ReissuVihko

---

Atlantasta Washingtoniin

Torstaina laskeuduttiin Miamin välilaskun kautta Atlantaan. Löydettiin helposti emäntämme Sarahin kämpille. Käytiin matkalla soittaan huoltoaseman myyjän puhelimesta Sarahille, että ollaan lähimaastossa. Asuinalue oli tosi leppoisa ja kelistä tuli heti mieleen suomen kesä. Atlanta vaikutti heti ensivilkasulla todella siistiltä ja meidän silmää miellyttäviltä. Ehkä kelin, vihreyden ja rauhallisuuden ansioista näin oli.

Torstai-iltana Sarah vei meidät periamerikkalaiseen ravintolaan illastaan. Ravintolan kuitenkin omisti kreikkalaiset ja menu olikin sekoitus perinteisiä amerikan ruokia ja kreikkalaisia annoksia. Tarjoilija sai selville, että ollaan eurooppalaisia ja halus toivottaa saman mantereen jakajat tervetulleeks amerikan kamaralle. Tarjoilija oli siis syntyperältään kreikkalainen. Kuola valu, kun saatiin tuoretta kreikkalaista salaattia isot annokset alkupalaks. Ecuadorissa ei tällasta herkkua oltu nähty tai uskallettu tilailla salaatteja, kun kaikki vihannekset oli etikassa uivaa mallia.

Juomiks otettiin peri etelän tyyliin sweet tea, joka on siis kylmä, makea tee. Ei siis ihan jääteen makuista. Linda valitti pääruoaks kreikkalaisen täytetyn kanaleivän ja ite valittin perinteisen kalkkunaleikkeen perunamuusilla. Ruuat oli ok, ei mitään erityisen sävähdyttäviä, mutta syötäviä. Salaatti vei voiton pääruoista. Tarjoilija anto vielä jälkkärit tervetuliaislahjana, kreikkalaiset baklavat. Nam! Vattat pinkeinä pyörittiin autolle ja yöunille. Keskusteltiin Sarahin kanssa aterioidessa kaikenlaista. Sarahia kiinnosti työn puolesta suomalainen koulutusjärjestelmä, mutta ei osattu tarjota mitään hirveen kattavaa vastausta. Epäiltiin yksityiskoulujen puutteen luovan tasalaatuisempia oppilaita ja kehuttiin opiskelun ilmasuutta ja tukijärjestelmää.

Perjantaina suunnattiin keskustaan. Tavotteena oli ostaa prepaidkortti kännykkään ja kamera. Kortin osto osottautu kalliiks t-mobilen liikkeestä, jolla jo sim-kortti makso 20 dollaria ja kytkeminen 50 dollaria. Suunnattiin pikasen keskustakiertelyn jälkeen kaupunginosaan nimeltä atlantic station, jossa katteltiin lounastaukoo viettäviä amerikaanoja ja niitä viihdyttävää katusoittajaa. Mentiin varta vasten tänne atlantic stationille kattoon Target marketista kameraa, mutta vaihtoehdot oli aika vähissä eikä löydetty mitään meitä miellyttävää mallia. Syötiin meksikolaista safkaa pikaruokapaikasta. Meksikolaiset pikaruokapaikat on täälä tosi yleisiä. Ainekset on esillä pöydällä, joista sitten kasataan joko tortilla, taco tai kulho haluamilla täytteillä. Lisukkeeks tulee nachoja ja dippejä.

Lähdettiin illansuussa Sarahin ja hänen ystävän Tomin kanssa paikallisten illanviettoon. Matkalla määränpäähän Sarah kerto, että kyseessä on mensalaisten kokoontuminen. Tuumattiin tästä, että hauska nähdä paikallisten illanviettoo. Kokoontuminen oli yhden pariskunnan kotona, joilla oli hieno asunto, avara olohuone ja kaunis keittiö. Tarjoilu toimi myös hyvin: juustoja, viiniä, pitsaa ja suklaakakkua. Ryhmä tapaa kerran kuussa ja jokainen joka on kirjoja lukenu voi esitellä kirjansa ja antaa sen eteenpäin. Yleensä näistä alustuksista kasvaa aina keskustelu ja joku palauttaa meininkin taas raiteille esittelemällä oman kirjansa. Lopuks keskusteltiin matkustamisesta ja hiukan Suomesta. Hiukan harmitti, kun olin keskiviikkoiltana leikannu parran ja täällä lähes kaikilla miehillä oli pöyhkee karvotus leuan päällä. Ihmiset oli todella ystävällisiä ja huomaavaisia. Linda sai vähän lääketieteellistä tarinointia osakseen ja saatiin matkavinkkejä ja muutamia nettiosotteita tarkempaa tutustumista varten. Kiitettiin ja kurvailtiin nukkuun.

Lauantaina nukuttiin aika pitkään, kun perjantai meni aika pitkäks. Oltiin katottu, että kylillä on taide- ja käsityötori pystyssä. Mentiin ihmetteleen torihumua ja nauttiin mukavasta meille tutusta ilmasta. Muualla ilman kosteus, korkeus tai ite lämpötila on ollu vähemmän miellyttävä, mutta täälä ensimmäistä kertaa säästä tulee Suomi mieleen. Meininki oli lepposta. Köllöteltiin nurtsilla tovi vielä kierroksen jälkeen ja oltiin valmiita suuntaan kohti Washingtonia.

Sarah ja Tom toi meille meidän reput vielä bussiasemalle. Kiitettiin heitä oikeen ystävällisestä vastaanotosta ja hypättiin bussiin, joka ajo mutkitta ensimmäiseen määränpäähän, Charlotteen, jossa käytiin syömässä ja odotettiin Washingtoniin menevää, tunnin myöhässä ollutta bussia. Onneks meillä ei ollu kiire mihinkään joten stressi tästä oli aika vähästä.

Herättiin sunnuntaina Washingtonissa. Otettiin metro isäntä Billylle, joka asustelee kaupungin laidalla Huntingtonissa. Löydettiin nettiohjeitten kanssa hyvin perille, mutta vaikeuksia aiheutti hajonnut ovisummeri. Odoteltiin tovi Billyä, joka oli jo aiemmin toivottanu meidät tervetulleeks niin aikasin, kun vaan keretään hänen kotiinsa. Billy on kolmekymppinen kaveri, joka oli ehtiny palveleen maata kymmenen vuottaa armeijassa. Nyt Billyllä oli pystyssä bisnes, josta ei paljon kuultu, mutta kiireinen tuntu olevan, kun lähti asunnolta jo tunnin tapaamisen jälkeen ja sano olevansa bisneksillä koko viikon. Saatiin hieno, tyylikkäästi sisustettu kaksio käyttöömme koko viiden päivän ajaks eikä osattu siitä valittaakaan. Meidän huone oli Billyn työhuone ja siellä oli seinällä kaikkia palveluspalkintoja, mitaleista krikettimailaan ja kivääriin.

Billy neuvo meidät Pentagonin ostarille, josta meidän piti nyt viimein ostaa kamera ja liittymä. Löydettiin kamera. Haluttiin samantyylinen kamera, jota oltiin opittu reissulla käyttään ja sellanen löyty ostarilta vähän päivitettynä versiona. Liitymän suhteen selvis, että meidän ainoo toimiva puhelin ei toimi jenkeissä ja lähetettiin Nooralle ja Emmille viestiä, että tois uusia puhelimia mukanaan nykiin. Nähdään siis tytöt perjantaina nykissä.

Ostarilta lähdettiin kohti national mall-nimistä aluetta, jossa sijaitsee kaikki suurimmat monumentit ja museot Washington D.C:n alueella. Aukion toisessa päässä on Capitol (eduskuntatalo) ja toisessa päässä (noin puolen tunnin-tunnin kävelyn päässä) Abraham Lincolnin muistotemppeli. Keskellä tätä kompleksia on kynänmuotonen Washington monumentti. Aukion kummallakin kyljellä on paljon museoita ja Lincolnin temppelin päässä on paljon sotien ja presidenttien muistomerkkejä.

Käytiin palloileen inkkarimuseossa ja Smithsonian-instituutin linnassa. Katteltiin vähän aikaa aukiolla pesäpallon pelailua ja pötköteltiin. Ennen kämpille menemistä käytiin hakeen vielä marketista aamupala-aineksia ja ihmetteleen kakkujen määrää.

Maanantaina tehtiin monumenttikierros ja alotettiin se valkoselta talolta, joka oli näkemisen suhteen pettymys. Talohan se vaan on, mutta mitään sytkähdystä ei tullu, että nyt ollaan täälä. Ei päästy sisälle asti vieraileen, kun ei oltu ilmotettu itteemme kahta viikkoo aikasemmin tuleviks. Jatkettiin matkaa tästä kohti vietnamin sodan muistomerkkiä, joka oli henkilökohtasuudessaan toimiva, jokaisen kaatuneen nimi oli kirjoitettu puistossa kaartuvaan seinään. Lincolnin temppeli oli ihan vietnamin sodan muistomerkin vieressä. Se oli näyttävä kokonsa puolesta ja Abe istu yhtä varmana paikallaan, kun mielikuvissakin tästä isosta veistoksesta. Kävelyn varrelle sattu Korean sodan muistomerkki, joka herätti siinä mielessä tunteita, että sotilaat tosiaan taisteli ja menetti henkensä heille tuntemattoman kansan puolesta. Koreoiden välisessä sodassa siis oli jenkeilläkin sormet pelissä. Seuraavaks pyörähdettiin vastavalmistuneella Martin Luther King jr. muistomerkillä, mikä oli piristävä, ajatuksella koottu kokonaisuus.

Kierrettiin samalla lampee, jonka ympärillä kirsikkapuut oli jo kukkinu. Aben temppelin jälkeen siis ajauduttiin hiukan pidemmälle itse aukiosta. Rooseveltin mittava muistomerkki oli pikkukävelyn päässä. Kokonaisuus piti sisällään useita vesiputouksia ja monia graniittiin painettuja lainattuja lauseita. Pituutta monumentille kerty varmaan lähemmäs sata metriä.

Samuel Jeffersonin temppeli tuli vastaan toisella puolella lampee. Kompleksi ei ollu ihan niin näyttävä kottero kun Abella, mutta paikka lammen rannalla näytti hienolta. Rahaa tähänkin temppeliin oli aika lailla upotettu.

Alettiin oleen aika täynnä muistomerkkejä, mutta päätettiin vetää koko touhu ihan överiks ja mennä vielä toisen maailmansodan muistomerkille, joka löyty keskusaukion keskivaiheilta. Iso suihkulähdekokonaisuus oli G. W. Bushin alulle panema eli aika tuore. Huilailtiin monumentin penkillä ja ihmeteltiin tätä sodista elävää kansaa. Viimeseks mentiin vielä vilkaseen keskellä ollutta Washington monumenttia, joka kyllä näkyy pidemmällekin.

Tiistai alotettiin kirjastokierroksella. Library of congress oli näyttävä paikka, josta päällimmäisinä jäi mieleen jylhä sisustus. Maalaukset katoissa oli hienoja ja lukusali näytti kelvolliselta. Kirjastossa pyöri muutama amerikan historiaa käsittelevä näyttely ja esillä oli myös presidentti Jeffersonin kirjasto. Kirjastorakennus oli sisältä kuitenkin kaikista vaikuttavimman olonen, eikä muu sisällä ollut suuremmin herättäny tunteita. Ihan kirjaston vieressä oli tää aukion toisesta päästä löytyvä capitol, joka paljastu vasta sisälle mentäessä eduskuntataloks. Mentiin johdetulle kierrokselle, joka alko mahtipontisella videopätkällä. Tän jälkeen kaveri selitteli sisällä olevista patsaista ja maalauksista tarinoita. Hämyintä oli ihmetellä huonetta, jonka korkeus oli noin sata metriä. Syvyysnäkö ei oikein toiminu tai ollu harjottunu ylöspäin tarkkailun suhteen siihen asti, että korkeuden olis tajunnu. Kyseessä oli kupolikatto. Päästiin vielä sattumalta vilkaseen eduskunnan istuntoo, kun joku vastaan tullu heppu tyrkkäs meille liput käteen. Käsittelyssä oli grand canyonin alueen kalastus eikä meitä oikeen napannu kuunnella juttua eikä kiinnostanu kansanedustajiakaan joita ei ollu paikalla kahden keskustelijan ja niiden avustaijen lisäks muita kuin puhemies tovereineen ja sihteerit.

Tän jälkeen meidät oli kyllästetty liialla sisäilmalla ja lähdettiin palloileen ja syömään kohti chinatownia, jossa tiedettiin myös keskustan alueen toisen marketin sijaitsevan. Tarvittiin aamupala-ainesten suhteen täydennystä. Törmättiin matkalla jonkunlaiseen yleisötapahtumaan, jossa muisteltiin tasa-arvosuuden ja vapauden julistamisen juhlintaa.

Keskiviikkona sattu sateleen sen verran, että päätettiin pitää museopäivä. Oltiin kuultu, että air and space museo on kattava kokonaisuus ilmailuhömpötyksiä ja päätettiin mennä kummasteleen sitä touhua. Kakskerroksisessa rakennuksessa olikin monen moisia eri vuosikymmeniltä eri tarkotuksiin suunnattuja lentokoneita roikkumassa katosta. Joitakin avaruussukkuloita ja ohjusten runkoja oli myös näytillä. Koettiin mielenkiintoseks huonekokonaisuudet, jossa perehdytettiin universumin tutkimiseen. Lentokoneiden ja avaruusalusten toimintaperiaatteitakin opetettiin perusteista alkaen, mutta itte museo oli niin kattava, että keskittyminen alko harhailla jo muutaman huoneen jälkeen. Informaatioähky oli niin suuri, että keskityttiin vaan ihaileen näyttäviä koneita ja vempeleitä. Wrightin veljesten ensimmäinen konekin oli lentäny näyttelyyn ja päästiin kummasteleen sitä. Apollon kuumoduli oli kans päässy näytille ja siinä kummastutti se, että se oikeesti näytti ihan foliosta ja kreppipaperista askarrellun näköseltä. Teippiä oli saumoissa ja kaikkee. Huh huh. Avaruusjeeppi oli kans räyhän näkönen.

Huomattiin ajan kuluminen vasta pois lähtiessä, kun tajuttiin museoiden olevan enää vaan tunnin auki. Mentiin national Archives –arkistoluolaan, joka osottautu mielenkiintoseks paikaks. Ensiks kierrettiin Benjamin Franklin näyttely, josta siirryttiin oikeiden arkistojen helmien pariin korkeeseen kupolikattoseen saliin, jossa valaistus oli hämärä, että lappuset ei kärsis. Yllätykseksemme tosiaan päästiin saliin, jossa säilytettiin jenkkien itsenäisyys julistusta ( Declaration of independence) ja julistusta ihmisen vapauksista (Bill of rights). Lisäks näytillä oli usan perustuslakia ja muuta juhlallista. Arvokkaiden aikaa nähneiden paperien äärellä olo tuntu jotenkin epätodennäköseltä. Tän lappusen äärellä on ollu aiemmin aika monia merkittäviä henkilöitä ja nyt me kaks lisää. Salin ulkopuolelta löyty vielä alkuperänen Magna carta, joka on ollut aikoinaan ensimmäinen tasavertaisia oikeuksia julistava paperi, kaukaa keskiajan Englannista. Lopetettiin museopäivä tyytyväisinä.

HIlpastiin tästä vielä bussilla keskustan läheiseen Georgetowniin, joka osottautu oikeen toimivaks ostos- ja ravintolakeskukseks. Henki oli tuore ja nuorekas, mutta rakennukset oli vanhoja ja tyylikkäitä. Katteltiin ja kierreltiin siellä tovi ennen kämpille paluuta.

Torstai oli meidän viimenen päivä Washingtonissa. Haluttiin kattella kaupunkia nyt vähän keskusaukioo kauempaa ja suunnattiin kohti pentagonia. Rakennuksena se oli tosi mitäänsanomaton läheltä. Ilmasta tai korkeelta kattottuna se voi näyttää hienolta, mutta meille se ilmeni vaan kakskerroksisena kasana betonia. Tästä edettiin Arlingtonin hautausmaalle, jossa päästiin näkeen sotahullun kansan vainajien lepopaikkoja. Samanlaisten kivien määrä oli valtava. Silmänkantamattomiin suoria rivejä valkosia kiviä, joissa toisella puollella kivee saatto olla vaimon kaiverrus. Kivet erotti toisistaan vaan nimi. Hautausmaa oli jaettu fiksusti osastoihin, joten etsintä on helpompaa. Lisäks hautausmaalla kulki autoteitä, jossa vilisteli turistibusseja. Nähtiin tuntemattoman sotilaan hautakammiolla seppeleiden luovutusseremonia, jossa sotilaat otti jämäköitä askelia ja trubaduuri töräytti sulosointujen joukon. Hautausmaalta löyty kenraali Leen muinainen asunto, jota käytiin kattoon. Lisäks kurkattiin John F. Kennedyn ja Jackie O’n hauta.



Hautausmaan vieressä oli Iwo Jiman –muistomerkki, joka toimii samalla myös jalkaväen (marine corps) muistomerkkinä. Merkki on tehty valokuvan pohjalta, jossa lippua pystyttää joukko jalkaväenkavereita toisen maailman sodan aikana. Kuva on varmasti tuttu monille ja siks haluttiin sitä käydä kattomassa. Merkissä yllätti sen koko. Se oli paljon isompi mitä oli kuvitellu. Hintaa veistoksella oli n. 860 000 dollaria. Voi vaan kuvitella, mitä ne temppelit on maksanu..Täälä tapa muistaa merkkihenkilöitä on hiukan suureellisempi suomeen verrattuna. Sodan glorifioiminen kyllä tuntuu paistavan näistä massiivisista monumenteista läpi. Kaikki rauha kuitenkin menetetyille sieluille.

Käppäiltiin täältä vielä georgetowniin, joka teki meihin lepposuudellaan vaikutuksen. Hengailtiin siihen asti puistossa, kun siivilipukunen poliisi tuli kyselee ollaanko nähty jonkun sitovan jotain. Vastattiin hämärään kysymykseen kieltävästi ja sitten kyseli henkilön tuntomerkkien perusteella näkemästämme. Hipsittiin pian pois, vaikka ei asiasta mitään tiedetty. Sitomis –kysymys oli niin hämärä, että kyseessä oli voinu olla vaikka pommi. Siiviilipukusia etsiviä oli useempikin lähiseudulla ja muutamia poliisiautoja oli tien suussa valot päällä. Kaikki putiikit tuntu sulkevan tänään aikasemmin yksityistilaisuuden takia ja siinä sitten pähkäiltiin mahdollisen pommin ja arvokkaiden shoppailijoiden yhdistelmää. Arvoitukseks se kuitenkin jäi, kun hilpastiin viimestää kertaa metrolla Huntingtoniin.

Aamulla osotteena on ensin union station ja sieltä New york, jossa meidän on tosiaan määrä saada vieraita suomesta. Seuraavat kaks viikkoo vietetään new yorkissa Nooran ja Emmin kanssa. Odotetaan innolla näkemistä ja isoa omenaa, kaupunkien kaupunkia.

We are in a new york state of mind

---

Comments

[anonymous]

Heipä Hei! Kyllä Amerikassa on kaikki niin suurta ja kaunista ja lippujakin on liehumassa. Mukava oli nähdä Teistä molemmista ns. "naamakuva". Hyvää jatkoa ja teiveisiä Tytöillekin. Aurinkoiselta Karkonkujalta tervehdys.

[anonymous]

Oikein Hyvää Syntymäpäivää S I M O L L E!!!!!!!! Kaikille Teille mukavaa loppulomaa, jaksamista, terveyttä ja iloista mieltä. Kävimme eilen Papan kanssa laittamassa Lumikankaan kesäkuntoon odottamaan juhlaa ja juhannusta. Voimme mennä Vapuksi sinne. Valitettavasti ystävämme ovat niin huonokuntoisia nykyään, että eivät jaksa enää ajella sinne saakka. Joudumme siis viihtymään edelleen toistemme seurassa. Vaikka kyllähän tässä jo niin paljon on kokemuksta saatu. Pappa muute aprillasi minua niin lapsellisesti, että vieläkin naurattaa. Terveisiä Karkonkujan mummulasta