Matelua rinnekaupungissa

---

Tänään lähdin käymään naapurikaupungissa Valparaisossa. Menin metrolla, vaikka se olikin bussia kalliimpi kun piti ostaa 1000 peson metrokortti. Pääteasemalta palasin ensin trollikalla Plaza Victorialle. Taksi Nerudan taloon olisi maksanut 2000 pesoa, joten päätin mennä muulla tavalla. Löysin sattumalta rinnehissin (ascensor Espiritu Santo) ja nousin sillä mäkeä ylös. Kävelin siitä sitten Nerudan talolle.

Nerudahan eli 1904 - 1973. Hän oli kirjailija ja edusti Chilen senaatissa kommunista puoluetta. Hän ehti olla naimisissa kolmesti. Ensimmäisestä liitosta syntyi tytär joka kuoli 8-vuotiaana. Toinen vaimo oli Nerudaa 20 vuotta vanhempi. Nerudan talo oli nelikerroksinen. Sisäänpääsy maksoi 2500 pesoa, kuvia ei saanut ottaa. Ylimmässä kerroksessa oli tyohuone, kolmannessa kerroksessa taisi olla baari. Suuresta asunnosta tuli mieleen suomalaiset vihreät kansanedustajat, jotka elävät kirjaimellisesti leveästi ja sikäli epäekologisesti.

Jatkoin bussilla katsomaan Chileen parlamenttitaloa, joka sijaitsee todellakin Valparaisossa. Diktatuurin jälkeen parlamentti halusi aloittaa täällä eikä Santiagossa. Jatkoin toisella bussilla takaisin satamaan, jossa tapasin chileläisen Andresin. Tehtiin yhdessä kävelykierros Cerro Alegressa. Valparaisossa riittää tosiaan näitä cerroja eli mäkiä. Kun yksi kahvila mainosti matea, poikettiin siellä. Sitähän juodaan tyypillisesti Argentiinassa ja Uruguayssa, mutta kun en tullut juoneeksi sitä siellä silloin, niin tulipahan kokeiltua viimeksi.

Palasin takaisin metrolla Viñaan. Nämä kaksi naapurikaupunkia ovat tosiaan kovin erilaisia. Valparaiso on vanhempi ja kaupunkikuvaa hallitsee rinne. Viña on taas uudempi ja väljemmän oloinen. Kiinnostavaa oli käydä kummassakin.

Illan päätteeksi ostin uuden 2-gigaisen muistitikun 17 eurolla. 4-gigainen olisi maksanut 30 euroa, enkä viitsinyt ostaa sitä. Ehkä sitten Sydneyssä.

Varomattomuuttani paasi kaymaan niin etta minulta varastettiin kamera Viñassa. Toki harmitti, mutta onneksi matkavalmiuteni ei karsinyt sen pahemmin, koska passi ja luottokortit olivat tallella. No ei auttanut muuta kuin menna seuraavana aamuna tekemaan rikosilmoitus poliisiasemalle. Se hoitui nopeasti ja sujui ihan hyvin espanjaksi. Ennen bussin lahtoa ostin viela pikaisesti uuden kameran. Poliisiasemalle mennessani kavin muutamassa kaupassa katsomassa ja palatessani ostin valitsemani. Minahan olen hidas tekemaan ostoksia, mutta ajattelin etta tallaisella matkalla kamera on hyva olla olemassa koko ajan ja pystyi ostamaan sen nopeasti.

---