Romanttinen yö

---

Herasin talla kertaa itsekseni jo ennen kuutta ja kavin kuikuilemassa tahtia. Tajusin silloin etta kuunpimennyksen taytyy olla jo seuraavana yona: sen verran taysi kuu jo oli. Se pimennys nakyy sitten seka taalla (keskiyolla) etta Suomessa (aamuyolla). Palasin nukkumaan.

Kavin aamupalalla huokeassa paikassa. Otin kahvin, mehun ja lihapiirakan. Sen jalkeen tunti netissa. Hostellille palatesin puoli kahdentoista maissa. Riisuin paitani ja otin pari minuuttia aurinkoa. Sitten suihkuun. Ei tullut lamminta vetta. Kavin huomauttamassa asiasta ja hostellin pitaja sytytti kaasulammittimen joka oli paassyt kuulemma sammumaan.

Kiersin katsomassa suht lahella olevan toisen tornin. Koska olin rannassa vasta klo 13:n jalkeen, paatin menna lounaalle. Valitsin Moro-ravintolan. Ensin poydassani istui chilelainen kaveri joka halusi puhua englantia, oli kaynyt englantilaisen koulun. Kun han oli lahtenyt, paikalle istuutui sveitsilainen vanhempi mies, joka oli reissannut koko Amerikan lapi, tullut siis USAsta asti. Ei ollut ollut kuulemma ongelmia missaan. Olin ensimmainen suomalainen turisti, jonka han oli Amerikassa tavannut. Eipa ole minullekaan tullut maanmiehia vastaan.

Ylitin sillan ja pidin lippalakistani kiinni jotta tuuli ei olisi vienyt sita jokeen. Oli keskipaiva, kello 14 ja aurinko porotti pilvettomalta taivaalta (Itse asiassa en ole paljon nahnyt pilvia taalla Valdiviassa ollessani). Paatin menna museoihin. Yhteislippu kahteen museoon maksoi 2500 pesoa, eli perati 4 euroa. Ensimmainen, luonnonhistoriallinen museo kasitteli pitkalti saksalaissyntyisen tiedemiehen elamaa, joka oli elanyt perati 95-vuotiaaksi ja ollut hyvamuistinen loppuun asti. Toinen museo oli sitten historiallinen museo. Siellakin oli vahvasti lasna saksalaissiirtolaisten panos tienoon kehittamisessa. Kuuntelin hetken aikaa, kun opas selosti asioita selkealla espanjan kielella. Menin kaymaan museon kahvilassa, mutta siella tarjonta oli niukkaa, koska sinne ei tullut vetta: ei voinut keittaa kahvia; oli vain muffinsseja ja pari vesipulloa joista voi myyda vetta.

Seuraava kohde oli Jardin Botanico, eli onko se suomeksi kasvitieteellinen puutarha. Se kylla muistutti enemman rehevyydessaan Pyynikkia tai Kauppia kuin Hatanpaata. Kavelin myos yliopistoalueella. Siella oli yksi monikerroksinen rakennus tuhoutunut tulipalossa. Ylitin joen bussilla ja kiertelin kaupungilla. Sain paahani ostaa itselleni Chile-aiheisen paidan, ja loysinhan viimein sellaisen joen rannasta kauppahallista.

Kavin leivoskahvilla. Oli ollut sen verran lammin paiva, ensimmaista kertaa Buenos Airesin jalkeen, etta kavin toista kertaa suihkussa. Tallakaan kertaa ei tullut kuumaa vetta, mutta hikisen helteen jalkeen se ei haitannut. Hyva oli kayda suihkussa, romanttista yötä varten.

Romanttinen yö alkoi klo 21. Valot himmenivät. Laseissa oli punaviiniä. Katsojia oli kaikenikäisiä, pikkulapsista eläkeläisiin. En saanu kaikista sanoista selvää, mutta sanomasta kyllä. Laulut olivat minulle outoja, tosin katsojat tunsivat ne hyvin. Romanttinen yö päättyi klo 23 ja maksoi 1500 pesoa.

Kuu oli alkanut jo pimentya. Poikkesin iltapalalla ja olin hostellilla kahdeltatoista, kun täydellinen pimennys alkoi. Onnistuin ottamaan siitä muutaman ihan kelvollisen kuvan.

---