Advertisement
Published: December 30th 2009
Tervehdys uskollisille lukijoille! Tanaan jysq-matkat tarjoavat yhteenvedon jouluaatosta asti... Heti alkuun julistetaan myos lukijakilpailu: J lupaa 100 euroa sille, joka arvaa meidan hotellin tallelokeron koodin (Pedro ei saa arvata, koska ehka muistaa sen vanhoilta reissuilta). S vaittaa, etta se on ihan liian ilmeinen ja varas arvais sen heti toisella yrittamalla. Jokainen saa siis kaks arvausta. Antaa tulla ehdotuksia! Valituslupaa ei ole ja kisa menee kiinni kun itse paatan.
Aattona mentiin tosiaan meidan "tutun" suosittelemaan paikkaan Cabaña las Lilakseen. Menussa oli lueteltu kuus eri ruokalajia seka nelja eri viinia. Kukaan ei selittanyt meille, miten homma oikein toimii ja pariin kertaan kyseltiin, kuuluuko nama kaikki viinit siis hintaan. Silti ei tajuttu, etta menuun kahdelle tosiaan kuului nelja PULLOA viinia. Otettiin alkuun skumppaa antipastojen ja ensimmaisen alkuruoan eli raputerriinin kanssa, seuraavaksi Chardonnayta lohialkupalan kanssa ja sitten Merlot'ta pihvin kanssa. Tassa vaiheessa poydan vieressa seisoi kaksi viinicooleria ja poydassa punkkupullo. Suomalaista alkoi kylla havettaa ja samalla tuli tuska siita, etta eihan tata kaikkea vaan pysty juomaan vaan on pakko jattaa. Onneksi saatiin skumppa sentaan tyhjaksi... Juuri kun oli saatu pihvit syotya, tarjoilija tuli kaatamaan meille uudet skumpat ja pelkasin jo hetken, etta sekin pullo taytyy juoda kokonaan, mutta talo tarjosi keskiyolla skumppalasin ja kaikki skoolailivat ihan kuin Suomessa uutena vuotena. Sitten porukka ryntasikin ulos ja tajuttiin, etta siella ammutaan raketteja, mutta ei ehditty nahda yhtaan, joten ei niita monta raiskitty. Jalkkarin kanssa oli luonnollisesti oma viini. Kuka pystyy juomaan kahdestaan pullon makeaa viinia?? No ei me ainakaan. Jalkkarin jalkeen tuli viela kahvi ja kakun ja turronin palasia. Ruoka oli tosi hyvaa, vaikka ei kylmat vareet -tasoa, mutta kokonaisuus oli kuitenkin ehdottomasti hintansa arvoinen kokemus. Viereisessa raflassa oli jo alkanut bileet satamarannassa, mutta meita kutsui kylla hotelli 4,5h syomisen jalkeen.
Joulupaivana paastiin vasta tosi myohaan liikkeelle ja suunnattiin Recoletan hautausmaalle, jonne on haudattu kaikki Argentiinan nimekkaat. Aivan upeita hautamonumentteja, kaikki tosi kookkaita, joihin sukulaiset paasevat sisaan viemaan kukkia. Oli polttavan kuuma ja loppuiltapaiva vietettiinkin Freddon jaatelokahvilassa kortteja kirjoitellen. Oli myos hauska seurailla Recoletan kaupunginosan hienostorouvien ja heidan puudeleidensa touhuja. Kaveltiin takaisin keskustaan ja mietittiin, mita viela tehtais, kun osuttiin sattumalta kulttuurikeskuksen ovelle, kun siella oli 10 min. paasta alkamassa ilmainen tangotunti ja -konsertti. Itse keskus oli mielettoman upea vanha talo, josta tapahtuman aluksi kerrottiin pitkat patkat innostuneesti espanjaksi. Oli hauska seurata, miten ennestaan tuntemattomat, nuoret ja vanhat ennakkoluulottomasti lahtivat harjoittelemaan tangon kuvioita. Olis mekin menty, mutta kun ei ymmarrety opettajan ohjeista juuri mitaan... Lopulta paastiin meidan odottamaan osuuteen eli kuultin hieno lapileikkaus argentiinalaisen tangon eri aikakausilta.
Lauantaina eli tapaninpaivana mentiin Palermon kaupunginosaan, joka on trendikkaan keskiluokkainen. Odotin (S) etta olis kiva alue, mutta silti paasi yllattamaan positiiviesti. Kierreltiin ensin outleteissa, joissa oli enimmakseen paikallisia merkkeja ja sitten Palermo Sohossa, jossa oli mielettomia paikallisten pienten designereiden putiikkeja. Jotain saatiin ostettuakin, mutta hauskinta oli kun minulle (J) tarjottiin kahta paitaa 20euroon ja kaupan paalle olisi saanut jotain maitotiivistetta! Myyjakaan ei ollut kovin vakuuttunut tarjouksen laadusta, mutta muistutti maidon olevan kaytossa myos paikallisissa sairaaloissa... Sohossa oli tosi kivoja baareja ja ravintoloita, nuorekkaita ja tyylikkaita, muttei silti kliinisia. Palermosta tuli ihan meidan suosikkialue! Jos joskus vain tullaan uudelleen Buenos Airesiin, niin aivan varmasti mennaan Palermoon majailemaan.
Sunnuntaina mentiin taas San Telmon antiikkimarkkinoille ja Jaakko osti jo ekalla kerralla bongaamansa syphonin eli 30-luvulta peraisin olevan buenosairesilaisen soodapullon. Kierreltiin vahan vaate- ja nahkakaupoissa ja lopulta kaveltiin tuskissaan pois koko pitka katu, jolla myytiin vaikka mita kraasaa. J on hinkunut matea, teen tapaista yrttijuomaa, koko matkan ja vihdoin sai kupillisen kadulta termarista. No menihan siita molemmilta vatsa sekaisin, onneksi vasta kun oli ehditty hotellille. Illaksi mentiin viela Palermoon, jossa oli lauantaina jaanyt muutama katu kiertamatta ja siella oli joitakin kauppoja auki. Kiertelyn ja driksujen jalkeen kaytiin viela Palermo Hollywoodissa syomassa ja paikallisen suosituksesta loydettiin parillaravintola Las Cabras, johon jouduttiin viela kymmelta illalla jonottamaan 20 minuuttia. Olihan se sitten tosi tasokasta lihaa ja hyvaa viiniakin. Varsinkin J:n sisafile oli niin pehmeaa, etta sita olis voinut syoda lusikalla. Ei muuten oltu juotu viinia reiluun kahteen paivaan, taidettiin saada aattona lieva yliannostus.
Maanantaiaamuna lahdettiin laivalla salmen yli Uruguayhin Coloniaan. Se on pieni historiallinen kaupunki, jota kovasti kehutaan, mutta meista se tuntui liian puunatulta ja kliiniselta. Totta kai se oli kaunis, kuoppaisia mukulakivikatuja ja matalia, varikkaita kolonialismiajan ajan taloja, joista vanhimmat 1600-luvulta, hienot nakymat avomerelle. Pari tuntia kierreltiin kaupungilla ja syotiin meidan oppaan mukaan kansallissnack, joka ainakin meidan tapauksessa oli jaahtynyt pihvi kylman sampylan sisalla. Sitten otettiin paikallisbussi rannalle, jossa vaihdettiin uikkarit ja kaytiin pulahtamassa. Harmi kylla oli pilvinen paiva, vesi oli jotain 20 astetta ja mukavan viileaa. Colonia oli kylla uninen pikku paikka, bussitkin kulkivat niin harvoin, etta ehdittiin jo pelastya et missataan meidan jatkobussi Montevideoon. Siistimpaa siella kylla on kuin Argentiinassa ja ihmisilla on hoidettuja puutarhoja ja sisapihoja. Roskan maara Argentiinassa on ihan tajuton.
Bussimatkalla Coloniasta Montevideoon nahtiin paljon lehmia, jotka soivat rauhassa ruohoa isoilla laitumilla ja nayttivat ihan onnellisilta. Tama oli tarkeaa S:lle, joka potee huonoa omaatuntoa siita, etta on syonyt runsaassa kahdessa viikossa enemman lihaa kuin monet koko elamansa aikana. J vakuuttaa koko ajan, etta Argentiinassa lehmat on ainakin suurimman osan elamastaan isoissa aitauksissa ulkona ja syovat tuoretta ruohoa. Brasiliassa onkin siten ihan toinen todellisuus. On laskettu, etta matkalla J on syonyt noin 8 kiloa ja S noin 5 kiloa lihaa. Kaikille kerrottakoon, etta tallainen lihansyonti aiheuttaa suht pahoja hajuja eri lahteista. Iho haisee kummalta ja hengitys on aamuisin hmm... tunkkainen. Vatsahapot ovat kovilla! Koko aikana S on kolmena paivana ollut syomatta pihvia, J kahtena.
Bussin ikkunasta nakyivat muuten myos istutetut eukalyptusmetsat. Niita oli sentaan vain toisella puolella tieta ja toinen puoli oli ihan luonnontilassa. Tosi vehreaa maisemaa.
Montevideo oli rahjainen, mutta ei suinkaan aavemaisen hiljainen, niin kuin opas ja monet meidan tapaamat turistit ovat kertoneet. Ihan ydinkeskustan muutaman kadun ulkopuolella on paljon ransistyneita, hylattyja taloja, joista kasvaa pensaita ja kukkia, mutta kylla kaduilla silti elamaa on. Aivan upeita rakennuksia, joista tosi monia oli myos restauroitu. Jopa upeampaa arkkitehtuuria kuin Buenos Airesissa. No, vaikea verrata, kun BA on niin paljon isompi. Ennen safkaa kaytiin yhdella baarikadulla juomassa paikallista erikoisuutta eli medio y mediota. Puoliksi skumppaa ja puoliksi suht makeaa valkkaria. Aika hyvaa muuten.
Aamulla lahdettiin kiertelemaan kaupunkia ja katseltiin lahinna puistoja ja hienoja taloja. Paadyttiin satama-alueelle Puerto Mercadoon, josta syotiin hyvat sapuskat medio y medion kera. J lihaa ja S kalaa. Sielta mentiin karnevaalimuseoon. Karnevaalit on taalla tosi kova juttu ja silla on jo 150-vuotiset perinteet. Meidan superpaska opas ei tietenkaan tieda mistaan mitaan. Helvetti sentaan. Se opas on osoittautunut koko ajan paskemmaksi ja paskemmaksi. Poltan sen saatanan tekeleen kun paastaan kotiin. Kotiinpaasykin on epaselvaa. Boardataan reilun tunnin paasta BA:n lennolle Lontooseen, jolla on Sao Paolossa valilasku. Jos sielta lennetaan pihalle, niin sitten ollaan todellakin kusessa. Kaikki varaliput on Buenos Airesista... Virkailijan mukaan :"ihan hyva tilanne, vain 27paikkaa ylibookattu Sao Paolosta Lontooseen". Voi helkutti... muutaman tunnin paasta sitten tietaa miten kavi. Jannittaa ihan sikana.
No illaksi palattiin Buenos Airesiin ja vaihdettiin hotellia suht lahelle edellista. Paljon kivampi hotla kuin aiempi ja halvempi, joskin alue oli hiukan kolkompi. Tyhjia parkkihalleja, strippiluolia, katuhoroja yms.. Mutta ei mitenkaan turvaton fiilis kuitenkaan. Illalla kaytiin viela syomassa viimeiset pihvit(jos siis paastaan tanaan pois) ja otettiin lisana viela chorizoa ja verimakkaraa. Ensimmaista kertaa ei saatu lautasta tyhjaksi. Yritettiin katsoa kaupasta viela skumppaa mukaan (Mumm ja Moet tekee taalla Argentiinan Mendozassa skumppaa omilla brandeillaan ja varmasti tekevat ihan hyvaa..), mutta taalla ei saa myyda kaupoista ulos alkoholia klo 22.00 jalkeen.
Kuvat tulee perassa. Toivottavasti nahdaan pian myos livena. Jos jollain on jotain kemutusta uutena vuotena, niin ilmoitelkaa. Tullaan mielellaan jos vain paastaan kotiin.
Advertisement
Tot: 0.051s; Tpl: 0.009s; cc: 7; qc: 23; dbt: 0.0288s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1mb
anonymous
non-member comment
Hyvää uutta vuotta ja toivottavasti pääsette kotio! Mä en yhtään muista, milloin Jaakon synttäri on, joten synttäripäiväyhdistemistä en saa saa luotua tallelokerokoodia. Koitetaan siis teidän hääbilepäivämäärää eli arvaus on 1310.