Advertisement
Published: June 22nd 2007
Edit Blog Post
Vihdoin reissussa! Meinasi paa levita, kun oli niin paljon jarjestettavaa
niin lahella reissuun lahtoa. Viimeisena paivana oli viela tentti, ja
paaaljon pakattavaa ja jarjestettavaa. Kavikin niin, etta pakkailin
tavaroitani viela kello yhdelta yolla. Heratys olikin sitten sopivasti kello
kolme yolla. Taksi tuli sovittuun aikaan, mutta yhta kyytilaista jouduimme
odottamaan todella pitkaan. Kuski meinasi jo lahtea omin pain pois sielta.
sitten selvisi, etta olimme vaarassa kadunkulmassa.
Lentokentalla kavin jo mukaperinteikkaasti nykaisemassa dunkin donutsin
voikkarin, ja sitten koneeseen. Nukuin aika hyvin, ja valilla herasin
toisella voikkarille.Olin niin vasynyt, etta olin unessa kun lentokone
laskeutui.
Buenos Aires ei ollut kauheasti muuttunut. Bussilla keskustaan, kysyin
turistineuvonnasta mahdollisuuksia menna uruguayhin. sanoi, etta tiet ovat
poikki poliitisten syiden vuoksi. Tiesin heti!
Ovat tosiaan rakentamassa sita paperitehdasta...minkasmaalainen se olikaan?
Ainoat paikat maailmassa, jossa joutuu hapeillen sanomaan olevansa
suomalainen: Argentiina ja Uruguay. Sitten kapyttelinkin Lime Houseen
totuttuun tyyliin. Sielta sitten 12sta hengen soluun. Seuraavaksi oli
jarkittava laivaliput. Kavelin satamaan, ja sainkin liput melkoisen
kivuttomasti. Nyt saattoi hengahtaa ja menna syomaan.
Menin lounaalle paikkaan jossa olin kaynyt aiemminkin tyttojen kanssa.
Ravintolan sisustuksessa oli ajopuu-teema. Tilasin lounastarjouksen ja jain
odottelemaan. Ruoka tuli pienen odottelun jalkeen. Se oli sellaista
brasilialaista sikapossu-papu-riisimuhennosta. Mulla tuli jotenkin tosi outo
etiainen, ja
tunne ettei sita sovi kauheen nopeesti syoda. Mutustelin sita
varovaisesti ja ennen loppua loysin sielta pienen kiven. Sanoin asiasta
tarjoilijalle joka sanoi vain sen olevan luunpalanen. Olisin oikeasti voinut
lohkaista hampaani.
Kavin siina sitten lounaan jalkeen leffassa kattomassa "28 viikkoa myohemmin".
Kannattaa muuten kayda kattomassa. Kotimatkalla tormasin parittajaan, joka
yritti tarjota maksullista seuraa. Kiitin kohteliaasti,ja kieltaydyin. Yritti pari
kertaa viela sen jalkeen. Sanoin minulla olevan tyttoystavan. Han sanoi
ettei se haittaisi, kun on niin kaukanakin. Kieltaydyin silti...no
viimeisena oljenkortenaan han yritti myyda minulle *lap dancea*...huonolla
menestyksella senkin. Sen jalkeen lahdin jo kampille odottamaan illallista
vanhan pariisin kaverin, Agustinan kanssa. Kavimme syomassa jotain
keskinkertaista safkaa, joka oli lahempana huonoa kuin keskinkertaista. Se
ei kuitenkaan haitannut,kun saatiin paivitella kuulumisiamme. Illallisen
jalkeen nopiasti hostellille, ja otin yhden olusen, jonka jalkeen nukkumaan.
Kylla britit muuten ovatkin arsyttavia kannissa, voi prkl!Molysivat niin
kauheasti, ettei nukkumisesta tullut mitaan. Rikkoivat muuten kaiken hyvan
lisaksi yhden ikkunan sielta.
No aamulla heti laivaan, ja matka meni mukavasti turistessa argentiinalaisen
pariskunnan kanssa.Tarjosivat minulle ystavallisesti teeta. Oli mahtavaa
reissun tuntua menna uuteen ja tuntemattomaan. Laiva saapui satamaan, ja
infon kautta lahdin kapyttelemaan eraalle hostellille. Matkalla vahan ripsi
vetta, ja sitten hostellille paastyani repesi taivas! Vetta tuli kuin
viimeista paivaa!
Kamppiksekseni sain amerikkalaisen opettajan, joka olikin
ihan ok-tyyppi. kavimme yhdessa kappailemassa, ja syomassa. Illala tulimme
kampille, ja eras vieraista oli lainannut elokuvan, jota kokoonnuimme
katsomaan. Pakko mainita myos brysselilainen tytto, joka ei oikeasti voinut
pitaa suutaan kiinni, vaan kommentoi itsekseen ranskaksi elokuvaa. Vaki
siella oli erasta pariskuntaa lukuunottamatta valitonta ja
ystavallista!Otimme elokuvaa katsoessamme pari lasia viskia, ja yksi
vieraista innoistui puhumaan menneisyydestaan. Oli kuulemma irakin armeijan
kouluttama, ja ihmishenkia oli tullut riistettya enemman kuin tarpeeksi. En
halunnut lyottaytya sen matkaan vaikka noissa olosuhteissa ihan symppis
olikin. Olivat jutut totta tai ei.
Aamulla herasin spontaanisti puoli kahdeksalta, ja tuumasin, etta nyt lahtee
alosen poika.Pikainen kylma suihku, ja kamppeet niskaan. Bussi lahti puoli
yhdeksalta, ja asema oli lahella hostellia.
Meinasin myohastya eksymisen takia bussista, mutta onneksi bussikin oli
myohassa :D Montevideo, I'm coming! Ensimmaiseksi piti selvittaa
jatkoyhteydet...Matkan ensimmainen ilkeampi yllatys. Taalta ei oikein
paassyt sinne suuntaan,jonne olen menossa. Voi rahma, spedea lainatakseni.
Kysyin kaikki mahdolliset tiskit, ja kaikilla oli eioota, tai sitten
oismuttavastaneljanpaivanpaasta. jouduin ottamaan kalliin ja epamieluisan
matkan vaihdon kanssa argentiinassa. Matkaa iguassulle tulee yhteensa
tuollaiset vuorokauden verran, ja hintaa 60eeroa. Kalliiksi tuli suhteessa
siihen, mita se olisi voinut olla.
No maksettuani mieliala nousi nopeasti, koska hommat olivat selvana. Sitten
lahdin etsimaan hostellia, ja neuvonnasta neuvoivat minulle tallaista
taide-hostellia. Tama on paras hostelli mita olen nahnyt! Jos joku
ulkopuolinen sattuu lukemaan, tanne ehdottomasti! Palermo Art Hostel. hintaa
kymmenen taalaa aamiaisen kanssa. Pienen saadon jalkeen lahdin ottamaan
monta videota haltuun. Lounastin hyvassa ravintolassa kalalounaan,
jalkiruokineen. Juomaksi olisi voinut ottaa viiniakin, mutta otin vetta.
Hintaa tuolle lystille kertyikin kokonaista nelja taalaa.
Siina sitten lahdin kappailemaan pidemmalle keskustaan, ja kaupunkin onkin
oikein ihana! Suosittelen kaikille, ketka paatyvat vahintaan buenosiin asti.
Shoppailinkin hieman. Ostin grafiikkaa, ja smaragdin.
Oikeesti 😊 Nyt on hirvee kivi taskussa. Se on siis hiomaton, ja sita ei
taalla mantereella kauheasti raakakivena arvosteta. Sain tuollaisen
puolikkaan peukalon kokoisen motikan neljalla taalalla. Etta korukivia
hiomaan.
En halunnut olla pitkaan ulkona, silla tama ei ole turvallisin mahtollinen
kaupunki, ja jo ennen viitta lahdin kappailmaan kotio kohti.Kavelin joen
vartta, ja katsoin kaunista auringon laskua. Sitten tajusin, etta
hitto...nythan on jo tosiaan kiirus. Matkaa hostellille oli viela aika
tavalla. No, pimean laskeutuessa olin siis viela matkalla. Hostellille
paastessani huomasin etta siina samalla korttelilla hengaa paikalliset
keravan kollit, jotka potkivat siina toisiaan. Kylla pelotti. Kiersin toisen
korttelin kautta, panin hupun paahan, ja kappailin ohitse. Turhaan
huolehdin, mutta parempi nain. Hostellille tultuani paasin pian koneelle
kirjoittamaan kokemuksistani, ja nyt olemme nykyhetkessa. Paallimmaisena on
ikava rakkaan luo...
ps. kuvat tulee perasta
Advertisement
Tot: 0.105s; Tpl: 0.034s; cc: 6; qc: 51; dbt: 0.0447s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Marika
non-member comment
Kaikenlaiseen
olet törmännyt. Kiva kun tapaat muitakin matkalaisia :) Töistä terveisiä!