Masai Mara & Mombasa

---

Helou!
Nyt vihdoin sain tämän blogin vietyä nettiin. Tässä siis vielä hieman matkakertomusta kahdesta viimeisestä viikosta:

Nyt viimesiä viedään. Joukkomme lisääntyi vielä yhdellä henkilöllä eli Jouni liittyi seuraan. Sovittiin Jounin kanssa että mä hoidan kaiken täällä valmiiksi ja sen tarvii vaan tulla tänne. Kaikki muut järjestelyt mm. asumus, safari yms. oli helppo järjestää, mutta hieman pään vaivaa toi kyyti Jounille kentältä Milimaniin. Päätin että lähden taxin kanssa hakemaan Jounia. Sain sumplittua suhteellisen hyvin diilin taxi-kuskin kanssa ja lähdin aamulla kohti kenttää. Milimanin vartija ei olisi millään päästäny mua yksin lähtemään taxin kyytiin, mutta sain sen puhuttua ympäri. Siinä kyllä tuli itselle vähän tutinaa puntteihin, että oliko sittenkään fiksua lähteä yksin. Heti kun hyppäsin taxiin kuski sanoi että täytyy käydä hakemassa bensaa. Siinä vaiheessa pala nousi kurkkuun ja ajattelin että näinköhän se ajaa jonnekkin sivuteille "hakemaan bensaa". Sanoin kuitenkin kuskille että päätien varrellahan on muutama bensa-asema että mennään sinne. Kuski onneksi teki työtä käskettyä, se vissiin huomasi että oon ollu Nairobissa jo vähän kauemmin ja tiedän paikat. Käytiin kyllä bensiksellä, mutta ei mitään bensaa kyllä haettu... Tiedä näistä. Noh, sain siis kuitenkin Jounin turvallisesti Milimaniin.

Lähdettiin vielä samana päivänä maksamaan safaria, joka me oltiin buukattu pari päivää aikasemmin. Oltiin käyty muutamassa paikassa kattomassa ja vertailtiin vähän hintoja, ja valittiin sitten meijän mielestä paras hinta-laatu-suhteeltaan oleva safari Masai Maran luonnonpuistoon. Saatiin neuvoteltua vielä niin että saatiin oma pikkubussi, opas ja kokki, siis vain meijän käyttöön.

Seuraavana päivänä sitten lähdettiinkin kohti Masai Maraa. Opas ja kokki tuli hakemaan meitä aamulla. Matka Masai Maralle kesti noin 4 tuntia ja maisemat oli matkalla aivan mielettömän hienot. Laskeuduttiin Nairobista luonnonpuistoon ja pysähdyttiin lounaalle ja muutaman kerran vielä ostamaan ruokaa ja vettä.

Majapaikka oli luonnonpuiston ulkopuolella pienen kylän vieressä. Me nukuttiin teltoissa joissa oli siis ihan sängyt, lattia, suihku ja vessa. Teltta oli tosi siisti, vaikkakin vessan ja suihkun puolella oli aivan törkeesti hämäkin verkkoa. Telttoja oli yhteensä ehkä 10. Minä, Lotta ja Jouni otettiin neljän hengen teltta ja Maija ja Joni otti sitten kahden hengen teltan. Alueella oli myös ruokala, jossa oli pieni baari. Ruoat kuului hintaan mutta baarituotetteet maksoi. Teltoissa oli sähköt mutta ne oli päällä vain illalla kuudesta kymmeneen ja aamulla kuudesta kahdeksaan (muistaakseni). Illalla valot sammui, koska valot houkuttelivat villieläimiä paikalla, eikä teltta"kylässä" ollut aitaa. Telttakylää vartioivat maasai-heimolaiset. Ne kulki päivin ja yöin telttojen lähettyvillä ja huolehti ettei villieläimet pääse teltoihin. Niillä ei ollut muita aseita kun puukeihäät ja veitset. Heimolaiset sai kuitenkin ainakin mun olon tuntumaan turvalliselta.

Kun siis päästiin itse majapaikkaan, lähdettiin muutaman tunnin kierrokselle luonnonpuistoon. Nähtiin ekat seeprat ja kirahvit ja oli niin uskomattoman hienoa, ettei malttanut odottaa seuraavaa päivää että päästäis oikeen syvälle luonnonpuistoon kattelemaan. Ekalla reissulla ei siis menty kauas vaan pysyteltiin aika lähellä luonnonpuiston rajaa. Tultiin iltasella takaisin teltoille, käytiin syömässä (erinomaisen hyvää perinteistä kenialaista ruokaa) ja käytiin nukkumaan. Illalla kun sammutettiin valot oli mielettömän pimeää ja hiljaista. Kun heilutti kättä ihan silmien edessä, sitä ei nähnyt. Ei tehnyt mieli lähteä vessaan enää siinä vaiheessa.

Toisena päivänä lähdettiin hyvissä ajoin aamulla aamupalan jälkeen luonnonpuistoon. Nyt lähdettiin vähän pidemmälle. Maisemat oli jälleen kerran uskomattomat. Safarilla oli savannia, ihan tiheää metsää, jokia, vehreää nurmikkoa, ihan kaikkea. Yleensä kun miettii Afrikan luontoa tulee mieleen vaan ruskeat savannitasangot, mutta nyt huomasi että se on myös paljon muuta. Maisemista teki hienon myös ympärillä kohoavat vuoret. Meidän onneksi päätettiin lähteä safarille pienenä sadekautena. Toisaalta sateella on vaikeampi nähdä eläimiä mutta toisaalta lunto on juuri kauneimmillaan sadekauden aikana. Saimme vähän sadetta niskaan aamun aikana, mutta hyvin nopeasti iltapäivällä oli jo aurinkoista ja kuumaa. Tietysti safarillla kaikista vaikuttavimpia ovat eläimet. Nähtiin norsulaumoja, jotka oli tosi vaikuttavia, seepra ja gnu-antilooppilaumoja, kirahveja, impala-antilooppeja, topi-antilooppeja, puhveleita, hyeenoja, pahkasikoja, mangnusteja, erilaisia lintuja, strutseja, virtahepoja, krokotiilejä, gepardeja ja leijonia.

Meidän kuski/opas oli vielä parhaimmasta päästä. Jos nähtiin joku eläin mitä haluttiin kuvata se aina pysähtyi ja ajoi lähemmäksi. Päästiin esim. ihan norsulauman keskelle. Se oli aika hurjaa. Kaikista hurjin hetki koettiin ehkä kun opas lähti ajamaan of roudia suoraan tasangolla olevan puskan luokse. Se hiljensi vähän ennen puskaa ja pysähtyi puskan kohdille. Ajateltiin että miksi ihmeessä se nyt tähän jäi, mutta sitten nähtiin että puskassa olikin kaksi urosleijonaa sulattelemassa ruokaa. Ne oli ihan maha pömpöllään ja siinä ne lepäili ehkä metrin päässä meistä. Kaikista hienoimpia eläimiä kuitenkin mun mielestä oli gepardit. Ne oli niin virtaviivasia ja ne pilkut ja naaman viivat oli ihan kun maalattu niitten turkkiin. Ja millä vaihdilla ne juoksi. Siinä ois meikäläinen jääny aika nopeesti kakkoseksi vaikka ois ollu auto alla. Niitä ois voinu seurailla ja katella vaikka koko päivän. Ne oli upeita eiläimiä. Sitä ei voi oikein sanoin kuvailla miten hienoa on nähdä eläimiä joita on ennen nähnyt vaan telkkarissa tai eläintarhassa. Siellä ne elelee omaa elämäänsä just niinkuin haluaa.


Safarin puoli välissä päästiin joelle, jonka suuret laumat aina ylittää niiden kiertäessä Masai Maralta Tansanian puolelle. Tän joen ylitystä oon kattellu paljon telkkarista ja nyt se joki olikin siinä. Se oli täynnä krokotiilejä ja virtahepoja. Joen vastarannalla oli myös niiden eläinten raatoja jotka ei ollu onnistunut joen ylityksessä. Krokotiilit oli hirveen isoja ja läskejä. Ja siellä ne vaan köllötteli joen rannalla. Virtahevot uiskenteli vedessä ja välillä aina näkyi jonkun pää kun se meni veden alle. Ja yllättävintä oli kuinka paljon virtahevot piti ääntä. Kun ne tuli pintaan ne purskautti vedet ja koko ajan jostain kuului vesileikkien ääniä. Joen varrella asu myös punapersepaviaaneja. Niistä mä en tykänny.

Lounas syötiin safarilla. Opas ajoi meidät seeprojen lähelle puun juureen ja pysäytti siihen. Saatiin kaikki vähän syötävää lounasboxessa, jotka meijän kokki oli meille tehny. Oli kyllä ihanaa kävellä savannilla ja olla samassa tasossa eläinten kanssa. Tietty hirveen kauas autosta ei viittitty lähteä, mutta vähän edes päästiin kokeilemaan kirmaamista Afrikan tasangoilla. Kun eväät oli syöty ja kuvat otettu matka jatkui taas.


Kolmantena päivänä lähdettiinkin sitten aamulla ennen auringon nousua jo safarille. Kun ajaltiin luonnonpuistoon, nähtiin ehkä maailman hienoin auringonnousu. Se oli jotain niin upeeta. Oli hienoa katsoa kun savanni vaihto väriä kokoajan. Sitten kun näki vielä muutaman seepran laiduntamassa ja kuunteli sitä hiljaisuutta niin ah! ei vois parempaa toivoa. Oltiin safarilla about 4 tuntia ja sitten lähdettiinkin jo aamupalan jälkeen kotia kohti. Kolmen päivän safari oli ehkä turhan lyhyt, mutta meidän budjettiin ja aikatauluun se oli kuitenkin hyvä. Saatiin edes vähän tuntua villieläimistä ja siitä kuinka ne savannilla elelee.

Kun safari oli ohi, oli meidän tarkotus lähteä Zanzibaarille Tanzaniaan. Meidän piti lähteä heti seuraavana päivänä mutta sitten Joni tuli kipeeksi. Jonilla oli 39 kuumetta joten päätettiin ettei lähdetä. Matka olisi kuitenkin kestänyt noin kaksi vuorokautta ja se olis ollu istumista bussissa tai veneessä. Päätettiin mielummin viedä Joni sairaalaan ja hoitaa mies kuntoon. Oltiin ihan varmoja että Joni oli saanu malarian, kun kaikki oireet oli just kun malariassa. Sairaalassa kuitenkin tuli ilmi että Jonilla olikin vaan ylimäärästä elämää suolistossa, joka aiheutti kuumeen. Joni sai sitten tiputuksen jälkeen antibiootit ja onneksi tauti lähti paranemaan.

Enää meillä ei ollut aikaa lähteä Zanzibaariin joten päätettii että lähdetään takaisin Mombasan rannoille. Matka kesti taas sen hirveät 9 tuntia, mutta nyt kun tiesi mikä ihana ranta odotti niin ei matkakaan tuntunut niin pitkältä. Kun päästiin Mombasaan otettiin heti taxi kohti Diani beachia. Siellä majottauduttiin samaan paikkaan missä oltiin viimeksikin. Jounille Diani oli tietysti uusi paikka joten Jouni halusi ekana iltana lähteä vielä rannalle tsekkaamaan mestat.

Diani beachilla otettiin aurinkoa ja juotiin virvokkeita taas Forty Thievesissä. Se on kyllä loistava baari. Jouni halusi kokeilla sukellusta ja päätti lähteä fun divemaan. Mä päätin lähteä veneeseen mukaan ihan vaan kattomaan, mutta aamulla kun mentiin Jounin kanssa sukelluskeskukseen, yksi sukellusopettajista sai puhuttua mut ympäri ja vedin itsekkin märkäpuvun päälle. Päästiin nyt Jounin kanssa eri paikkoihin kun missä mä olin aijemmin sukeltanut. Meijän sukellusopettaja oli kenialainen Hamish joka oli sukeltanu jo kymmeniä vuosia ja oli yksi kokeneimmista opettajista.

Eka sukellus meni mun osalta hyvin. En tarvinnut enää paljon apuja ja pohjaan meno ei pelottanut enää yhtään. Odotin vaan että saisin nähdä taas sen ihanan väriloiston pohjassa. Ja sitähän se taas oli: UPEAA!! Nähtiin isoja kilpikonnia ja aivan mielettömän hienoja kaloja ja koralleita. Tietysti ois ehkä ollu järkevää vähän tutustua kaloihin ja koralleihin etukäteen että tietäisi mitä kattelis.

Kun ekasta sukelluksesta pääsin pintaan mulle tuli aivan järkyttävän huono olo. Olin ihan yrjön partaalla ja olin tosi merisairas. Kun toisen sukelluksen aika koitti, sanoin etten voi millään lähteä, että olo on niin huono. Tää meijän sukellusopettaja sanoi että laita räpylät vaan jalkaa ja mene veteen, että se helpottaa oloa. Ja niin se helpottikin, mutta vaan vähäsen. Olin selkä veneeseen päin kun huomasin että Jouni oli jo sukelluskamojen kanssa vedessä ja että meijän opettaja tulee mun luokse mun sukelluskamat mukana. Siinä se sitten iski mulle repun selkään ja regulaattorin suuhun. Sitten otettiin vaan käsistä kiinni ja lähdettiin laskeutumaan. Noin puolessa välissä laskua mulle tuli ihan järkyttävä piston tunne päähän. Sattui aivan mielettömästi. Näytin sitten meijän opelle että nyt saattuu päähän ja paljon. Se vei mua vähän ylöspäin ja pääkipu vähän helpotti. Mutta aina kun menin alas pääkipu tuli takaisin. Lopulta kuitenkin pääsin pohjaan ja olihan se taas mieletöntä. Ainoa huono puoli oli että, olin vieläkin vähän huonovointinen. Ja sain vielä tulikorallin pistonkin käteen siinä häseltäessä. Pystyin kuitenkin hyvin sukeltamaan. Kun noustiin pintaan, taas pahoinvointi alkoi. Ja kun päästiin veneeseen multa alkoi tulla nenästä verta. Olin aika huolissani koska ensin hirveä pään särky ja sitten vielä nenäverenvuoto (ekaa kertaa elämässä). Sukellus ei tainnu tehdä hirveen hyvää. Olin helpottunut kun vihdoin päästiin rantaan ja sain maata jalkojen alle. On se ihmeellistä miten merisairaus heti helpottaa kun pääsee rantaan. Siinä sitten purettiin sukelluskamat ja lähdettiin vielä maksamaan sukelluksia. Sukelluskeskuksessa meidän kanssa sukeltaneet näytti valokuvia valashaista, ne oli nähny sen just kun me oltiin tultu pois vedestä. Se on todella harvinainen ja kuulema vaikuttava näky. Harmi ettei Jounin kanssa sitä nähty, mutta mulle riitti kyllä ihan hyvin vähän pienemmätkin kalat.

Loppuloma vietettiin rauhallisesti rannalla maaten ja iltasin ravintoloissa pöyrien. Vikana iltana päätettiin vielä katsastaa paljon kehuja saanut Cave eli luola-ravintola. Käveltiin sinne vähän matkaa ja se oli tosi hieno. Tarjoilijoilla oli valkoiset käsineet ja kattaus oli viimosen päälle laitettu. Se oli luolaan rakennettu ravintola ja luolan yläosassa oli aukko mistä näki tähtitaivaan. Paikka oli myös suhteellisen kallis (verrattuna muihin ravintoloihin) mutta Suomeen verrattuna se oli ihan normaali ravintolahinnoissa. Juotiin siinä drinkit onnistuneelle matkalle.

Sitten alkoikin jo kotimatka. Ensin Mombasasta Nairobiin ja sitten Nairobista Lontoon kautta Helsinkiin. Matka meni hyvin paitsi yö Lontoon lentokentällä oli tuskaa. Lentokenttä meni kiinni illalla, joten jouduttiin "nukkumaan" tuloaulassa. Siellä oli todella kylmä, eikä ollut kunnon penkkejä missä olisi voinu edes harkita nukkumista. Aamulla sitten päästiin takaisin lentoasemalle, syötiin vähän aamupalaa, ostettiin viimeiset tuliaiset ja noustiin koneeseen kohti Helsinkiä.

Pisteenä loistavalle matkalle, Helsingissä kävi vielä ilmi että meijän rinkat on jääny Lontooseen. Eihän siinä sitten mitään muuta kun kohti Lahtea. Onneksi saatiin rinkat seuraavana päivänä kotiin kuljetettuina.

Nyt Afrikan matkaaja vaikenee, mutta toivottavasti vain hetkeksi!!

Kiitos koko reissuporukka!! Tätä matkaa en tuu ikinä unohtamaan!!

ASANTE SANA KENYA!!!!!!!

---