RUTA 40 19.-21.12.2009

---

RUTA 40 19.-21.12.2009

Bariloche-Perito Moreno 823 km, Perito Moreno-El Chalten 663 km ja El Chalten-El Calafate 215 km. Yhteensä miltei 1700 km kolmessa päivässä.

Patagoniaa ei ole vain yksi, vaan ainakin kolme: pohjoinen järvialue, aavikko ja Atlantin rannikkoalue. (Miltei kaikista asioista, olioista ja ilmiöistä maailmassa sanotaan, ettei se ole vain yksi monoliitti, vaan on olemassa monta Patagoniaa.)

Barilochen järvialue vuorineen jäi taakse. Andit etääntyivät horisonttiin. Sitten alkoi kasvillisuus harveta, kunnes puita ei enää ollut eikä kohta puskiakaan vaan ainoastaan suoraan sorasta kasvavia kellertäviä heinätuppaita. Maa oli täysin tasainen, tai tasainen jossa oli korokkeita, mutta korokkeetkin olivat tasaisia. Tuuli voimakkaasti ja maa pöllysi bussimme ympärillä. Tuuli tarttui heti bussiin heittelehtien sitä, jos vauhti kasvoi liian kovaksi.

Sitten loppui asfaltti ja ajoimme parhaimmillaan 20 km tunnissa kuoppaista soratietä, jonka päässä kyyhötti sorakuoppaan rakennettu kaupunki: nimeltään se oli Tecka, Costa, Bajo Caracoles, Lago Cardial tai Tres Lagos. Järviä en kylläkään nähnyt kuin vasta El Chaltenissa ja El Calafatessa. Aavikkoa halkoivat joet joissa virtasi vihreän kimalteista vettä: Andien jäätiköiden sulamisvettä. Niiden lähistössä oli kapea kirkkaan vihreä vyöhyke.

Taivaan kirkkaan sinen, järvien turkoosin vihreän ja keltaisenruskean maiseman kontrasti tuottaa suunnatonta mielihyvää koloristille aivan kuin joku hyväilisi sisältä. Taivas on nähtävyys.

Satoja ja jälleen satoja kilometrejä rynkytimme bussilla eikä vastaan tullut ristin sielua. Paitsi tietenkin guanacoita, villihevosia, strutseja, toisinaan myös lehmiä ja lampaita. Mitä ihmettä raukat voivat syödä aavikolla? Ruta 40 on auki vain kesäaikaan. Ilmeisesti tiet peittyvät lumeen tai hiekkaan talvella, joka siis sijoittuu meidän kesäaikaamme.

Tämä maisema on legendaarinen. Sen on nähnyt Charles Darwin, Butch Cassidy ja Sundance Kid (1903-1908), Che Guevara sekä Bruce Chatwin. On ollut todellinen uroteko ajaa moottoripyörällä sen halki saati ratsastaa kuten Darwin gauchoystäviensä kanssa. Yhtäkään gauchoa en muuten ole vielä tavannut.

Tämä maisema oli Darwinin vierailun aikaan 1833-1834 ja aina 1880-luvulle saakka myös veristen intiaanisotien näyttämö. Kenraali de Rosas, jonka kuva komeili Perito Morenossa Hotel Belgranon vastaanoton seinällä, ja jonka Darwinkin tapasi, päätti tappaa kaikki intiaanit: myös naiset ja lapset. Vuosikymmeniä kestänyt vaino tietenkin tehosi lopulta, mutta ihmeen kauan intiaanit pitivät pintansa. Näin suuressa autiossa maisemassa on ollut varmaan vaikea edes löytää vastustajansa.

---