Advertisement
Aamusumua Buenos Airesissa
Saapuessamme Buenos Airesiin yolla oli ilma niin sumuinen, etta lauttamme oli parisen tuntia myohassa. "...Hopeinen kuu luo merelle siltaa..." Terveisia Buenos Airesista ja San Telmon kaupunginosasta, missa tangon sanotaan syntyneen iloluontoisten naisten ja satamajatkien seassa. Matkalaiset ovat asettuneet muutamaksi paivaksi paakaupunkiin ja tutustuneet joihinkin erittain Argentiinalaisiin kohteisiin. Olemme kiertaneet upealla ja historiallisella Recolletan hautausmaalla, jonne mm. taalla kulttimaineeseen nousseen Evita Peronin hauta on; olemme kuvanneet vaaleanpunaista taloa, jonka parvekkeelta Madonnan esittama Evita vilkuttaa elokuvassa "Don´t cry for me Argentina" ja eilen saimme todellisen herkun kun torsasimme yli budjetin ja menimme hostellin suosittelemina katsomaan suosittua tango show´ta Michelangelo -nimiseen ravintolaan. Esitys ja ruokailu olivat joka pennin vaarteja!
Vielakin tangon huumassa on pakko kertoa illasta enemman: hintaan kuuluivat kuljetukset (meidat haettiin ensimmaiseksi varmaan siksi, etteivat paremmista hotelleista tulevat nakisi, etta koyhilla reppureissaajillakin on varaa tallaiseen iltaan...) ja jo rakennus sinansa oli nakemisen arvoinen. Nautimme alkupalat ja shampanjaa ravintolan aulassa tiilisten holvikaarten alla. Esitteen mukaan rakennus on siirtomaa-ajalta ja se oli pidetty hienosti alkuperaisessa kunnossaan. Ja koska Leena-aidilla kiinnostaa niin alkupaloiksi saimme mm. juustoja eri muodoissa, liha- ja juustonyytteja ja sienimoussea jne. Alkupalat hoitivat tehtavansa ja siirryimme yhdeksan aikaan ylakerran ruokasaliin. Ja taas menu Leena-aidille ja HSC:n vaelle: Hannu soi, yllatys yllatys, pihvia ja paistettuja perunaviipaleita ja Hanna soi kalaa, joka englanninkielisen menun mukaan oli River-King fish,
Tangoa
Taitaisi jaada suurimmalta osalta lukijoista nama perustaivutuksetkin tekematta - kirjoittajilta jaisi ainakin ! oli melkein kuin siikaa, ja kasvispaistosta ja paistettuja perunakuutioita. Jalkkarina oli sekoitus paikallisia herkkuja, joista ei paase eroon. Olemme saaneet liian suuren annoksen mm. joka paikan paikallista "herkkua" Dulce de Leichea, joka on karamelisoitua maitolevitetta. Sita tarjoillaan aamupalaksi, leivoksissa eri muodoissa, jalkiruoissa ja kaupan hyllylla isoissa purkeissa. Edes Hannan makean himo ei ole niin kova, etta sita voisi syoda samaa vauhtia kuin paikalliset.
Itse tango esitys oli, kuten oli luvattu, varmastikin kaupungin paras. Esiintyjia oli reilu kymmenen ja muutamia tanssitunteja taisi olla takana. Ei siina suomalainen tangokansa olisi mukana pysynyt... Ainoa harmillinen seikka oli, etta puheosuudet ja laulut olivat espanjaksi, joten ne menivat suurimmaksi osaksi ohi. Illan ehdoton hitti oli noin 70-vuotia mies, joka soitti saksofonia niin etta kenenkaan mieleen ei varmaan jaanyt mita muuta lavalla tuon soolon aikana tapahtui. Hannu tosin tykkasi myos korsettiasuisista tanssijoista... 😊
Muutoin muutamat paivat ovat Buenos Airesissa kuluneet nopeasti, mutta siirrymme viela varmasti ennen viikonloppua seuraavaan paikkaan...kunhan ensin keksimme mika se on...onhan tassa viela huomiseen asti aikaa miettia... 😊
Kaikille teille, jotka olette suunnitelleet Buenos Airesia matkakohteeksenne voin sanoa, etta paikka on tutustumisen arvoinen ja tekemista riittaa varmasti kaikille budjetista riippumatta - meilla on normaaliin elamiseen mennyt noin kolmekymmenta euroa paivassa
- yhteensa kahdelta hengelta. Keskusta on kuitenkin taynna palatsimaisia hotelleja, hienoja ravintoloita ja erilaisia turisteille suunnattuja houkutuksia riittaa.
On kuitenkin samaan hengenvetoon viela todettava, etta vaikka Buenos Aires onkin hieno paikka, niin ei tama aivan mahdottomasti eroa muista suurista kaupungeista. Kulkiessaa keskustan kavelykaduilla, voisi hyvinkin kuvitella olevansa Oxford Streetilla tai kulkiessaan pienempia kuja voisi aivan yhta hyvin kayskennella Pariisissa.
Pariisista tulikin mieleen (aivan loistava aasinsilta, eiko totta), etta taallakin voi hyvin astua kulmakuppilaan ja saada aidon Pariisilaisen kahvielamyksen:
Ensin odotat noin 15 minuuttia, etta tarjoilija saa lopetettua keskustelunsa kaikkien kahvilan ohi kavelevien tuttujensa kanssa (jotka eivat siis osta mitaan vaan tulivat vain moikkaamaan - naapurikahvilasta ostamansa halvempi take-away kahvi kainalossa, mutta hei kaverisuhteistahan on pidettava huolta - ja onhan jo lenita opettanut, etta: "Maassa maan tavalla !"). Kun vihdoinkin saat tarjoilijan huomion huomaat ettei teilla ole yhteista kielta - tai oikeastaan teilla ei ole edes yhtaan yhteista sanaa kuten cafe/coffee, joten kun vihdoin saat tilattua kahvisi maidolla noin kymmenen minuutin kasilla puhumisen jalkeen odotat sita vahintaan toiset viisitoista minuuttia. Kun kahvisi sitten tulee niin sita on niin pieni kuppi suomalaiseen makuun hieman vahvaa espressoa (ilman maitoa tietenkin - eihan tarjoilija voinut ymmartaa kaupunkipojan viittoilua lypsamisesta !!!!), etta
haluaisit tilata heti uuden kupin, mutta et jaksa samaa 10 minuuttia kestanytta tilausviittomista uudestaan....paatat siis tyytya kohtaloosi.
Jotta Pariisilainen kahvilaelamyksesi olisi taydellinen poltat ensin kielesi tulikuumaan espressoosi ja lahtiessasi saat peraasi kulmien alta mulkoilua, koska et ymmartanyt jattaa tippia ja tarjoilija auliisti - tehden sinulle SUUREN palveluksen - yritti ymmartaa aiempaa viittoiluasi lypsamisesta...
Koko Etela-Amerikan reissailun ajan olemme kiinnittaneet huomiota tahan niin suomalaisesta eroavaan palvelukulttuuriin. On vaarin sanoa, etta palvelu yleisesti ottaen olisi huonoa, mutta sanotaan vaikka etta se on hyvin erilaista. On todellakin ihan ok, etta henkilokunta keskustelee ensin joko tyokavereiden tai ohimenevien kavereiden kanssa juttunsa loppuun vaikka kassalla odottaisikin asiakas raha kourassa. Tai jos kaupan hyllyn tavarat taytyy inventoida pahimpaan ruuhka-aikaan ja asiakas on kurkottamassa jotain edessaan olevalta hyllylta, niin ei haittaa vaikka siina tulee kauppaneiti hyllyn ja asiakkaan valiin laskemaan purkkapallojen maaraa. Kassat, tarjoilijat tai vastaanoton ihmiset myos aika harvoin hymyilevat vaikka heille hampaansa toisikin esiin....toisaalta jos puhutaan Hannun hampaista niin tuo taitaa olla ymmarrettavaa... 😊
Palaamme taas kun matkamme etenee....terveisia kaikille !
PS. Nyt on kuukauden etsiminenkin vihdoin paattynyt ! - loysimme toiseen kameraamme uuden akun....vinkkina siis teille tanne matkaa suunnitteleville: kayttakaa kaikessa elektroniikkaan liittyvassa vahintaan tuplavarmistusta ! - Taalta ei saa
lansimaiseen elektroniikkaan lisavarusteita mistaan, edes valmistajien omat huoltopisteet eivat osaa auttaa, kun ongelmia ilmenee.
Advertisement
Tot: 0.176s; Tpl: 0.01s; cc: 11; qc: 62; dbt: 0.1408s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb