GALÁPAGOS-SAARET 5.-9.10.2009

---

GALÁPAGOS-SAARET 5.-9.10.2009

Los Encantadasien lumottu autius ja hiljaisuus tekevät pakostakin vaikutuksen matkailijaan. En odottanut mitään. Itse asiassa olin skeptinen, koska Darwinin ja Melvillen kuvaukset saarista ovat jokseenkin tyrmäävät. ”Ne ovat pikemminkin ryhmä sammuneita tulivuoria kuin saaria ja näyttävät suunnilleen siltä miltä koko maailma saattaisi näyttää, jo sitä rangaistaisiin polttamalla poroksi. Sopii epäillä vetääkö mikään maapallon kolkka lohduttomuudessa vertoja tälle saariryhmälle.” (Melville).

Ja Darwin jatkaa San Christóbalin saaresta (englanninkielinen nimi Chatham): ”Rikkonaisella, epätasaisesti kumpuilevalla mustalla basalttilaavakentällä risteili runsaasti isoja halkeamia, ja joka puolella kasvoi kitukasvuisia, auringonpaahtamia pensaita, jotka vaikuttivat puolikuolleilta. Kuiva ja paahtunut maaperä, jota keskipäivän aurinko korvensi, sai ilman tuntumaan raskaalta ja läkähdyttävältä. Mielestämme pensaatkin haisivat pahalta.”

Saaret ovat eri kehitysvaiheissa. Nuorimpien vedet on Jumala vasta erottanut maasta. Niillä vallitsee humiseva hiljaisuus, koska lintuja ei vielä ole. Ensimmäinen kasvi on jäkälä. Saarten suunnatonta erilaisuutta kasviston ja eläimistön suhteen lisää se, että ne ovat oikullisten merivirtojen ja tuulten pyörityksessä. Esimerkiksi Isabelalla kasvaa jo trooppinen metsä ja laulava peippo laulaa puhumattakaan oinkkaavista merileijonista.

Mutta ne värit, värit: savunharmaata, vihreää, tiilenpunaista, turkoosia, smaragdin vihreää ja ultramariinia. Annan kuvien puhua puolestaan, koska aion kirjoittaa Galápagoksesta myöhemmin muualle.

Paitsi että uin merileijonan poikasten kanssa ja näin useita pelottavan isoja Manta Rayta. (Mikä ihme niiden nimi on suomeksi?)

---