Quito 1.10.-4.10.2009

---

QUITO 1.-4.10.2009

Täällä 3000 metrissä on aika jylhät maisemat. Ilmeisesti kärsin pari ensimmäistä päivää vuoristotaudista, koska minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, että olisin tutustunut Elisabethiin ja Ianiin (Washington DC:stä). He kuitenkin tiesivät minusta aika paljon. Oli aika outo olo, kun en yhtään muistanut keitä he olivat.

Quitossa on ihanan viileää, melkein kuin Suomessa syyskesästä. En hikoile vaikka tänäänkin kapusin auringonpaisteessa vuoristoisia katuja neljä tuntia. Karibialla kaksi kuukautta kestänyt hikoilu kulutti varmaan loppuun kaiken kykyni hikoilla. Kenties en hikoile enää koskaan.

Ecuadorilla ei ole ollut omaa valuuttaa 90-luvun talous- ja pankkikriisin jälkeen. Täällä käytetään US-dollareita. Omituista on kuitenkin se, että kaikki tuntuu maksavan aina vain yhden dollarin. Olkoonpa taksimatka mikä hyvänsä, yksi dollari. Ostaisin yhden sateenvarjo, yksi dollari. Neljä empanadasta, por favor, yksi dollari. Puhdistusvanua, yksi dollari. Litran vesipullo, kiitos, yksi dollari. Tämä on aivan älyttömän halpa maa. Minulle jäi huono omatunto, kun ostin aidon Otavalon villaisen ponchon kolmellatoista dollarilla.

Siksipä olen nyt vasta kohdannut ensimmäiset todelliset reppumatkailijat. Olen majoittunut Secret Garden -nimiseen hostelliin, joka on jo itsessään nähtävyys, ja jonka viidennen kerroksen terassilta on upeat näköalat (ks. kuvat). Tänne on kerääntynyt kaiken ikäisiä ihmisiä lähinnä Saksasta, Ruotsista, Tanskasta, Ranskasta, USA:sta ja Australiasta. Useimmat reppumatkailijoista painavat kotimaassaan töitä yötä päivää ja viikonloput läpeensä voidakseen viettää aika ajoin kolme kuukautta Etelä-Amerikassa.

Miksi? Olen kysellyt monilta, miksi he tahtovat matkustaa. Mitä he etsivät? Jotakin, jotakin.

Luin Lonely Planet -oppaasta, että Quitossa on kirkko, jonka tekemiseen kulutettiin seitsemän tonnia kultaa. Jesuiittakirkkoa tehtiin 163 vuotta vuodesta 1605 alkaen. Ensin olin väärässä kirkossa, mutta haukoin jo sielläkin henkeäni kulta-alttareiden, kultapylväiden ja -pilastereiden keskellä. Se oli Iglesia del Sagrario. Viidenkymmenen metrin päästä löytyi oikea kirkko, Iglesia de la Compañia de Jesus. Herra Isä, mitä ihminen tekeekään saavuttaakseen maan päällä Taivasten valtakunnan:

Kuvitelkaa, että Tuomiokirkko olisi rakennettu kokonaan kullasta. Lisätkää siihen maori- ja intiaanivaikutteinen barokkikoristelu ja vielä ylimääräistä kiillotettua kultakuohua päälle. Tulkaa lapsiksi jälleen ja kuvitelkaa Jumalan valtaistuinsali!

Kirkko oli mykistävä, sanattomaksi jättävä, kauhistuttava, käsityskyvyn ylittävä, kaamea, perverssi. Jos Francisco Pizarro näki inkojen temppeleiden olevan tällaisia, ei ihme että hän meni sekaisin ja tuhosi suuren valtakunnan kolmessa vuodessa 1532-1535.

Jollakin on ollut joskus ihan helvetisti kultaa täällä.

Valokuvia ei saanut valitettavasti ottaa.

xxx

Huomenna lennän ani varhain Galapagos-saarille ja kohtaan pelkäämäni eläimet. Jätän tietokoneen hostelliin, joten minusta ei kuulu vähän aikaan.

---