Kohti Perthia

---

Aamulla varhain hyvastelimme siis Reynoldsien perheen ja suuntasimme rannikkoa pitkin kohti Perthia. Ensimmaiset sata kilometria meni hyvin, mutta sitten Teemu alkoi kuuntelemaan outoa moottorista lahtevaa nakutusta. Pysahdyimme ja Teemu totesi etta kaikki oljyt ovat tulleet ulos. Onni onnettomuudessa ainoastaan 100m takaisin pain oli huoltoasema ja korjaamo ja siella yksi heppu lupasi katsoa mika on ongelma. Onneksi han totesi etta se on vain joku venttiili joka oli paksahtanut ja hanella sattui olemaan siina korjaamon pihassa auto josta sai otettua kyseisen varaosan. Aija lisasi viela uutta oljya moottoriin ja matka sai jatkua. Ja koko lysti maksoi vain 40 dollaria. Tulipahan oljytkin samalla vaihdettua.

Ensimmaisen yon yovyimme autossa jossain outbackissa. Meilla ei ollut peittoa vaan pelkka ohut lakana joten olin ihan jaassa! Pauin paalleni suunnilleen kaikki mahdolliset vaatteet mita mulla on mukana ja kaperryin ihan kiinni Teemun kainaloon, mutta silti tarisin kylmyydesta. Teemullakin oli kylma mutta se silti sai nukuttua suht hyvin...ma en nukkunu juurikaan ja viidelta aamulla tokin Teemun hereille ja sanoin etta nyt lahdetaan ja ostetaan lammin peitto ensimmaisesta mahdollisesta kaupasta.

Kaytiin sitten seuraavassa kaupungissa peitto ja lakana ostoksilla ja kahvilla. Ajoimme koko paivan ja ylitimme Etela- ja Lansi-Australian valisen rajan. Siina piti heittaa pois kaikki mukana olevat vihannekset ja hedelmat. Silla koitetaan estaa loisten ym. leviaminen Australian sisalla.

Rajan jalkeen alkoi maailman pisin patka suoraa tieta eli 150 km pituinen Nullabor Plain (90 mile straight). Otin vauhdissa auton ikkunasta kuvia kyseisesta suorasta, mika ei osoittautunut kovin jarkevaksi silla sen seurauksena kamerani hajosi eika minulla ole kuvia reissusta ennen kun Perthin jalkeen. Teemulta saan varmaan myohemmin joitain puuttuvia kuvia.

5.4. eli mun syntymapaivan iltana saavuimme Esperanceen ja Teemu vei minut kaupungin ainoaan auki olevaan ok nakoiseen ravintolaan jonka loysimme. Se oli kiinalainen ravintola ja ruoka oli ihan ok. Olimme niin poikki etta menimme sen jalkeen autoon pelaamaan pokeria ja juomaan pari siideria ennen kuin nukahdimme. Seuraavana paivana ajoimme Cape le Grand kansallispuistoon ja kavimme siella upeilla rannoilla ja grillasimme. Ilma oli liian viilea ja sateinen uimista ajatellen mutta kavelimme rannoilla ja kallioilla ja ihailimme maisemia. Mukavan kansallispuistossa vietetyn paivan jalkeen ajoimme nasta laudassa takaisin Esperanceen jotta ehdimme viela ajamaan nakoalareitin auringon laskiessa...kaunista! Missasimme Pink Laken mutta ei se kuulemma monien mielesta edes ollut vaaleanpunainen... ehka senkin vari riippuu saatilasta yms. Ajoimme yota myoten Albanyyn jossa yovyimme jalleen autossa.

Kavimme Albanyssa aamukahvilla ennen kun jatkoimme matkaamme kohti Perthia.Yllattaen paadyimme Tanskaan (Denmark)!! Siella oli pari kertaa vuodessa pidettavat kylamarkkinat jotka kokoavat kuulemma paikalle kaikki lahiseudun asukkaat. Meita ei kuitenkaan kyseiset kylajuhlat niin kiinnostaneet, eika siella nayttanyt polseja eika viinereitakaan olevan tarjolla joten jatkoimme hetimmiten matkaa auton tankattuamme.

Seuraavaksi ajoimme jattilaispuu metsaan ja menimme kavelemaan 40m korkeuteen rakennetulle muutaman sadan metrin pituiselle puiden latvoissa kiertavalle riippusillalle. Oli kylla mekkosen kokosia puujattilaisia.

Illalla myohaan saavuimme Perthiin josta Teemun saksalainen tuttavapariskunta Michael ja Caroline olivat varanneet meille huoneen samasta hostellista jossa itse majoittuivat. Hiukan kesti ennen kuin loysimme perille, silla kyseinen hostelli oli sen verran laitakaupungilla ettei karttamme ylettynyt sinne asti. Michael ja Caroline vaikuttivat mukavilta ja istuimme heidan kanssaan iltaa mutta suunnitelma lahtea juhlistamaan vihdoin kunnolla synttareitani kariutui, koska kaikki olivat liian vasyneita lahtemaan mihinkaan. Uni voitti siis jalleen.

---

Photos

Aakeeta laakeeta
Tasasempaa kun Pohjanmaalla...

Comments

[Omppu]

onpas pitkä suora :-O
Vautsi...voi tulla vähän tylsääkin tollasella reitillä. Ja kamera hajos voit itku :-P. No nyt sul on onneks uus!