Apostolinkyyti

---

Menin nukkumaan jo klo 22. Mutta herasin sitten yolla klo 1 ja valvoin pari tuntia. Kello heratti viidelta ja pikkubussi haki minut seitsemalta Great Ocean Roadin paivamatkalle. Olin ensimmainen matkustaja, ja otin eturivin paikan kuskin vieresta.

Ensimmainen tunti kului siina kun haettiin muut 12 matkustajaa ympari Melbournea. Aamuruuhka alkoi jo tuntua. Sitten paastiin moottoritielle. Kuski Bill oli leppoisa ja vitsikas. Matkustajissa oli kaksi kiinalaista, pariskunta Kanadasta, ja loput olimmekin eurooppalaisia: muutama hollantilainen ja saksalainen.

Geelongiin asti oli moottoritieta, sitten alkoi varsinainen maisematie. Ensimmaisella taukopaikalla oli tarjolla kahvia ja kekseja. Seuraavaksi ajoimme golfkentan kautta. Siella bongasimme kenguruemon poikasineen.

Bill kertoi tien historiasta. Sen rakensivat ensimmaisen maailmansodan veteraanit, joille valtio jarjesti tata tyota sodan loputtua. Aluetta ovat tuhonneet pensaspalot ja joskus myos korkealle noussut meri. Tiella tapahtuu paljon onnettomuuksia, koska silla liikkuu paljon turisteja, jotka saattavat ajaa vaaralla puolella tai ylittaa tien vaarallisissa paikoissa. Mutkista minulle tuli mieleen Uuden Seelannin tiet, ja olin ihan tyytyvainen etta talla kertaa ei tarvinnut olla ratissa, vaan saattoi keskittya katselemaan maisemia.

Pysahdyimme kohtaan jossa nakyi koalia. Bill kielsi ehdottomasti ylittamasta tieta, mutta ylitti sen sitten itse kun meni ravistamaan puuta jossa koala nukkui. Koalat kuulemma nukkuvat 20 tuntia paivassa, ja ne ovat villielaimia, jotka voivat raapia liian lahelle tulevia ihmisia. Koalakanta on karsinyt pensaspaloista, koska koala on kompelo liikkumaan maassa.

Lounas oli Apollo Bayssa ja sielta mukaan poimittiin kaksi matkustajaa. Lounasvaihtoehtoina oli ranskalaisten perunoiden kanssa joko kana, kala tai kasvispurilainen. Otin kalan. Kavaisin katsomassa rantaa.

Ajettiin sademetsaan katselemaan puita. Puut olivat valtavan kokoisia ja satoja vuosia vanhoja. Yhden puun sisaan mahtui hyvin, ja Bill tarjoutui ottamaan jokaisesta kuvan.

Yli puolen tunnin verran pysahdyttiin 12 apostolin kohdalla, joka oli kohteista varmaan nayttavin. Apostoleita on kuulemma jaljella enaa kahdeksan: meri kuluttaa niita jatkuvasti. Useimmat apostolit olivat valitettavasti auringon puolella, joten niita oli vaikea kuvata. Pian apostoleiden jalkeen poikkesimme katsomassa rantaa jossa oli jyrkanteita ja tippukivia.

Suurin osa seurueestamme jatkoi eteenpain Billin kanssa. Kuusi meista palasi yoksi Melbourneen, ja meita varten oli tullut toinen kuski henkiloautolla, johon mahtui 7 matkustajaa. Matkan alussa ilmeni etta yksi matkustajista oli Perusta. Olin paivalla jutellut jonkin verran saksaksi saksalaisten kanssa ja juttelin nyt Davidin kanssa espanjaksi. Kuski oli juuri mennyt naimisiin japanilaisen kanssa ja han oli aikoinaan tyoskennellyt myos Norjassa.

Perilla hotellissa olin klo 21. Pitka matkapaiva siis tuli.

---