hyvin menee, mutta menkoot

---

Moi!

Niinkuin varmaat useimmat ovat kuulleet, niin taalla Kolumbiassa armeija paasti paivilta yhden FARC guerilla-joukon ykkoshepuista. Muuten ihan hyva homma, mutta kun se tapahtui Ecuadorin puolella, ilman etta Ecuador oli tietoinen asiasta, niin nyt on pienta poliittista vaantoa naapurusten valilla, mutta eikohan ne siita rauhoitu ja paasta mut vaihtamaan maata muutaman viikon paasta. Toistaiseksi ei ole kiire rajoille..

Kaikkialla Bogotaa lukuunottamatta on ollut tosi kuuma, reilut 30 astetta jokapaikassa. Tanaan tanne paakaupunkiin saavuttaessa, ei sitten enaa tarvinnutkaan aurinkovoiteita levitella, kaupunki on n. 2650m meren pinnasta, joten varsinkin oisin on hieman kalsa. Mutta palataanpa alkuun..

Cartagena: mukava paikka, tykastyin kovasti hostelliini, varsinkin sen henkilokuntaan, soittelivat viela eilenkin, etta kaikki on kunnossa. Hostellin lisaksi muistoihin jai visiitti kaupungin laitamilla sijaitsevalla asuinalueella, hostellin yksi tyontekija oli lahdossa hakemaan vuokrarahojaan sielta ja otti mut mukaan. Itseasiassa ihmiset asuvat siella ilman kaupungin lupaa, ylapuolella menee suurjannitevoimalinja, joka on aiheuttanut terveysongelmia asukkaille, kadut olivat lahinna polkuja, jotka sateen yllattaessa muuttuvat mutavellipelloiksi, pelti-lautahokkelissa asui 19-v tytto kahden lapsensa kanssa, toinen 4 toinen 2. Vuokra oli 20 dollaria kuukausi sisaltaen sahkon ja veden, joiden jalkeen ystavalleni jai kateen 3 euroa. Jo edestakainenmatka hakemaan rahoja maksoi lahes euron. Eli lahinna vuokraus on hyvantekevaisyytta. Kavin myos Cartagenan lahella tulivuoren sisalla uimassa..

Taganga: Pieni kalastajakyla, edelleen ollaan merenrannalla, eksyin hostelliin jossa ei ollut israelilaisten lisaksi muita kuin mina, osoittautui huonoksi ratkaisuksi, tykkasivat kovasti puhua hibrua ja kayttaa kaikennakoisia huumeita, en viihtynyt. Tapasin ma siella yhden ranskalaisen kokin, joka kutsui kampilleen syomaan kasvispoperoitaan.

Bucaramanga: Asuin siella nettituttu-Carloksen luona pari yota ja yhden yon hanen kaverinsa kampilla, tosi ystavallista porukkaa, valilla jopa hieman liiankin ystavallista, lauantai-ilta ja yo meni Carloksen kaverin kattoterassilla juomapeleja pelaillen

San Gil: Bussimatkalla San Giliin tutustuin Mauricioon, yliopistolla ymparistotieteita opettavaan sydamelliseen, reppuja kutovaan opettajaan, jolla sattui olemaan sina iltana luento juomavedesta ja sen puhdistuksesta. Ja jollain ihmekonstilla sai mut vastaamaan myontavasti tarjoukseen kertoa opiskelijoille miten vetta puhdistetaan Suomessa. Pakko myontaa, etta jannitti aikalailla, mutta lopulta kaikki meni suhteellisen hyvin, vaikken ihan kaikkia kysymyksia ymmartanytkaan, espanjaksi kun en ihan kaikkeja termeja viela tunne😊. Olin Mauricion luona yotakin, vaikka kaverilla ei ollut kampassaan kirjaimellisesti mitaan muita huonekaluja kuin pari tuolia ja yksi patja, oli just muuttanut San Giliin.

Nyt siis taalla paakaupungissa, ihmiset ovat olleet superystavallisia ja siita johtuen olen nauttinut kovasti ajastani taalla. Ihmiset ne tekee paikan mukavaksi tai ikavaksi, ei museot tai kirkot, yritan siis edelleen valttaa turhia nahtavyyksia.

Syokaa mammia munkin puolesta! Ruoasta puheenollen.. taalla on tullut maisteltua kaikenlaisia paikallia herkkuja ja ei niin maittavia makupaloja. Eilen yritin epatoivoisesti loytaa isotakapuolisia muurahaisia, joita kovasti kehuttiin, mutta murkkusesonki alkaa vasta vesisateiden sapuessa, joten eipa onnistunut. Menin kuitenkin torille suomaan soppaa, joka osoittautui matkan suurimmaksi virhearvionniksi, soppa naytti ihan lihakeitolta, mutta sita lusikoidessa ei maku ollut mairitteleva, ei mennyt alas puoliakaan. Eika varmasti olisi mennyt sitakaan, jos olisin tiennyt syovani maidosta ja lehman veresta tehtyja klimppeja, ei tarvinnut sina paivana muuta syoda. Paikalliset juovat myos jotain ihmelitkua, mustaa, valilla rusehtavaa, vaittavat sen piristavan, joten pakkohan sitakin oli kokeilla, pahaahan se oli, mutta alas meni, kutsuvat myrkkyaan nimella: cafe 😊

---