Kambodza

---

Edessa oli ensimmainen maarajan ylitys sitten latinalaisen amerikan joten vertailua toiminnasta paasi suorittamaan. Melko suuri raja-asema, eika lainkaan sellaista sirkusta kun aiemmin olin nahnyt. Vain muutama rahanvaihtaja, ei muita kaupustelijoita, ja Aasiassa rahanvaihto nakyi olevan naisten tehtava, toisin kuin latinomaissa. Nyt ei matkatavaroita katseltu pistokokein vaan kaikki kantoivat omansa lapivalaisun kautta. Talla kertaa tarvittiin myos viisumi mutta ei etukateen vaan sen sai mutkattomasti rajalla ja hintakin oli ns. oikea. Maisema ei etelaisesta Vietnamista oikeastaan mitenkaan poikennut, jonkin verran riisipeltoja ja paljon pusikkoa joka arvatenkin piti sisallaan runsaasti rajahtamattomia ampumatarvikkeita. Kirjoitus muuttui taas mitaansanomattomiksi harakanvarpaiksi Vietnamin lansimaisen merkiston jalkeen. Ranskalaiset siis olivat taalla jattaneet jalkeensa lahinna arkkitehtuurin tyylia. Phnom Penhiin saapuessa ensivaikutelma oli Vietnamiin tai Thaimaaseen verrattuna aavistuksen rennompi, ainakin bussiasemalla paivystavat ukottajat olivat niin hitaita etta ehdin napata rinkkani ja lahtea kavelemaan vauhdikkasti pois ennen minkaanlaisten tarjousten kuulemista. Kavelin muutaman korttelin kohti joen rantaa ja viimeisen korttelin kohdalla loytyikin sopivalta vaikuttava guesthouse. Huone 5 usd /yo joten kaupat tuli enka vaivautunut raahustamaan vertailevia tarjouksia kyselemassa. Hintojen hahmottamista helpottikin jenkkidollarin kaytto lahes kaikessa kaupankaynnissa, ja paikallinen riel oli kaytossa vaihtorahana kolikoiden sijasta. Iltaelama naytti varsin reippaalta kun kavelin kartoittamassa ruoka- ja juomatarjontaa lahistolla. 24h aukioloa ja ns. hostess baareja naytti olevan runsaasti. Normaaleissakin kapakoissa baarihenkilokunta mielellaan jututti turistia, nain englanninkielen taitojaan harjoitellen.

Seuraavana paivana kavelin katselemassa kaupungin nahtavyyksia, ja jattamassa viisumihakemuksen Laosin suurlahetystoon, koska seuraavassa suunnitellussa rajanylityksessa ei viisumia ollut rajalla tarjolla. Havaitsin myoskin etta taalla motokyydin hinnasta ei tarvinnut taistella ikuisuutta vaan standardi 1 usd oli se mita pyydettiin. Liikenne oli, jos vain mahdollista, viela kaoottisempaa kuin Vietnamissa joten jalankulku seassa ei ollut kovin hermoja lepuuttavaa toimintaa. Keskustorilla kavin tinkimassa t-paitoja ja sain kuulla yksivaristen olevan kallimpia kuin jotakin tuotemerkkia kantavien, ja aavistuksen laadukkaammilta ne vaikuttivatkin. Kavin myos vilkaisemassa varsinaisia reppumatkaajakortteleita Boeng Kak -jarven rannalla, ja jos Thaimaassa yleisin kysymys oli "Tuk tuk, sir?" / "Massage, sir" ja Vietnamissa "Motorbike, sir" niin taalla se oli "Anything, sir?" Itse jarvi oli melkoisen rehevoitynyt ja kasvillisuutta kierrellen muutama vene yritti houkutella turisteja kyytiin. Tein havainnon etta jatehuolto ei aivan parhaassa terassa ollut mutta mita olin lukenut niin aikaisemmin roskalajat kaduilla olivat viela paljon suurempia. Muitakin merkkeja melkoisten levottomien aikojen lahimenneisyydesta oli, jokirannassa oli kerjalaisia ainakin enemman kuin tarpeeksi. Turistiesitteet aiheellisesti varoittivat antamasta liian suuria rahoja eli lahinna dollareita kerjalaisille, koska tyotatekevatkaan eivat kovin erityista palkkaa saa. Muuten kylla ihmiset vaikuttivat hyvin optimistisilta, mika ei liene ihme menneen hallinnon loputtua ja huomattavasti valoisamman tulevaisuuden ollessa edessa.

Seuraavana paivana kun jatkoin kaupungin katselua, ja sain myos uuden kameran ostettua kun olin paattanyt mita haluan ja vertaillut hintoja muutamassa liikkeessa. Paivallisen syotyani istuskelin foreign correspondents clubin kattoterassilla ja kerroin seka kuuntelin matkatarinoita hollantilaisen reppumatkaajan kanssa jonkin aikaa. Tuon jalkeen lahdin kaymaan majoituspaikassani ja sopivasti perille paastyani huomasin etta oloni ei ole aivan paras mahdollinen. Muutaman vessakaynnin jalkeen tajusin etta kyse on turistiripulista. Mahdolisimman paljon nestetta tuli matkaajastanne ulos vuoroin kummastakin paasta suhteelisen unettoman yon aikana. Aamulla ilmeisesti olin tyhjentynyt riittavasti koska olo parani selvasti, mita nyt jalkani olivat hyyteloa ja olin kaikin puolin erittain vasynyt. Enpa lainkaan ihmettele etta kyseisenkaltainen tauti voi koitua kohtaloksi heikkokuntoiselle. Kokeilin syoda vahan aamiaistakin ja erityisesti vesimeloni maistui hyvin ja kaikki vaikutti pysyvan sisallani. Siispa paivan mittaan join kuusi litraa vetta seka useita lasillisia tuoremehua ja nukuin kun se ei yolla ollut juurikaan sujunut. Iltapaivalla jaksoin sen verran ulkoilla etta hain passini pois Laosin suurlahetystosta. Seuraavana paivana olo oli jo aimo harppauksen lahempana normaalia ja kykenin suunnittelemaan seuraavaa siirtoa. Viela aavistuksen vajaakuntoinen kun olin niin paatin suunnata etelaan Sihanoukvilleen lepailemaan rantamaisemissa hetken.

Muutaman tunnin bussimatka oli muuten hyva, mita nyt Khmerin kielinen musiikki oli turhan kovalla. Takanani istui reppumatkaaja jonka englannin aksentti valittomasti paljasti kotimaansa olevan Suomi hanen puhuessaan amerikkalaisen travellerin kanssa. Olin jo Phom Penhissakin kuullut suomea puhuttavan joten Kamboza vaikuttaa olevan vahvassa suosiossa sieltapain tulevien matkaajien keskuudessa. Nyt en perilla suorittanut majoitusarvontaa vaan otin motokyydin paikkaan jonka omisti sama perhe kuin edellisen majapaikkani. Talla kertaa huoneen hinta oli 2 usd ja melko vaatimattomasta mutta kuitenkin minulle kelpaavasta huoneesta oli kysymys. Patja lattialla ja hyttysverkko ylapuolella, lattian raoista nakyi kerrosta alemmas ja mukavuusvaruste tuuletin kuitenkin loytyi. Kelpasi hyvin pariksi yoksi, en antanut kaytavalta kuuluvan suomenkielisen keskustelunkaan haitata. Vielakin halvempaa olisi loytynyt, koska jossain vaiheessa nain mainoksen ilmaisesta dormimajoituksesta, jossa vakuuteltiin etta hommassa ei mitaan koukkua ole. Mahdollisesti paikan yrittaja yritti kyseisessa tapauksessa myyda siella yopyville matkaajille mahdollisimman paljon baarinsa antimia, joka saattoi jopa toimia paikan ollessa melko syrjassa eika katon ja seinien yllapitoon omaisuuksia luultavasti uppoakaan. Seuraavana paivana kun kartoitin paikkaa naytti silta etta melko pieni kyla oli Sihanoukville, mutta turismi vaikutti olevan nousussa ja nainkin eraan tyhjillaan olevan uuden oloisen liikekiinteiston mainostavan kylan olevan nyt samassa tilassa kuin Thaimaan suurimmat turistirysat 15-20 vuotta sitten. Mahdollisesti nain, paikalle johtava tie ainakin oli kohtalaisessa kunnossa ja jonkinlainen lentokenttakin lahistolla oli. Rantaa riitti ja talla puolella Thaimaanlahtea naki auringon laskevan mereen toisin kuin itse Thaimaassa. Sahkokatkot vaikuttivat melko yleisilta joten pienta hiomista infrastruktuurissa viela on. Oloni alkoi olla taas melko normaali ja rannalla lekottelu ei sen enempaa kiinnostanut joten kahden yon yopymisen jalkeen otin bussin takaisin Phnom Penhiin. Siella sijoitin vaihteeksi vahan tasokkaampaan majoitukseen ja bookkasin itselleni bussilipun Laosin rajalle. Koska raja menee kiinni virka-ajan loputtua, oli edessa yopyminen Stung Trengin kylassa ennen jatkoa seuraavana aamuna. Bussimatka oli jalleen melkoisen pitka, enneman kuin tarpeeksi Khmer balladeja kuullen, eika paatepysakille asti kovin montaa matkustajaa jatkanut, niin syrjainen oli tuo kulma maasta. Hotellia ei paljon tarvinnut etsiskella kun kaikki vaihtoehdot nayttivat loytyvan kolmen korttelin alueelta, ja tuossa se kyla melkein kokonaisuudessaan sitten olikin. Seuraavana aamuna oli edessa siirtyminen Laosin rajalle, josta lisaa seuraavassa entryssa.

---

Comments

[Serkku]

Täällä Suomi
Sateinen päivä, lämpötila noin +5. Suku seuraa edelleen edesottamuksiasi ja täti olisi halunnut kirjoittaa kommentteja useamman kerran, mutta hiiren kesytys -taidot eivät riitä. Saitko takuun uuteen kameraan? Ainakin värit ovat kirkkaat. Phnom Penh vaikuttaa huomattavasti siistimmältä kuin Bangkok, jonka väriloisto kärsi mielestäni jätehuollon toimimattomuudesta. Phnom Penhin hallintorakennukset voittavat vertailussa myös oman kaupungin toimistoni. :) Odotan kuvia ja kertomuksia kirsikankukista ja kenguruista.

[Jartsa]

Blogi pahoin jaljessa
ja kirsikankukinta ei alkanut enne kuin poistuin Japanista. Kamerassa takuu joka tulee hoitaa Phnom Penhissa, eli ei. n. 40% halvempi kuin Euroopassa kuitenkin ja toimii toistaiseksi.