Advertisement
Published: February 27th 2006
mä heräsin jo kasilta. Minnan annoin nukkua melkein ysiin asti. Pikanen aamupala ja junalle. Perillä piti olla yhdentoista aikaan. Yks mies juna-asemalla yritti löytää taksia sairallalle. Mä sanoin, et ollaan kävelemässä sinne ja mukaan se lähti vaikka kerrottiin, et ollaan liikenteessä ekaa kertaa eikä ihan tarkkaan tiedetä mihin mennään. Mut helposti löydettiin perille! Ja Angie oli tosi mukava!
Heille oli järkytys se, että ollaan vasta 2.vuoden opiskelijoita, sillä he eivät ota vastaan kuin 3. tai 4.vuoden opiskelijoita. Missähän on nyt sitten ollu tietokatkos? Ongelmahan on se, että me ei nyt saada tehdä paljon mitään. Verenpaine on tyyliin ainut jota saadaan tehdä itsenäisesti. Aina pitää olla hoitaja mukana, kun menään potilaan luo. Muuten voi tulla äkkiä haaste perään. Kaikista harmillisinta on, ettei saa harjoitella kanylointia mitä Suomessa olevat ryhmäläisemme saa tehdä. Tuli vähän sellainen olo, että tämä nyt on vähän tällaista sivusta seuraamista, mutta senhän näkee sitten vasta oikein harjoittelussa miten asiat sumpliintuu.
Aamuvuoroa tullaan lähinnä tekemään, koska käydään junalla töissä eikä he halua meidän liikkuvan junalla enää iltamyöhällä.
Mukavia oli kaikki ihmiset sairaalalla ja ilomielin ottivat kaikesta huolimatta meidät vastaan. Työmatkaa kauhisteltiin. Täältä menee junalla n.40min sairaalle ja se oli heidän mielestään kauhean pitkä matka. mutta ei se meistä ainakaan tuntunut oikein pahalta.
Sairaalalta oli mahtavat näköalat! 😉 siellä on vain 8kerrosta, niin näkee kaikkien asuinaluiden yli keskustaan ja olympia puistoon! 😊
ja eiku ruokailemaan! moido!
Advertisement
Tot: 0.108s; Tpl: 0.009s; cc: 11; qc: 50; dbt: 0.0633s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
höpönassu
non-member comment
eikö ne siis tienny että te ootte vasta 2.vuotta? aika hassua..toivottavasti saatte ees jotain tehä sielä..