Advertisement
Published: February 24th 2007
Edit Blog Post
Pisco sijaitsee 70km Icasta pohjoiseen, joten alle parin tunnin bussimatka taittui nopeasti ja hostellin etsiminen vielä nopeammin. Sopuhinnan tingittyämme lähdimme etsimään matkatoimistoa, joka tekisi päivämatkoja Ballestanin saarille. Muutaman toimiston läpikäytyämme saimme selville hinnan. Hotellin omistaja tarjosi meille samaa pakettia, joten otimme sen hänen kauttaan. Illalla katseltiin hieman kaupungin vilinää viereisellä kävelykadulla ennen nukkumaan menoa.
Aamulla herättiin aikaisin ja pienen odottelun jälkeen bussi haki meidät pihasta. Selvästi ei ole sesonki käynnissä, koska me olimme ainoat turistit bussissa. Bussi hurautti meidät nopeasti Paracasin kalastajakylään, josta lähtivät kaikki paatit Ballestanin saarille. Siellä nähtiin meidän opas (Harold), joka puhui todella hyvä englantia ja oli muutenkin loistotyyppi ottaen meidät veneen ainoat enkkua ymmärtävät hyvin huomioon. Paracasin merivartiosto valvoi merelle lähtijöitä: yksi veneellinen jengiä joutui ennen laiturille pääsyä menemään pitkään jonoon, jonka jälkeen vasta pääsi sisään. Ei ole tietoa mikä idea siinä oli, koska jonoja oli monta ja vaikutti siltä, että laiturin edessä oli vain iso sumppu. Laiturilla koko jono taas hajosi avopalloksi, joten ehkä tämän nerokkaan jonosysteemin keksijän pitäisi taas palata pohdinnan ääreen. Paattiin hypättyämme katselimme kuinka muut veneet lähtivät merelle ja meidän kaveri ei lähtenyt mihinkään (kova espanjankielinen valitus alkoi pian kuulumaan paikallisturisteilta, mutta me oltiin nätisti hiljaa ja odotettiin tottuneesti). Muutaman minuutin kuluttua
muutkin veneet palasivat satamaan. Kaipa joltakin oli jäänyt joku tärkeä leima saamatta, joka olisi voinut antaa katastrofaaliset mittasuhteet koko saaristovierailulle. Onneksi byrokratian rattaat alkoivat taas pyörimään ja päästiin liikenteeseen.
Matkalla saarille käytiin katsomassa candlabra, joka on piirros dyynin seinässä. Opaskaan ei oikein tiedä mitä se tarkoitti, joten eipä siitä voi oikein mitään sanoa. Melkein kaikki oppaan sanat alkoivat, että ”tiedemiehet luulevat”. Joten ilman konkreettista faktaa Nalle Puhkin on voinut käydä tekemässä sen. Muut epäilyt kohdistuivat inkoihin ja avaruusolioihin. Matkalla Ballestaneille lintuja tuli vastaan todella (!) paljon. Matka kesti kymmenisen minuuttia ja koko matkan ajan vieressä kulki joku lintujen moottoritie. Ei ollut mikään muutaman linnun letka, vaan iso ja piiiitkä parvi.
Saarille tultuamme ensiksi pisti nenään kammottava haju. Saarten ollessa pulloillaan merileijonia ja erilaisia lintuja on saniteettitilojen unohtuminen luonut valtavan hajuongelman. Jos kuitenkin ohitetaan tämä pieni epämukavuus, oli reissu unohtumattoman mahtava. Nähtiin merileijonia poikasineen, pingviinejä, pelikaaneja ja älyttömästi muitakin lintuja. Elukat eivät tuntuneet paljon välittävän veneessä istuvista ja ihastuksesta huokailevista turisteista, vaan lepuuttivat rauhassa kivillä meidän lipuessa ihan vierestä ohi. Tunnelma oli siis ihan kuin jostain luonto-ohjelmasta, nyt vaan oltiin ihan itse paikalla ja nähtiin koko homma livenä (mukaan lukien merileijonien parittelua).
Takaisin Paracasiin saavuttuamme meille kerrottiin, että
puolen tunnin kuluttua lähtisi bussi Paracasin luonnonpuistoon. Siinä välissä joku nainen tuli moikkaamaan meitä ja kertoi toimivansa oppaanamme ja neuvoi missä nähdään. Sovitulle paikalle saavuttuamme, joku muu nainen lähti viemään meitä yhdelle bussille. Siellä selvisi, että meille ei ollut paikkoja. Sitten käveltiin takaisin venauspaikalle odottelemaan, kuulemma viiden minuutin ajaksi. Tässä vaiheessa tämä ei häirinnyt yhtään. Puolen tunnin kuluttua alkoi taas hieman käämi palaa. Mentiin heiluttelemaan lippua mamman eteen, joka oli tuonut meidät bussilla tänne ja kysyttiin mikä maksaa. Sieltä tuli ainoaksi vastaukseksi, että viisi minuuttia vielä. Tällä kertaa arvaus meni oikein ja eteemme tuli auto ja kuski. Autoon tuli vielä chileläiset naiset (äiti ja tytär). Kuski ei paljoa englantia hablannut, joten se siitä luvatusta englannin kielen oppaasta. Ennen kansallispuistoa kaveri kävi vielä tankkaamassa autonsa, jossain pikkukylässä. Kansallispuisto oli hyvin pitkälti hiekkaa ja rantaa (muuta ei ainakaan nähty). Puolessa välissä matkaa käytiin syömässä kalastajakylässä ja meillä oli myös optio käydä uimassa, mutta jätettiin väliin. Takaisintulomatkalla sovittiin chileläisten kanssa, että jätettäisiin vapaaehtoinen museo väliin ja matkattaisiin suoraan Paracasiin. Siellä kuitenkin huomattiin, että meillä ei olisi paluubussia Piscoon (vaikka sen piti kuulua touriin), vaan jouduttaisiin ottamaan kollektiivitaksi ja vielä omakustanne hintaan.
Touri ei ihan vastannut odotuksiamme, joten kysyttiin hotellin omistajalta osoitetta toimistoon,
josta he olivat meille matkan ottaneet. He yrittivät soittaa matkan tarjoajalle, mutta kukaan ei vastannut. Päätettiin lähteä kävelemään toimistolle, joka olisi aika lähellä. Matkalla oli poliisiasema, joten otettiin siitä poliisikin mukaan. Tässä vaiheessa alettiin naureskelemaan, koska me olimme kuitenkin ihan tyytyväisiä Ballesteinin saarten touriin. Ainoa mistä ei tykätty, oli kansallispuiston osuus, joka ei muutenkaan ollut kovin tärkeä nähtävyys meille ja se, että jouduttiin maksamaan matka takaisin hotellille. Ymmärsimme opastamme tarpeeksi hyvin, joten ei se englanninkielinen opas mitään olisi pelastanut. Tultiin siihen tulokseen, että me valitettiin ihan vain tekemisen puutteesta, tosin olihan meillä kyllä ihan pätevä syykin. Maksettiin koko tour-jutusta n. 9 euroa per nuppi, joten jos vaikka saisimme puolet hyvitystä, niin se olisi silti vain yhteensä 9 euroa. Eli nyt me oltiin marssimassa poliisin kanssa 9 euron tähden. Toimisto ei kuitenkaan ollut enää paikallaan. Joten palattiin takaisin hotellille. Tässä vaiheessa sanottiin, että jos poliisi ei löydä toimistoon, niin se löytäisi tiensä tänne hotelliin. Tässä vaiheessa isäntä meni taas soittelemaan, tosin hieman hätäisemmällä tahdilla kuin aikaisemmin. Pyydettiin myös osoite itse tourinjärjestäjän talolle. Tässä vaiheessa kuitenkin ajateltiin, että annetaan olla ja otettiin kamat ja alettiin miettiä lähtöä kohti seuraavaa paikkaa. Toivottavasti tourin järjestäjän talo palaa.
Perussa meille on sattunut näitä ylläreitä
aika paljon, joko meillä on huonoa tuuria tai sitten me törmäillään vääriin ihmisiin koko ajan. Plussapuolena voi sanoa, että aina kun sattuu joku kämmäys, niin opitaan lisää! Tämän kertainen opetus oli, että älä tilaa toureja hotellista.
Advertisement
Tot: 0.122s; Tpl: 0.017s; cc: 16; qc: 77; dbt: 0.0793s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Jarno&Miia
non-member comment
Hyvältä näyttää!
Terveiset täältä klaukkalasta. Eipä taida olla ikävä tätä Suomen tämänhetkistä ilmastoa? Aika hienojen maisemien halki ootte matkannu.(Yhtään ei holtsittas vaihtaa hetkeks osia..) Hienoo et jaksatte "raportoida" aktiivisesti.Nasta seurata matkan kulkua. No, mutta keep it going! Toivottavasti tulee jatkossa parempia matkanjärjestäjiä!