Advertisement
Published: February 10th 2007
Terveisia Kaikourasta - erityisesti kaikille Kai Koura nimisille hepuille.
Tama paikka on kuuluisa siita, etta taalla paasee nakemaan jos jonkinmoista merenelavaa ympari vuoden. Meressa kylan edessa on syva kanjoni, missa sekoittuu kylma ja lammin vesi, mika tuo alueelle paljon planktonia ym. ja sita myoten mm. valaat ja delfiinit tulevat tanne ruokailemaan. Turistit tulevat sitten puolestaan niiden perassa...
Me nahtiin ensimmaiset delfiinit jo samana paivana, kun saavuttiin. Niita ui isoja ryhmia ihan kylan edustalla. Ei siis tarvitse edes poistua maankamaralta nahdakseen delfiineja. Meille ei tietenkaan pelkka maalta katselu riittanyt, joten mentiin ensin eilen valasretkelle ja tanaan delfiiniretkelle. Molempina paivina meri on ollut aika kuoppainen, mutta onneksi retkia ei peruttu. Varottivat kuitenkin erittain suuresta mahdollisuudesta tulla merisairaaksi. Me kuitenkin erityisen kokeneina merenkavijoina saastyimme silta.
Valasretkelle lahdettiin aamulla vartin yli seitseman. Meilla oli onni myota silla onnistuimme nakemaan kolme valasta. Tai no ainakin osan kustakin niista. Kyseiset valaat olivat lajiltaan maailman suurimpien hammasvalaiden ryhmaan kuuluvia kaskelotteja. Kaikki niista olivat uroksia, jotka ovat sellaiset 16-18 metria pitkia ja painavat 50 tonnia. Aika jarkaleita siis.
Nakemamme valaat olivat nimeltaan Tiaki, Noodle ja Little Nick. Niista on meikalaisen muistikortilla taas muutama otos. Valaiden lisaksi meilla oli viela aikaa kayda katsastamassa "muutaman" (n. 1000)
Dusky-delfiniin ryhma. Ja taas tuli muistikortille lisaa kuvia vedesta... Kova merenkaynti ei todellakaan auttanut, kun yritti tahdata kohti nopeasti etenevia veijareita.
Tanaan oltiin sitten delfiinien bongaus reissulla. Valtaosa retkelaisista paasi uimaan mereen yhdessa delfiinien kanssa, mutta meidan oli tyytyminen pelkkaan kannelta katseluun. Uintiretket ovat niin kysyttyja, etta varaukset pitaisi tehda ajoissa. No ehka joskus toisten.
Delfiineja nakyi tanaankin runsaasti, mutta niiden lisaksi onnistuttiin bongaamaan myos sinihai. Niita ei kapteenin mukaan ihan hirvean usein retkilla paase nakemaan. Meilla oli siis hyva tuuri.
Ai niin...kaytiinhan me myos katsomassa hylkeita, joita asustaa ihan tassa kylan lahella. Olivat kaikki vaan niin kaukana, etta ei tahtonut kunnolla nahda. Mutta nahtiin kuitenkin paljon kauniita simpukoita ja levia.
Matka jatkuu huomenna ensin bussilla Pictoniin ja sielta sitten lautalla Uuden Seelannin paakaupunkiin Wellingtoniin.
Advertisement
Tot: 0.192s; Tpl: 0.011s; cc: 16; qc: 92; dbt: 0.1547s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 2;
; mem: 1.2mb
