suihkulahteessa. Lahituntuma tansanialaiseen luontoon oli hieno. Iltapaivalla teimme viela game driven puistossa, eli ajelimme jeepilla ympari puistoa ja naimme valtavan paljon ihania giraffeja, flamingoja, apinoita seka kertakaikkisen upeita maisemia. Mainitsin etta yovymme Masai-sotureiden luona.. No jaa...yovyimme kylla Masai Campsitella, mutta soturit olivat valkoihoisia lansituristeja ja ykkosiin sonnustautuneita paikallisia, jotka tulivat diskoon. Meilla oli teltta pihalla, vieressa iso baari ja musiikki raikasi aamuyohon, olipahan tansanialainen festarielamys.

Aamulla pirteina (?) kavimme hakemassa pari engelsmannia mukaan ja korottelimme Manyara-jarven kansallispuistoon. Lounaan jalkeen ajelimme iltapaivan Manyaralla, minne norsut olivat siirtyneet Tarangiresta. Oli aika huikea fiilis, kun iso norsu toraytti varoitushuudon ja sitten polleana tallusteli ihan jeepin vieresta. Puistossa oli myos virtahepoja, himokkaita apinoita, jotka esittelivat sukukalleuksiaan (miehet tietysti...) ja parittelutaitojaan, kirahveja, pahkasikoja, hieno sittisontianen ja vaikka mita muuta. Maisemat olivat myos henkeasalpaavia. Haluaisin kuvailla juuri sen millaista oli olla siella niin lahella isoja villielaimia, mutta ei meilla ole sanoja sellaiseen. Se pitaa kokea itse.
Illalla olimme porukalla syomassa, kun poydan viereen polahti kananhoyhenilla koristeltuun siniseen jumppapukuun pukeutunut sirkustaiteilija, joka halusi tarjota meille illallisen jalkeen akrobaattiesityksen. Katsoimme kaikki toisiamme aika pollamystyneina, koska meista ei taatusti kukaan ollut osannut odottaa nakevansa sirkustemppuja keskella Tansanian eramaata. Toinen hoyhenpukuinen sankari ilmestyi paikalle, mutta esitys oli ihan oikeasti todella vaikuttava, pojat olivat kylla taitavia. Oli hienoa nahda miten vahilla tarvikkeilla pystytaan lopulta tekemaan ihan vaikuttavaa taidetta.
Ilta ei kuitenkaan paattynyt tahan, silla skotlantilaisvahvistuksellamme oli mukana litran viskileka, josta han oli jo tyhjentanyt hyvan osan, ja josta han tarjosi esiintyjillekin reippaalla kadella. Ja kanapojathan, eli Black Tigersit ottivat. Ja ottivat vahan lisaa. Ja viela vahan. Ja olivat aika huppelissa lopulta, eivat millaan olleet paasta matkaan. Huvittavinta tassa oli se, etta skottimme lupasi pojille isot rahat jos tulevat esiintymaan Englantiin, voivat vaikka majoittua hanen luonaan. Odotetaan vain kun hanen pihalleen ilmestyy lauma kananhoyheniin sonnustautuneita akrobaatteja.

Maanantaina seuraamme ilmestyi espanjalainen rinkkamatkaaja ja matkasimme Ngorongoron puistoon. Ngorongoro on avoin tasanko, missa oli isoja seepra- ja wildebeest (mika se nyt onkaan suomeksi, ei ole viela tullut mieleen ja nettiaika on liian kallisarvoista sanakirjan plaraamiseen) laumoja, pahkasikoja, hyeenoja, virtahepoja, leijonia, antilooppeja ja sarvikuonojakin nahtiin, mika on melko harvinaista, koska Ngorongorossa sarvikuonoja on enaa 20 ja muutenkin sarvarit ovat uhanalainen laji. Olisi elaimia katsellut mieluusti pitempaankin, mutta takaisin piti lahtea. Viiletettiin sitten takaisin jeepin katto edelleen sivuun siirrettyna, ihanan viiman viilentaessa kasvoja ja sanoinkuvaamattoman upean maiseman avautuvan ymparille. Se oli kylla elamaa, eika muuten kaynyt tyopaikka tai muut velvoitteet kertaakaan mielessa! Kaiken kruunasi matkan varrelta kuppilasta haettu Tusker-olut. Kylla muuten hymyilytti sen matkan aikana 😊

Safari ei ole mitaan ihan halpaa lystia, eli jos aiot elaimia lahtea katsomaan, kannattaa varata mukaan nippu dollareita ja euroja. Toki luottokortitkin taalla toimivat, mutta hyva matkakassa on tarpeen. Meidan kolmipaivainen safarimme kustansi 450 dollaria, mutta oli myos jokaisen sentin arvoinen. Suomessa kun ei leijona kavele mustikkametsassa vastaan kuin Ruokolahdella.

Nyt ollaan taas Darissa, kaytiin tanaan ostamassa snorklausvalineet ja muutenkin ollaan tehty vahan tarvehankintoja. Huomenna jatketaan Mafian saarelle uimaan, pesemaan sisamaan polyt varsin ruskettuneista niskoista ja aloitetaan joulun vietto. (Joudun tosin kysymaan itseltani, etta minka ihmeen joulun, kesahan taalla on.) (Valohoito on tehonnut, mieli on paaaljon keveampi kuin synkassa Suomessa).

---

Photos

"En mä nyt oikein tiedä..."
Lake Manyaran apinoita olisi voinut seurata vaikka kuinka pitkään. Äidit kantoi lapsukaisia sylissä ja hyvän ruokapaikan löytänyt apina istuskeli kiireettä ravintelissaan.