Vietnam pohjoisesta etelaan

---

Lento Bangkokista Hanoihin oli perilla jalleen melko myohaan illalla ja lentokentta oli kokenut isohkon remontin sitten viime nakeman. Talla kertaa loytyi myos useita pankkiautomaatteja joten paikallista valuuttaa sain nostettua saman tien. Uutuutena viime kayntiini oli mahdollisuus olla paikalla kaksi viikkoa ilman viisumia, ja leimat tulivatkin passiin yllattavan nopeasti. Taksiin yritettiin houkutella jalleen enemman kuin tarpeeksi mutta kahden dollarin minibussikyyti oli sopivampi vaihtoehto. Hanoin vanhaan kaupunkiin asti paastyamme kuski melko odotetusti pysahtyi ensin jonkin tietyn hotellin eteen joka mita ilmeisimmin maksoi provisiota jokaisesta juuri siihen sortuvasta matkaajasta. En vaivautunut paikkaa katsomaan koska naissa tapauksissa hinta ja laatu eivat valttamatta kohtaa. Koska tarkoitus oli olla paikalla vain lyhyt aika jatkaen matkaa johonkin suuntaan paatin etsia eraan tiettavasti asiallisen hostellin jonka osoitetta en kuitenkaan ollut muistanut ottaa muistiin. Muistin kuitenkin ylimalkaisesti suunnan josta hostellin pitaisi loytya joten bussista poistuessani tiesin mihin suuntaan lahtea. Jalleen lauma ukottajia oli odottomassa reppu selassa kulkevaa matkaajaa ja itse t-paita paalla reipasta vauhtia kavellessani paikalliset hotellintarjoajat juoksivat perassa talvitakeissaan. Muutaman korttelin kierrettyani mieleeni palautui suunnistusohje, yksi kortteli pohjoiseen St. Joseph katetdraalista juuri kun kyseisen kirkon kohdalle tulin ja sielta etsimani majoitus loytyikin.

Hanoin ollessa ennestaan tuttu paikka ja saatilan ollessa melko lailla Irlannin kesaa muistuttava oli paatettava mihin suuntaan lahtea kiertamaan. Vaihtoehtoina lahinna vastapaivaan Laosin puolelle meno tai sitten Vietnamia etelaan. Bussimatkasta Vientianeen ei kovin mairittelevia kommentteja loytynyt joten paatin lahtea junalla kohti etelaa, ja sopivalta pysahdyspaikalta naytti entinen paakaupunki Hue. Yojunaan loytyi lippu kun menin sita asemalta ostamaan joten matkaan paasi saman tien. Sijoitin kalleimpaan lippuun eli soft sleeper luokan petiin, jossa jaetaan neljan sangyn hytti kolmen muun matkustajan kanssa. Halvempi vaihtoehto olisi ollut ns. hard sleeper jossa samassa hytissa on kuusi matkustajaa ja sangyt kolmessa kerroksessa. Samaan hyttiin osui myos muita lansimaalaisia reppumatkaajia, elakeiassa maailmaa kiertamaan lahteneet herrat Italiasta ja Hollannista. Italialainen kertoi asuneensa jo kymmenkunta vuotta Thaimaassa, sairaselakkeella ollen, ja mainitsi sina aikana menettaneensa kaksi taloa (ja naista) johtuen siita ettei ulkomaalainen ole voinut omistaa taloa itse... Hollantilainen taas oli n. kuukauden kiertomatkalla Aasiassa ennen kotiinpaluutaan.

Juna saapui Hueen seitseman maissa aamulla ja nyt lampotila vaikutti oikein mukavalta. Jalleen junaa vastassa oli ukottajien armeija jota en jaanyt kuuntelemaan vaan kavelin kohti kaupungin keskustaa, majoituksen etsimiseenhan oli vaikka koko paiva aikaa. Kohtalaisen asiallinen hotelli loytyi helposti ja hintakin oli sopiva pienen tinkimisen jalkeen. Varjopuolena oli hotellin vastaanoton jatkuva erilaisten matkatoimistopalveluiden markkinointi eli aina kun jatin tai noudin huoneen avaimen respasta sain kuulla tet-juhlan eli paikallisen uudenvuoden olevan lahella ja kaikkien junien olevan silloin aivan taynna. Varmaankin noin mutta tiesin myos kyseisen juhla-ajan olevan viela parin viikon paassa joten en turhaan aiheesta stressannut. Sitten ohjelmassa luonnollisesti oli paikkojen ihmettelya ja melko viihtyisa kaupunki oli Hue, joen rannalla ja paljon kaikenlaista vanhaa rakennusta keisarillisilta ajoilta. Yllattavan paljon turisteja oli ja sita myoten matkailijoille suunnattuja palveluita loytyi, Vietnam nayttaa saaneen suuren suosion matkailumaana ainakin viiden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna.

Seuraavaksi lahdin kohtuullisen bussimatkan paahan etelammaksi sijaitsevaan Hoi An nimiseen satamakaupunkiin jonka vanhakaupunki on myos unescon maailmanperintokohteiden listalle paassyt. Satamatoimintoja tuolla ei nykyisin enaa juuri ole vaan laheinen Da Nang on ottanut tuon roolin jo aikoja sitten. Jalleen hotellin etsinta ja erittain hyva hinta-laatusuhde loytyi ja talla kertaa ei tarvinnut kuunnella ylimaaraista markkinointia edes. Myos paikan motokuskit vaikuttivat olevan huomattavan rauhallisia verrattuna esimerkiksi Hanoihin jossa puolen korttelin valein kuskit toistavat kysymyksen "Motorbike, sir?" Nyt naytti silta etta turismi on todella lahtenyt lentoon Vietnamissa, ilmeisesti "Unescon maailmanperintokohde" on jonkinlainen taikasana joka vetaa matkailijoita puoleensa. Esimerkkina tuosta matkailijoiden maarasta olkoon se etta kaupunkia eraana paivana katsellessani kuulin yht'akkia suomen kielta ja kaantyessani katsomaan kyseessa oli matkaopas joka selosti japanilaisen sillan historiaa n. kymmenelle hyvinkin suomalaisen nakoiselle turistille. Luulin olevani hyvinkin syrjaisessa paikassa mutta ilmeisesti kuitenkaan en. Suhteellisen pieni kyla mutta ilmesesti n. 400 raatalinliiketta ja huikea maara ravintoloita. Ruokapuoli olikin tuolla erityisen hyva koska seudulla oli useita erikoisuuksia jota ei muualla Vietnamissa tavannutja ravintolat varsin edullisia. Talla kertaa keli ei ollut paras mahdollinen vaan melko sateinen joten melko nopeasti jatkoin matkaa etelammaksi ja otin yojunan aina Saigoniin asti.

Perilla juna oli suhteellisen aikaisin eli puoli kuudelta aamulla joten aikaa majoituksen etsimiseen oli jtaas kerran vahintaankin riittavasti. Taksi- ja motokuskit vaisteltyani paatin kavella kohti seutua josta halpaa majoitusta jalleen ainakin pitaisi loytya. Nain tosiaan oli koska hotellia ja guesthousea loytyi vieri vieressa. Neljas paikka josta kysyin olikin juuri sopivan hintainen, 7 dollaria joten huone sielta ja pari tuntia lisaa unta. Esimerkiksi Hanoihin verrattuna Saigon tuntui olevan hyvin paljon tyypillisempi Aasialainen suurkaupunki, kuuma ja kontrastikas kaikkine lansimaistyylisine ostospaikkoineen ja ravintoloineen. Myoskin suhteellisesti enemman autoja kuin Hanoissa eli liikenneruuhkat selvasti tavoittelivat Bangkokin vastaavia. Muutama paiva jalleen kului kavellessa ja ihmetellessa kaupungin paikkoja ja ihmisia, mutta yhtena paivana lahdin retkelle katsomaan vietkongin tunneleita jotka toki ovat hyvinkin paljon turisteja varten restauroituja, mutta silti varsin mielenkiintoinen kohde. Opas selitti vietnamilaisten olleen selvasti pienempikokoisia tuohon aikaan ja niin varmaankin on ollut tai sitten tunneli jota turisti paasi kulkemaan oli tahallisen ahdas. Veikkaan kuitenkin etta heinaseipaan luokkaa oleva notkeus aiheutti lievan hikoilun tunneliosuudella. Viela kaytin yhden paivan paikkojen ihmettelyyn ja kohtasin teknisen ongelman. Kamera paatti hajota. Ei mitaan mekaanista ongelmaa mutta kuvat alkoivat olla toivottaman ylivalottuneita eli lahinna kayttokelvottomia. Ilmeisesti sirppia ja vasaraa esittava kukkapenkki oli kameralle liikaa koska tuosta kuvaa ottessa se hajosi. Kavin katselemassa jo uuttakin mutta en kyennyt heti paattamaan minka haluaisin ostaa ja mihin hintaan. Kampanjatarjouksena tosin olisi ollut canonin ostajalle mikroaaltouuni kaupan paalle mutta matkatavaroissani ei ollut tilaa moiselle kapistukselle. Kahden viikon leima passissa alkoi lahestya loppuaan joten seuraavaksi varasin bussimatkan Phom Penhiin, Kambozaan.

---

Comments

[sampo the rotta]

Ampumaan!
Siellä pääsee ampumaan halvalla kaikilla sodanaikaisilla käsiaseilla edullisesti - suosittelelen! Katoppas vielä jäljellä olevista kohteista hyviä neppismestoja.